Hoiva on kriisissä – Onko Suomi edelleen hyvinvointivaltio?
Kysyimme tätä tutkija Hanna Ylöstalolta sekä Soste ry:n pääekonomisti Anni Marttiselta.
Suomessa on perinteisesti oltu ylpeitä hyvinvointivaltiosta, joka pyrkii takaamaan kansalaisilleen riittävän toimeentulon ja peruspalvelut, kuten sairaanhoidon ja koulutuksen. Viime aikoina uutisissa on kuitenkin kerrottu, että peruspalvelut ovat kiven alla: lapsia ollaan lähettämässä leikkauksiin Tanskaan, hoivakotien osastoja suljetaan hoitajapulan vuoksi, koulutustaso on heikentynyt ja jonot erikoissairaanhoitoon jatkavat kasvamistaan. Voiko Suomea siis enää pitää hyvinvointivaltiona?
“Suomen voi edelleen sanoa olevan hyvinvointivaltio, mutta suunta on myös huolestuttava”, kommentoi Anni Marttinen. “Suomi on saanut OECD:ltä varoituksia terveydenhuollon sosioekonomisista eroista ja sen vaikutuksista työllisyyteen. Sairaanhoitajat ja soteammattilaiset ovat uupuneita, eikä sotealalle ole enää houkuttelevaa tulla ja alanvaihtoa mietitään. Mielenterveysongelmat ovat yksi pääsyy pitkiin työkyvyttömyyseläkkeisiin.”
Samoilla linjoilla on myös Turun yliopiston erikoistutkija Hanna Ylöstalo. Ylöstalon mukaan hyvinvointivaltiota on ajettu ahtaalle 1990-luvun laman jälkeen: “Laman jälkeen perinteistä pohjoismaista hyvinvointimallia, joka on perustunut esimerkiksi universaaliin sosiaaliturvaan, on alettu viemään enemmän niin sanottuun kilpailuvaltion suuntaan. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi pyritään lisäämään työvoiman tarjontaa. Siksi sosiaaliturvaan ja työttömyysturvaan on tullut enemmän rankaisevia ulottuvuuksia.”
Samalla sosiaaliturvaa on leikattu, kuten myös hyvinvointipalveluita. Ylöstalon mukaan suhtautuminen hyvinvointivaltioon on muuttunut.
“Se näkyy todella vahvasti talouspoliittisessa keskustelussa ja velkahuolikeskustelussa. Anteliaasta hyvinvointivaltiomallista pyritään pois ja elämään tiukemman taloudenpidon maailmaa.”
Talouskasvun hidastuessa Suomesta on tullut riippuvaisempi velasta ja hyvinvointivaltion rahoituksen mahdollisuudet ovat muuttuneet. Hyvinvointivaltion rahoituksen keinoina ovat verotus sekä työikäisen väestön vanhetessa työperäinen maahanmuutto. “Jos näitä saadaan parannettua, voi hyvinvointivaltion tulevaisuus olla ihan hyvä”, pohtii Marttinen.
Leikkaukset syventävät epätasa-arvoa
Samaan aikaan kuin uutisissa pohditaan terveydenhuollon tilaa, vaalien ja hallitusneuvottelujen aikaan keskusteluissa esiin nousevat valtionvelka ja talouden sopeuttaminen. Oikeisto korostaa leikkausten tarvetta, vasemmisto verojen nostoa. Millaisia vaikutuksia erilaisilla leikkauksilla on tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen?
“Tyypillisesti sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden leikkaukset syventävät sukupuolten epätasa-arvoa”, kertoo Hanna Ylöstalo. Julkisen sektorin tehostaminen ja siihen kohdistuvat leikkaukset näkyvät erityisesti naisten palkoissa ja työoloissa. Lisäksi sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden leikkaukset itsessään heikentävät naisten toimeentuloa ja hyvinvointia, sillä naiset käyttävät niitä enemmän.
“Talousjärjestelmämme toimii sen varassa, että naisten työ on halpaa ja ilmaista. Sen takia hoiva tuntuu aina niin kalliilta”, korostaa Ylöstalo. Siksi poliitikot saattavat esittää omaishoivan lisäämistä keinona säästää julkisesta taloudesta. Sen seurauksena naiset tekevät enemmän hoivatyötä kotona ja kantavat sen kustannukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että naiset menettävät aikaa, tuloja ja eläkkeitä.
Hoivan aliarvostuksen seuraukset näkyvät myös muun muassa siinä, että hoiva-alalta siirtyy jatkuvasti työvoimaa muille aloille, koska palkkataso on pieni ja työolot kovat. Työvoimapula rapauttaa hyvinvointivaltiota entisestään.
Uusintavan talouden, eli esimerkiksi hoivan, koulutuksen ja kasvatuksen taloudellista arvoa ei nähdä, vaan taloutta ajatellaan kapeasti niin kutsutun tuottavan talouden kautta, Ylöstalo painottaa. Kuitenkin kaikki – mukaan lukien markkinoilla tapahtuva taloudellinen toiminta – nojaa siihen, että ihmisten perustarpeista huolehditaan.
Britanniassa valtion harjoittaman politiikan vaikutuksia seuraava kansalaisjärjestö Women’s Budget Group on laskenut, kannattaako taloutta elvyttää investoimalla hoivaan vai rakentamiseen. Paljastui, että hoivatyöhön satsaaminen luo enemmän työpaikkoja ja tuo sitä kautta valtiolle enemmän verotuloja. Lisäksi se on ekologisempaa. Usein kuitenkin hoiva nähdään kulueränä ja rakentamisen kaltaiset miesvaltaiset alat investointeina, Ylöstalo sanoo.
Politiikkaa tehdessä kaikki päätökset ovat arvovalintoja.
“Jos joku väittää oman puolueensa talouspolitiikan olevan oikeassa, neutraalia ja rationaalista, on hän varmasti väärässä”, toteaa Hanna Ylöstalo. “Kaikki talouspoliittiset ratkaisut ovat ideologisia.”
Hoivasta leikkaaminen tappaa
Parhaillaan Suomessa käydään hallitustunnusteluja kokoomuksen johdolla. Kokoomus on kertonut haluavansa tasapainottaa Suomen taloutta kuudella miljardilla eurolla seuraavan neljän vuoden aikana. Taustalla on oikeiston huoli valtion velkaantumisesta. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä on sanonut, ettei talouden tasapainottaminen ole mahdollista ilman sosiaali- ja terveyspalveluista, sosiaaliturvasta ja koulutuksesta leikkaamista. Kaikki nämä ovat hyvinvointivaltion ydintä. Millaiselta tulevaisuus nyt siis näyttää kokoomuksen vetämien hallitusneuvottelujen alla?
“Huonoltahan se tasa-arvon kannalta näyttää”, toteaa Ylöstalo. Ylöstalo arvelee, että luvassa on samankaltaisia leikkauksia kuin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana.
“Nämä leikkaukset tutkitusti heikensivät sukupuolten tasa-arvoa.”
Talouspolitiikassa olisikin tärkeää miettiä kokonaisvaikutuksia eikä pelkästään vaikutusta julkiseen velkaan, painottaa Ylöstalo. Esimerkiksi hoivasta leikkaaminen saattaa heikentää kansanterveyttä, vaikuttaa ihmisten työkykyyn ja lyhentää eliniän odotetta. Siksi se ei ole taloudellisestikaan järkevää.
Myöskään Marttisen mukaan massiiviset, nopeat leikkaukset eivät ole järkeviä hyvinvoinnin tai talouden kannalta. Leikkaukset aiheuttaisivat taloudellisia tappioita keskipitkällä aikavälillä.
Sen sijaan tarvittaisiin investointeja terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin, nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja työllisyyspalveluihin. Siis investointeja, jotka parantavat työllisyyttä ja talouskasvua.
Hanna Ylöstalo kannustaa pohtimaan taloutta ja hoivaa vallalla olevaa näkemystä monipuolisemmin: “Minkälaisia muita velkoja ja vajeita yhteiskunnassamme on? Minkälaisia tasa-arvovajeita tai turvallisuusvajeita meillä on nyt ja tulevaisuudessa talouspolitiikan seurauksena?”
Haluatko, että Suomessa tehdään feminististä journalismia tulevaisuudessakin?
Valtaosa Tulvan jutuista on ilmaiseksi luettavissa verkossa. Me emme usko maksumuureihin, vaan haluamme, että juttumme ovat saatavilla, vaikkei rahaa kestotilaukseen olisikaan. Jollain lehden tekeminen on kuitenkin rahoitettava. Tue Tulvan verkkolehteä vapaaehtoisella maksulla.
Voit lahjoittaa MobilePaylla 71312 tai verkkokaupassamme. Pienestäkin summasta on apua.