Mitä rakastat, Emmi Nuorgam?
Emmi Nuorgam on podcast-juontaja, somevaikuttaja ja saamelaisaktivisti, joka vielä kolme vuotta sitten eli täydellistä kiiltokuvaelämää miehen
ja lasten kanssa omakotitalossa. Sitten hän tajusi, ettei olekaan yhden kumppanin kanssa viihtyvä hetero. Kysyimme poikkeuksellisen avoimesti ja julkisesti viime vuodet itseään etsineeltä Nuorgamilta, mitä kaikkea hän rakastaa. Saimme seitsemän kohdan listan.
Lapset
Eräänä iltana Emmi Nuorgam katsoi Netflixin tosi-tv-sarjaa The Ultimatum: Queer Love. Ohjelmassa pariskunnat, kaikki naisista tai muunsukupuolisista koostuvia, selvittelevät suhdesotkujaan ja aiheuttavat samalla niitä toisilleen lisää. Nuorgam oli lastensa kotona, rivitaloasunnossa, jonka hän osti yhdessä lasten isän kanssa ja jossa hän nyt asuu joka toinen viikko. Nuorgamin alakouluikäisillä lapsilla oli kaveri käymässä ja tämä alkoi ihmetellä, mitä The Ultimatumissa oikein tapahtuu.
”Kerroin, mistä on kyse ja lasten kaveri oli että ’ne on siis gay!’ Vastasin, että niin on. Sitten se alkoi rallatella, että gay gay gay gay gay gay. Sanoin siihen, että tiesitkös, että minäkin olen gay. Se oli ihan että ai sää?”
Lapsi alkoi kysellä lisää ja lopputuloksena oli pitkä keskustelu, jossa Nuorgam kertoi, että on edelleen naimisissa lastensa isän kanssa ja elää perheensä luona joka toinen viikko. Joka toinen viikko hän on omassa kodissaan ja tapaa silloin toista kumppaniaan, joka on nainen.
”Sillä jäi siitä aika paljon kysymyksiä. Myöhemmin selitin tätä keskustelua lasteni isälle, ja pohdin, että me taidetaan elää lastemme kanssa aikamoisessa kuplassa. Se oli ihan, että aijaa? Ai susta tuntuu siltä?”
Nuorgamia vähän naurattaa tilannetta muistellessa. On helppo unohtaa, että suuri osa maailmasta on rakennettu heteroiden muodostamien ydinperheiden varaan, kun itse elää elämää, jossa ihmissuhteita ei määritellä tiukasti, kumppaneita voi olla monia ja romanttisen suhteen päättymisen ei tarvitse tarkoittaa avioeroa ja välirikkoa. Nuorgam on edelleen naimisissa lastensa isän kanssa, vaikka on sittemmin tajunnut, että ei ole romanttisesti kiinnostunut miehistä. Avioliitto kun on hyvä tapa turvata lasten tulevaisuus.
Nuorgam ajattelee, että lasten saaminen on tuuppinut häntä kohti rennompaa suhtautumista normeihin, rakkauteen ja läheisyyteen.
”Lapset ovat tehneet minusta todella paljon kivemman, mukavamman ja empaattisemman ihmisen. En pidä siitä ihmisestä, joka olin ennen heidän syntymäänsä. Kai se on evolutiivinen juttu, että omiin jälkeläisiin tulee suhtauduttua aika lempeästi. Sitä lempeyttä voi sitten soveltaa muihin ihmisiin ja myös itseensä, kun sen on kerran oppinut.”
Kumppanit
Mikään ei ole ihmissuhteissa lopullista tai varmaa, ajattelee Nuorgam. Siksi hän ei haluaisi määritellä seksuaalista suuntautumistaan. Patisteltaessa hän sanoo olevansa queer ja ihmissuhdeanarkisti. Tällä hetkellä se näkyy hänen arjessaan niin, että hän tapailee muita kuin miehiä ja on monisuhteinen. Mikään ei ole valmiiksi kiellettyä tai poissuljettua, ystävyyssuhteet voivat muuttua romanttisiksi ja toisin päin.
”Ajattelin pitkään, että en pidä romantiikasta tai kaipaa hellyyttä. Kun ymmärsin, etten olekaan hetero, löysin itsestäni siirappisen puolen”, Nuorgam sanoo silmät säteillen. Nykyään hän rakastaa hukuttaa läheisensä lahjoihin ja tehdä söpöjä, romanttisia tekoja.
Naisten kanssa seurusteleminen tuntuu luontevammalta. Ei vain siksi, että Nuorgam pitää enemmän naisista, vaan myös siksi, että naisten kesken ei tarvitse välittää patriarkaalisista valta-asetelmista.
”Miesten kanssa ollessa en ikinä halunnut olla kuin muut tytöt, joiden ajattelin tykkäävän romantiikasta. Siinä oli hyvin paljon sisäistettyä naisvihaa, ajattelin että tyypillisen naiselliset asiat on jotenkin tyhmiä ja niistä pitäminen tekisi heikoksi. Älytön ajatus, että hellyyden kaipaaminen tekisi heikoksi.”
Lapsena Nuorgam ajatteli, että rakkaus on sellaista kuin Disneyn piirretyissä. Ensimmäisen kerran Nuorgam ajatteli olevansa rakastunut, kun kuudennen luokan leirikoulussa eräs poika kirjoitti hänelle samanlaisen rakkauskirjeen kuin silloin suosituissa Måns Gahrtonin Eva ja Adam -nuortenkirjasarjassa. Nuorgam ja poika alkoivat seurustella, eli oleen.
”Ja sitten viikon päästä se jätti mut ja kertoi, ettei edes rakastanut mua, vaan oli mun kanssa vain siksi, että mulla oli meidän luokan isoimmat tissit.”
Silloin koko homma tuntui siltä, että elämältä olisi pudonnut pohja. Nykyään ajatus siitä, miten pojilta on tullut haettua hyväksyntää, vähän huvittaa Nuorgamia. Disney-leffojen heteronormatiivista maailmankuvaa on osin kiittäminen siitä, että oman seksuaalisuuden löytämisessä kesti niin kauan.
”Älytön ajatus, että hellyyden kaipaaminen tekisi heikoksi.”
”Oli paljon helpompaa ajatella, että en olekaan monogaminen ihminen kuin että en ole hetero. Ajattelin, että heterous on tavallista, joten jokin muu tuntuisi erilaiselta ja sisäinen elämäni olisi ihan perustavalla tavalla erilainen.”
Nuorgamista kuitenkin tuntui ihan tavalliselta, omalta itseltään. Hän uskoi vakaasti, että kaikki muutkin naiset pitävät naisia kuumempina kuin miehiä.
”Luulin, ettei kukaan oikeasti ole miehistä kiinnostunut, että se on joku leikki. Sitten tajusin, että ei saatana, on naisia, jotka pitää miehiä kuumana ja valitsee olla miesten kanssa siksi, että ne haluaa, eikä siksi että niin kuuluu tehdä.”
Siskot
Nuorgamilla on kaksi pikkusiskoa, Sunná ja Miisa. Heistä myös Miisa on julkisuudesta tuttu feministivaikuttaja ja saamelaisaktivisti. Nuorgam ajattelee, että sisaruus on ihan omanlaistaan rakkautta, joka tulee esiin silloin, kun sitä tarvitaan.
”Meidän keskinäinen hellyydenosoitus näkyy niissä hetkissä kun joku voi tosi huonosti tai on suruja ja kaipaa lohdutusta.”
Sisaruusrakkaus voi olla esimerkiksi lastenhoito-
apua, rahan lainaamista, halaamista ja silittämistä.
”Lisäksi meillä on sisarus-whatsapp-chat, jossa ei varmaan ole päivää, jolloin kukaan ei kirjoittaisi sinne mitään, jakaisi meemejä tai linkkaisi hassuja tiktok-videoita.”
Arjessa rakkautta ei osoiteta sanoilla tai kosketuksella, vaan teoilla.
”Mikään sisaruussuhde ei ole täysin ongelmaton. Meillä on omat haasteemme ja erilaiset tavat olla sekä keskenämme että koko perheen kanssa.”
Ikäero on muovannut Nuorgamin sisarusten suhteita. Emmi on Miisaa 4 vuotta vanhempi, Sunnáa taas 9 vuotta vanhempi. Ikäeron vuoksi sisarukset ovat eläneet hyvin erilaiset lapsuudet.
”Sunná ei esimerkiksi muista aikaa, kun meidän äiti ja isä ovat olleet yhdessä. Hän on asunut kahdestaan äidin kanssa lapsena, minä taas muistan sen vanhempiemme ydinperhe-larpin varsin hyvin.”
Vanhemmat
Kun Nuorgam oli lapsi Tampereella 1990-luvulla, rakkaudesta ei juuri ollut tapana kotona puhua. Vanhempien avioliitossa tunnelma oli kireä, ja nyt aikuisena Nuorgam ajattelee, että hänen vanhempansa pysyivät liian pitkään yhdessä, koska luulivat, että se olisi hyväksi lapsille.
”Lapsena ajattelin, että parisuhteessa olevat ihmiset vihaavat toisiaan.”
Nuorgamin lapsuudenkodissa ei ollut tapana juuri puhua rakkaudesta tai osoittaa hellyyttä. ”Se ei jotenkin liittynyt meihin tai kuulunut meidän perheelle”, Nuorgam muistelee.
Hän arvelee, että osittain kyse on ollut silloin vallalla olleista asenteista kasvatukseen – ruumillinen kuritus esimerkiksi oli vielä 90-luvulla tavallista muuallakin kuin Nuorgamien perheessä.
Perheen tunnelmaa ja suhteita on muovannut myös vähemmistöön kuuluminen. Nuorgam on saamelainen ja hänen isänsä vietti oman lapsuutensa asuntolakoulussa, joissa lapsia suomalaistettiin kovin ottein. Sotien jälkeen yleistyneissä asuntolakouluissa saamen kielen puhumista ei suvaittu ja kasvatuksen hoitivat asuntolavalvojat – usein väkivaltaisesti. Omia vanhempia näki korkeintaan viikonloppuisin, useimmat harvemmin. Mallia hellästä vanhemmuudesta ei siis ole ollut siirrettäväksi omille lapsille.
Nuorgamin suomalainen äiti taas on mukautunut ajan vallitseviin ihanteisiin ja siirtänyt niitä eteenpäin.
”Äidissä oli vähän sellaista henkeä, että hän on strong independent boss lady, joka ei tarvitse ketään.”
Nuorgam ajattelee olleensa itse samanlainen, ennen kuin omien lasten syntymä kymmenisen vuotta sitten sai hänet kyseenalaistamaan arvojaan. Viime aikoina äiti on antanut ymmärtää, että katuu valintojaan vanhempana ja kasvattaisi nyt lapset eri tavoin. Millä tavoin?
”Ei me niin pitkällä vielä tässä keskustelussa olla, että osaisin sanoa tarkemmin.”
Arasta aiheesta on ollut vaikea keskustella ja prosessi on vielä kesken.
Ystävät
Silloin, kun Nuorgam vielä oli yhdessä lastensa isän kanssa, tällä oli tapana haaveilla yhteisistä kiikkustuoleista, joissa päiviteltäisiin maailmanmenoa ”sitten vanhoina”. Nuorgam ei jakanut haavetta avio-
miehen tai kenenkään muunkaan heilan kanssa yhdessä vanhenemisesta.
”Mutta olen aina ajatellut, että olisipa ihanaa asua vielä joskus mummokommuunissa! Pitkään ajattelin, ettei siitä voi haaveilla, vaan pitäisi haluta näitä asioita yhdessä romanttisen kumppanin kanssa. Mutta nykyään haaveilen mistä haluan!”
Nuorgam ajattelee, että ystävien rakastamisesta ja sen sanomisesta ääneen on tullut viime vuosien aikana hyväksyttävämpää. Enää ei ole itsestäänselvää, että puolison kanssa olisi tärkeämpää viettää aikaa kuin ystävien kanssa, tai että romantiikka liimaisi ihmiset yhteen peruuttamattomasti.
”Jos pidän juhlat, en välttämättä kutsu kumppaneitani, sillä haluan juhlia ystävieni kanssa. Enkä aikoinaan edes kutsunut ystävieni kumppaneita omiin häihini, koska en välttämättä tuntenut heitä. Enhän kutsu muitakaan ystävieni tärkeitä ihmisiä omiin juhliini, jos emme ole tekemisissä.”
Kun eräs Nuorgamin ystävä menee syksyllä naimisiin, Nuorgam menee häihin yksin. Ystävien kanssa hän haluaa matkustella, käydä syömässä ja elokuvissa – samanlaisia asioita kuin monet kaipaavat deittailulta.
Ystävistä tekee arvokkaita sekin, että ystävystyminen ei ole Nuorgamista helppoa. Somevaikuttajan elämässä on paljon rupattelututtuja, esimerkiksi
Instagram-seuraajien joukosta niitä löytyy noin 30 000. Nuorgamille on tärkeää tietää, mitä ihmiset maailmasta ajattelevat ja miksi he ovat sellaisia kuin he ovat. Rupattelusta syvälliseen ystävyyteen on pitkä matka.
”Ystävyydeltä kaipaan ennen kaikkea syvyyttä. Sama homma deittailussa. Kun tutustuu ihmiseen somessa tai Tinderissä, on vaikea tietää, haluaako nähdä livenä. Moni haluaa vaan vähän jutustella ja mennä sitten kahville. Mutta mistä voin tietää, haluanko nähdä, jos en ole kuullut jotain oikeaa ensin! Kerro mulle sun traumat!”
Saamenmaa
Tampere Tampere on aina ollut Nuorgamin rakas kotikaupunki. Se tuntuu tutulta ja turvalliselta, oikealta paikalta olla. Silti häntä vaivaa sama tunne kuin monia muitakin Saamenmaan ulkopuolella asuvia saamelaisia – osa itseä on aina jossain muualla.
”Saamelaisaktivismissa on vahvasti läsnä ajatus, että menetetyt maat on saatava takaisin. Se johtuu siitä, ettei maa ole vain maa. Siihen kiteytyy kieli, yhteisö ja kulttuuri ja se sitoo meidät yhteen sukupolvien jatkumoksi.”
Nuorgam haluaisi viettää enemmän aikaa Saamenmaalla, ehkä jopa asua siellä vakituisesti. Työt, ihmissuhteet ja perhesiteet pitävät kuitenkin hänet etelässä. Ristiriita tekee haikeaksi.
”Suru on aika iso sana, mutta kai siinä on pohjimmiltaan siitä kyse.”
Saamelaisyhteisö tuo Nuorgamin elämään asioita, joita moni hakee romantiikasta. Nuorgamia ärsyttää median tapa puhua monisuhteisuustrendistä, ydinperheen ihanne kun on ihmiskunnan historiassa aika uusi asia. Se on kuitenkin myönnettävä, että erilaisista suhdemuodoista ja monisuhteisuudesta on viime aikoina puhuttu enemmän. Nuorgam uskoo, että kyseessä on yksilökeskeisen nykykulttuurin synnyttämä kaipuu
yhteisöllisempään elämäntapaan.
”Itselleni saamelaisyhteisön tuki, olemassaolo ja lämpö on romanttista rakkautta merkityksellisempää. Olen Ruotsin puolella asuvan saamelaisen ja monisuhteisen ystäväni kanssa välillä pohtinut sitä, että on outoa, miten kukaan meidän yhteisössä voi olla monogamiseen ydinperheeseen eristäytynyt ihminen. Perinteiseen saamelaiseen elämäntapaan on kuulunut yhteiselo koko suvun kanssa pienissä tuvissa ja koko maailmankatsomus lähtee yhteisöstä.”
Saamenmaan tulevaisuus huolettaa Nuorgamia. Suomen saamelaisyhteisö on pitkään kampanjoinut sen eteen, että saamelaiskäräjälakia uudistettaisiin tavalla, joka antaisi alkuperäiskansalle lisää oikeuksia ja mahdollisuuksia elää kulttuurinsa mukaisesti. Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on luvannut uudistaa lain. Miten tämä tulee tapahtumaan – siitä ei vielä ole selvyyttä. Nuorgamia pelottaa, että saamelaisaktivistit laitetaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi laatimaan lausuntoja ja odottamaan vastauksia.
”Suru on aika iso sana, mutta kai siinä on pohjimmiltaan siitä kyse.”
”On olemassa ihmisiä, joille tämä on vain jokin yksi valtakamppailu muiden joukossa, mutta saamelaisille kyse on siitä, tunnustetaanko meidän asema ja olemassaolo. On paljon saamelaisia, joiden elämästä yli 10 vuotta on mennyt tähän taisteluun. He eivät ole sen vuoksi ehtineet tai jaksaneet opiskella, tehdä töitä, löytää rakkautta tai saada lapsia.”
Siirtolapuutarha
Nuorgamin pieni punainen siirtolapuutarhamökki sijaitsee Tampereen Nekalassa. Hänelle se on happy place, jossa arjen murheet voi jättää kauas taakseen.
”Tosin siellä kyllä sitten tulee uusia murheita vastaan, kamalan kallis ja isotöinen harrastus!”
Nuorgamille siirtolapuutarha on paikka, jossa hän pääsee osoittamaan rakkautta läheisilleen pitämällä heistä huolta. Hän ”hössöttää”, eli keittää kahvia, laittaa ruokaa ja huolehtii, että vilukissoilla on yllään viltit ja
villasukat. Mökkiin ovat tervetulleita ystävät ja kumppanit, ja siskot ja äiti ovat mukana hoitamassa sitä ja sen pihaa.
Pieni pläntti siirtolapuutarhaa tuntuu kokoaan isommalta asialta. Nekalan siirtolapuutarha on perustettu vuonna 1932 ja on yksi Suomen suurimmista. Nuorgam viljelee sen maita nyt kolmatta kesää.
”Se on ollut olemassa kauan ennen minua. Se myös säilyy pitkään sen jälkeen kun itse olen poissa. Olen vastuussa siitä tällä hetkellä ja teen siitä paikkaa, jossa minun ja läheisteni on hyvä olla.”
KUKA?
Emmi Nuorgam
s. 1988
• Juontaa Kerhotalo-podcastia yhdessä Laura Haimilan kanssa
• Pitkän linjan feministinen somevaikuttaja ja saamelaisaktivisti
• Inhokkiaforismi: Opettele rakastamaan itseäsi, jotta voit rakastaa muita.
Tämäkin juttu on parempi paperilla.
Valtaosa sisällöistämme on maksutta luettavissa verkossa. Ne kuitenkin tuntuvat ja näyttävät paremmilta printtilehdessä. Tilaajana teet arvokasta työtä tukemalla suomalaista feminististä journalismia. Tervetuloa ostoksille verkkokauppaamme!
Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua!