Kysyimme viideltä feministiltä, millainen on aatteen tulevaisuus – tekeekö feminismi itsensä tarpeettomaksi? Pystyvätkö feministit kerääntymään yhdeksi rintamaksi? Jos haastateltavia käy uskominen, tiedossa on myötätuntoa ja monimuotoisen elämän kunnioitusta. Lisäksi saamme heittää hyvästit nykyiselle talousjärjestelmällemme. (Heippa!) Tältä näyttää feministinen haaveilu.
Feminismi on monia asioita: identiteetti, kansanliike, teoreettinen perinne ja vallankumous. Usein siitä puhutaan aaltojen jatkumona. Mistä metafora on peräisin? Entä ovatko eri aaltojen kahnaukset ajamassa feminismiä kohti kriisiä?
Homo- ja lesbotutkimuksen edelläkävijä Kati Mustola ja Mummolaakso ry:n varapuheenjohtaja Virva Hepolampi kertovat, millaista oli elää ja rakastaa 1980-luvun sateenkaarevassa Helsingissä.
Vapaus on toimittaja ja kirjailija Johanna Vehkoon feminismin kantava voima. ”Minua vastaan nostetussa kunnianloukkaussyytteessä ei ollut kyse vain minun sananvapaudestani, vaan meidän kaikkien”, hän kertoo Tulvalle.
Monimuotoisuus on organisaatiolle menestystekijä, mutta sen edistäminen herättää myös pelkoa. Jos kahvipöydän ympäriltä löytyy lähinnä samannäköisiä ja samannimisiä työntekijöitä, kuka saa lähteä ja tehdä tilaa aliedustetuille, kysyy SHADIA RASK kolumnissaan.
Tulvan päätoimittaja Riikka Pennanen jää huhtikuusta työvapaalle loppuvuoden ajaksi. Pennasen sijaiseksi on valittu toimittaja Hanna Hantula, joka kertoo haluavansa tuoda lehteen lisää huumoria ja särmää.
Tohtori Rhea Ashley Hoskin on feministinen sosiologi, joka huomasi jo nuorena tulevansa vähätellyksi tyttömäisyytensä vuoksi. Ulkopuolisuuden kokemukset ja törmäykset feminiinisyyttä väheksyvän maailman kanssa auttoivat häntä teoretisoimaan femmeyttä ja siihen kohdistuvia ennakkoluuloja niin akatemiassa kuin sen ulkopuolellakin.
Tammikuun Instagram-lakko sai yhteiskuntatieteilijä ja ulkonäkötutkija Erica Åbergin pohtimaan sosiaalisen median näyttämöä. ”Sisällytän Instagram-teokseeni koko henkilöhahmoni”, hän kirjoittaa.