Anarkiaa perhostopissa

Bimboudesta kirjan kirjoittaneet Inka Valima ja Taika Mannila uskovat, että tyttömäisyys on nyt saavuttamassa trendihuippuaan.

“Siinä on jotain punkia, ettei astuta tekemään sitä, mitä yhteiskunta odottaa”, kuvailee koomikko Inka Valima omaa suosikkibimboaan, amerikkalaista mediapersoonaa Angelynea. Valima ja taiteilija Taika Mannila ovat kirjoittaneet Bimbofikaatio-kirjan, jossa käsitellään bimboutta tietoisena valintana, ennakkoluulottomana oman polun kulkemisena ja astumisena ulos yhteiskunnan normeista. Bimbotutkijoiksi itseään kutsuva kaksikko on tehnyt myös samannimisen, 20-jaksoisen podcastin PodMehen.

No thoughts just vibes on bimbouden hyvin kiteyttävä lausahdus, joka kuullaan bimbotutkijoiden Mannilan ja Valiman suusta usein. Bimboudelle on sekä tilaa että tarvetta #metoo-kampanjan jälkeisessä yhteiskunnassa, jossa ihmisyyttä ravistelevat monenlaiset kriisit. “Bimboudella luodaan tilaa toivolle, lempeydelle ja empatialle”, summaa Mannila.

Bimboliike elää kenties huippuhetkeään, mitä ilmentää someilmiön ohella omalta osaltaan myös Barbie-elokuvan massasuosio; tyttöyden megatrendi, “Peak Girl“, kuten Mannila toteaa. Myös feministisessä keskustelussa on jo vuosikausia vastustettu pickmegirlejä ja emansipoiduttu femme-estetiikasta ja seksipositiivisuudesta. Aiempien sukupolvien feministit ehkä hieman kakovat vieressä, sillä heille ei ollut lupaa olla seksikkästi glitterissä ja tulla samalla kuulluksi. Valima kehottaa suhtautumaan bimboihin lempeydellä, vaikka kuinka tekisi mieli kohotella kulmia. “Bimboilu haastaa sallittua naiseutta monella tavalla, ja ahtaiden normien haastaminen on aina tervetullutta.” 

Valima ja Mannila pelkäävät, että Peak Girlin aikakausi ei ole ikuinen. “Kun naiset ja sukupuolivähemmistöt ottavat klassisesti miehisiä asioita/skenejä haltuun, tuppaa näiden kyseisten asioiden status laskea”, summaa Mannila. Ehkä näemme kohta ultramaskuliinisuuden nousun vastavetona”, arvioi Valima.

Bimbous ei ole ongelmatonta. Valima ja Mannila joutuivat useita kertoja kirjaa kirjoittaessaan miettimään, kuka saa olla bimbo. “Trendin normi on ollut ainakin sen kasvaessa hyvin valkoinen, laiha ja cis. Sitä kirjoittaessa kuitenkin myös tajusimme, että meillä on omalta osaltamme myös valta laajentaa bimbouden narratiivia”. 

Bimbotutkijat kuitenkin myös tiedostavat, että tyhmän leikkimisen konnotaatiot ovat hyvin erilaiset erilaisilla vähemmistöillä. Esimerkiksi lihavien ihmisten älyä epäillään tutkitusti yhteiskunnassa jo muutenkin täysin perusteetta, joten kynnys vahvistaa mielikuva voi olla aika korkea. He haluavat kuitenkin uskoa bimboliikkeen, sydämeltään empaattisen, pinkin ja pörröisen, olevan jo valmis toivottamaan kaikenlaiset bimbot riveihinsä. “Bimboilu trendaa estetiikkana ja huumorina tasaisin väliajoin. Ehkä seuraava bimbouden aalto on vieläkin inklusiivisempi”, pohtii Valima.
Hyvänä ensiaskeleena bimbouteen voi kuulemma toimia esimerkiksi Mannilan tämänhetkisen suosikkibimbon ja kaikkien modernien bimbojen kantaäidin, Jennifer Coolidgen lainien ja suun mutristamisen opettelu.

LUE SEURAAVAKSI:

Lauri Törhösen väitöskirja on saanut poikkeuksellista huomiota tänä syksynä. Väitöstä ja siihen liittyvää prosessia on kritisoitu sekä julkisuudessa että tiedeyhteisön sisällä useaan otteeseen. Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt asia on se, miten Törhönen kirjoittaa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.