Feministisiä leffatärppejä DocPoint-festivaalille

21. DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali järjestetään valtakunnallisena verkkofestivaalina 31.1.–6.2.2022. Tulva poimi festivaaliohjelmistosta katsottavaa feministiseen makuun.
Lähikuva Kansanvalta-elokuvan Laura Eklund Nhagasta.

Näkökulmien moninaisuus on huomioitu DocPoint-festivaalin ohjelmistossa niin, että yli puolet elokuvista on naisohjaajien tekemiä, tosin muunsukupuolisten ohjaajien osuudesta ei ole tietoa. Lisäksi ohjelmistosta löytyy laaja kirjo elokuvia eri maanosista. Tämän vuoden kansainvälisessä kilpasarjassa korostuu ei-valkoisten ohjaajien osuus, kertoo taiteellinen johtaja Kati Juurus.

Writing with Fire (Intia, 2021)

Ohjaus: Rintu Thomas ja Sushmit Ghosh

Writing with Fire on ylistys vapaalle journalismille ja yhdenvertaisuustyölle. Dokumentti seuraa kolmen vuoden ajan dalit-naisten perustaman sanomalehden toimituksen arkea Intian Uttar Pradeshissa. Dalit-termi viittaa kastittomaan ja se on heidän itsestään käyttämä nimitys, joka tarkoittaa poljettua.

Katsojalle välittyy voimakkaasti, minkälaisen ristipaineen alla marginalisoidussa asemassa olevat toimittajat tekevät työtään yhteiskunnassa, joka pyrkii kaikin keinoin hiljentämään patriarkaalista valtaa kyseenalaistavat äänet. Elokuvan katseen takaa valtaa käyttävien poliitikkojen ja heidän kannattajiensa voitonjuhlinta näyttää absurdilta ja surulliselta.

Keskiössä on dalit-toimittajien lannistumaton työ yhdenvertaisuuden puolesta. Yhteisössä tapahtuviin jatkuviin raiskauksiin vaaditaan esimerkiksi käytännön ratkaisuehdotuksia paikallispoliitikoilta, jotka mieluummin katsoisivat muualle. Päähenkilöiden vahva usko oman työnsä merkitykseen sekä yhteisöllisyys, joka kannattelee heitä, antavat voimaa katsojallekin.

Intialainen nainen kuvaa henkilöä, jolla on yllään huivi. Naisen ilme on vakava. Taustalla on eri ikäisiä henkilöitä.

Kansanvalta (Suomi, Yhdysvallat 2022)

Ohjaus: Mervi Enqvist

Kansanvalta seuraa 23-vuotiaan mustan aktivistin ja runotaiteilijan Laura Eklund Nhagan kasvua kohti omannäköistä tapaa elää ja vaikuttaa maailmassa, jossa rodullistavat valtarakenteet määrittävät olemista ja identiteettiä perustavanlaatuisella tavalla. Dokumentissa seurataan Eklund Nhagan matkaa Suomesta Britteihin opiskelemaan sekä matkaa Yhdysvaltoihin, jossa hän haastattelee aktivisteja ja poliitikkoja heidän rasisminvastaisesta työstään.

Elokuva tuntuu kysyvän, kenellä on valtaa vaikuttaa ja miten vapaus määrittyy. Vaikuttava dokumentti pohtii, miten sortavia rakenteita voi muuttaa ja samalla pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Jos olemassaolo mustaksi rodullistettuna on lähtökohtaisesti poliittista, onko aktivismi silloin oma valinta vai ulkopuolelta määrittyvää?

Eklund Nhagan selkeys ja päämäärätietoisuus kannattelevat elokuvaa, ja hänen runonsa menevät syvälle ihon alle.

Nuori musta nainen istuu rannalla, yllään valkoinen pussihihainen mekko. Hänellä on neonkeltaiset ja -vihreät letit.

One Take Grace (Etelä-Afrikka, 2021)

Ohjaus: Lindiwe Matshikiza

One Take Grace kuvaa kymmenen vuoden ajan eteläafrikkalaisen naisen Mothiba Grace Bapelan elämää. Dokumentti sai alkunsa, kun ohjaaja Lindiwe Matshikiza tapasi Bapelan vuonna 2010 erään elokuvan kuvauksissa. Ohjaaja vaikuttui Bapelan elämäntarinasta kotiapulaisena sekä satunnaisena keikkatyöläisenä näyttelijänä. He alkoivat yhdessä dokumentoida Bapelan arkea. Hänen elämänkaarensa kautta avautuu näkymä eteläafrikkalaisten mustien naisten tarinaan.

Dokumentti on intiimi arjenkuvaus, joka menee syvälle Bapelan henkilöhistoriaan. Bapelan itsensä dokumentoima materiaali antaa katsojalle kurkistusikkunan hänen arkiseen elämäänsä ja asemaansa yhteiskunnassa.

Tämä runollinen ja kokeellinen dokumentti yhdistää myös animaatiota ja teatterilavastusta osaksi kerrontaa. Lavastetut kohtaukset Bapelan menneisyydestä käyvät mielenkiintoista keskustelua nykyhetken kanssa.

Lähikuva mustasta naisesta, jolla on harmaa samettipäähine ja harmaa asu. Hänellä on näyttävä kimaltava silmämeikki sekä glitteriä poskissa.

Lasikatto (Suomi, Islanti, Alankomaat 2022)

Ohjaus: Mari Soppela

”Lasikaton rikkominen vain sen takia, että voi rikkoa lasikaton, on tuskallista puuhaa. Siinä ollaan koko ajan naama ruvella. Pitää tietää, että sieltä tulee joku sinun jälkeesi, jotta siitä tulee tavanomaista”, sanoo presidentti Tarja Halonen dokumentissa Lasikatto.

Informatiivinen dokumentti tutkii sitä, minkälaisia muotoja lasikatto saa instituutioissa, joihin patriarkaaliset rakenteet ovat syväjuurtuneet. Dokumentissa liikutaan eri puolilla maailmaa ja käsitellään erilaisia kokemuksia lasikatoista sekä yrityksiä rikkoa niitä. Elokuvassa kuullaan muun muassa lontoolaisen Rebecca Burken palkkasyrjintää koskevasta oikeuskamppailusta, japanilaisen yhdenvertaisuuskouluttaja Miyoko Kojiman ajatuksia tasa-arvotilanteesta japanilaisessa yritysmaailmassa sekä presidentti Tarja Halosen muistelmia poliittiselta uralta.

Päähenkilöiden tarinat välittävät katsojalle lasikattojen rikkomisen tuskan sekä pitkäjänteisen ja sinnikkään työn merkityksen, kun halutaan luoda todellista muutosta.

Kaupunkinäkymä, jonka etualalla on ryhmä naisia. Heidän ilmeensä ovat päättäväisiä. Keskellä on valkoinen nainen, jonka kädessä on nippu papereita.

LUE SEURAAVAKSI:

Representaatiolla on merkitystä, mutta se voi olla myös näennäistä. Milloin representaatio on performatiivista, pohtii Shadia Rask kolumnissaan.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.