Lukuaika
5 min

Mustien feministien näkökulmia veganismiin: kohti uutta ajattelua

4/2023tulva.fi
Artikkeli - 18.12.23
Teksti • SARI KIVIJÄRVI

Veganismi on mielikuvissamme usein ehdotonta, valkoista ja keskiluokkaista. Mustien feministien eläinoikeusajattelun rikas perinne kannustaa laajentamaan väkivallattomuuden ihanteen ja sorron vastustamisen muihinkin kuin ihmisiin.

Kun pohdimme eläinten oikeuksiin pohjautuvan veganismin paikkaa feminismissä, olisi hyödyllistä tietää, mitä molemmil­la tarkoitetaan. Intersektionaalisessa feminismissä huomioi­daan erilaiset ihmisryhmät. Veganismikin on paikoin laajentu­nut ihmiseläimiin. Avauksia on tehty etenkin antirasistisesta näkökulmasta.

Tammikuussa 2018 lavarunoilija Tania Nathan esimer­kiksi kirjoitti Ruskeat Tytöt Mediaan esseen We Should All Be Vegans. Ydinsanoma on otsikon mukainen: meidän kaikkien tulisi olla vegaaneja. Ruskeat Tytöt on media, jota tehdään meil­tä meille -periaatteella, eli kun Nathan sanoo ”kaikki”, hän tar­koittaa kaikkia ruskeita.

Nathan tukeutuu brittiläisen The Vegan Societyn määri­telmään vuodelta 1949: ”Veganismi on filosofia ja elämäntapa, joka pyrkii sulkemaan pois – niin paljon kuin mahdollista ja käytännöllistä – kaiken eläinten riiston ja kärsimyksen muodot ruuassa, vaatteissa ja muissa tarkoituksissa.” Määritelmään tukeutuvat Suomessa muun muassa Vegaaniliitto ja Viral Ve­gans -yhdistykset.

Kaikkien tulisi olla vegaaneja -kehotus tarkoittaa toisin sanoen ”mahdollisimman vegaaneja” tai ”käytännöllisyyden rajoissa”. Pehmentävät sanat ovat vakiintuneen määritelmän vuoksi tarpeetonta toistoa. Silloin pelkkä vegaanius kehystyy myös liian ehdottomaksi. Tosiasiassa huomioidaan erilaisia taustoja ja tilanteista johtuvia poikkeuksia, kuten eläinperäisiä lääkkeitä.

Valkopesty filosofia

Veganismi on mielikuvissamme liian valkoista. Kun eksyy Wikipediassa sivulle, jossa kerrotaan kasvissyönnistä eri puolilla maailmaa, vegaa­nimaiden kärjessä ovat Intia, Meksiko ja Israel. Munamaitovegeinä Brasilia ja Taiwan ohittavat ensimmäiset länsimaat. Kasvissyönti on yleinen tapa myös muun muassa buddhalaisille, jainalai­sille ja rastafareille.

Afrikan tai Lähi-idän maita ei listata sivun inter-aktiivisessa taulukossa. Arabimaista on kui­tenkin lähtöisin muun muassa falafel, hummus, munakoisosta tehty levitedippi baba ganoush, tabbouleh-salaatti, linssinen kushari-ateria, in­tianjuutin lehdistä valmistettu molokhia-pata ja foul medames -härkäpapumuhennos.

Esseessään Nathan nostaa afroamerikka­laisen kokin Bryant Terryn kirjasta Afro Vegan esiin huomion siitä, että tuhansien vuosien ajan perinteiset Länsi- ja Keski-Afrikan ruokavaliot olivat pääosin vegetaristisia. Niissä tärkeässä osassa olivat muun muassa hirssi, riisi, pelto­herne, vihannesokra, chili ja jamssi. Lisäksi mo­net esikolonialistiset afrikkalaiset ruuat olivat kasvipohjaisia eli vegaanisia.

Musta vegaanibuumi

Yhdysvalloissa kuiturikas kasvisruoka edustaa usein mus­tille yhteyttä juuriinsa. Se on säilynyt läpi orjuuden ja vapautus­liikkeiden, kertoo terveysmotivoituneen 10 Million Black Vegan Women Movement -yhdistyksen perustaja Tracye McQuirter amerikkalaisen Essence-lehden haastattelussa.

Vegaaniaktivistiksi McQuirterin vakuutti näyttelijä-koo­mikko ja kansalaisoikeusaktivisti Dick Gregory, joka taas inspi­roitui Martin Luther Kingin väkivallattomuuden filosofiasta. Gregory laajensi periaatteen koskemaan eläimiä ja ryhtyi ve­gaaniksi vuonna 1967. Myöhemmin Gregory korosti ruokavali­on terveyshyötyjä tavoitteessaan pidentää afroamerikkalaisten elinikää.

Myös Martin Luther Kingin poika Dexter Scott King ryh­tyi vegaaniksi ja eläinoikeusaktivistiksi 1980-luvun loppupuo­lella. Alkuperäisenä sipsikalja-vegaanina King on todennut: ”En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi ihmiset syövät eläimiä, kun he voivat syödä sipsejä.” Sittemmin myös Kingin leski Coretta Scott King veganisoitui. Hekin näkevät eläinten oikeu­det loogisena jatkumona Kingin väkivallattomuuden filosofialle.

Mustat feministit, kuten tunnettu kirjailija Alice Walker, ovat avanneet samaa ajattelua näin: ”Maailman eläinten ole­massaololle on omat syynsä. Heitä ei ole tehty ihmisiä varten, yhtään enempää kuin mustat valkoisia tai naiset miehiä varten.” Lainaus löytyy Marjorie Spiegelin kirjan The Dreaded Compari­son: Animal Slavery and Human Slavery vuoden 1996 painoksen esipuheesta. Teos on keskeinen erityisesti bioetiikan ja ihmis­tieteellisen eläintutkimuksen kentillä.

Lännessä 2010-luvulla alkaneen vegaanibuumin vetureiksi terveyssosiologian professori Piia Jallinoja nostaa kuitenkin julkkikset, erityisesti supertähti Beyoncén ja hänen miehensä räppäri Jay Z:n. Jallinoja kuvaa ilmastonäkökulmaa nykybuumille leimallisena, mikä korostuu myös artistien puheissa. Vegaanibuumi säilyikin ilmastovetoisena, kun se viisi vuotta myöhemmin löi läpi Suomessa.

Afroamerikkalaisista aikuisista kahdeksan prosenttia on vegetaristeja tai vegaaneja. Yhdysvalloissa luku on koko väestön osalta kolme prosenttia. Samoihin lukuihin päätyi The Vegeta­rian Resource Group vuonna 2015 ja Pew Research Center vuonna 2016. Väestöeroja saattavat selittää erityisesti mustan väestön keskuudessa elävä väkivallattomuuden filosofia ja halu kokea yhteyttä omiin juuriin.

Antikapitalistinen ratkaisu

Lukuina katsottuna veganismi ei ole myöskään niin keski­luokkaista kuin oletetaan. Elämäntavasta saattavat hyötyä ni­menomaan vähävaraiset. McQuirterin perustamassa 10 Million Black Vegan Women Movementin mukaan mustat naiset koke­vat maassaan eniten ennaltaehkäistävissä olevia kroonisia sairauksia. Terveyskriisiin puututaan kasvipohjaisella ravinnolla ja yhteisön tuella.

Nathan huomauttaa Ruskeiden Tyttöjen es­seessään, että kolonialismin ja kapitalismin myö­tä epäterveelliset valinnat ja valmisruuat löysivät tiensä ruokavalioihimme. Tähän ovat vaikutta­neet sekä kaupungistuminen että gentrifikaatio ja alkuperäiskansojen maiden ryöstäminen, sillä nämä prosessit pakottavat yhteisöt tukeutumaan helposti saataviin, halpoihin ruokiin.

Feministiaktivisti ja filosofian tohtori Angela Davis sanoi puheessaan vuoden 2012 Women of Colour -konferenssissa, että veganis­milla voisi myötätunnolla eläimiä kohtaan myös haastaa kapitalistista, teollista ruuantuotantoa. Kun istumme alas ja näemme kanaa lautasella, näemme sen hyödykemuodon, eli lihan, emme eläintä. Emme mieti niitä kammottavia olosuh­teita, jotka eläimen tuotteistaminen vaatii. Syö­miämme ruokia kohtaan puuttuva kriittisyys on merkki kapitalismin vaarallisuudesta. Davisin mielestä olisi vallankumouksellista vahvistaa tapaamme nähdä ihmisten, eläinten ja luonnon suhteet hyödykkeiden takana.

Kohti kaikenkattavaa konseptia

Kirjailija ja vegaaniaktivisti Aph Ko kyllästyi kuulemaan, että vain valkoiset ovat vegaaneja. Siskonsa Syl Kon kanssa he alkoivat kehittää teoreettista viitekehystä mustalle veganismille. Musta veganismi on heille aikaisemmin määri­teltyä eläinetiikkaa, joka on lähtöisin antirasisti­sesta sitoumuksesta, eli siinä on ihmisoikeudel­linenkin painotus.

Vuonna 2020 siskokset ovat ehdottaneet, että pitäisi kehittää uusi ”vallankumouksellinen konsepti”. Koska intersektionaalisuus huomioi lähinnä saman ihmislajin ominaisuuksia, ku­ten ihonväriä ja sukupuolta, se ei riitä katta­maan myös eläinlajeja. Uudessa konseptissa ei enää keskusteltaisi siitä, missä määrin muiden eläinten sorto eli lajismi muistuttaa rasismia ja seksismiä, vaan ne olisivat osa samaa toisiaan vahvistavaa sorron jatkumoa.

Sari Kivijärvi on toimittaja sekä Viral Vegans ja Students of Colour -yhdistysten perustajajäsen. Hän kirjoittaa parhaillaan kirjaa vegaanisesta Suomesta.


Tämäkin juttu on parempi paperilla. 

Valtaosa sisällöistämme on maksutta luettavissa verkossa. Ne kuitenkin tuntuvat ja näyttävät paremmilta printtilehdessä. Tilaajana teet arvokasta työtä tukemalla suomalaista feminististä journalismia. Tervetuloa ostoksille verkkokauppaamme!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua!