Päätoimittajalta: Palestiina ansaitsee saman tuen kuin Ukraina
YK:n yleiskokous päätti eilen vaatia välitöntä humanitaarista tulitaukoa Gazaan. Päätöslauselman on tarkoitus suojella alueella asuvaa noin 2 miljoonaa siviiliä, joista valtaosa on lapsia ja nuoria. Päätöslauselman puolesta äänesti 120 maata. Suomi ei ollut näiden maiden joukossa.
On piinallista seurata, miten Suomi on valinnut täysin passiivisen sivustakatsojan roolin Gazan sodassa. Israelin ja Hamasin välisessä väkivallan kierteessä on kuollut molempien osapuolien ilmoittamien lukujen mukaan noin 8 000 siviiliä. Siviiliuhreista yli 6 000 on gazalaisia. Kaikki tämä veri on vuotanut kolmen viime viikon aikana. Vertailun vuoksi Ukrainan sodassa oli kesällä YK:n mukaan kuollut 9 000 siviiliä – kun sotaa oli siis käyty yli vuosi.
Kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi Ukrainaan, oli suomalaisten tuki altavastaajalle vankkumaton. Me asetimme pakotteita, boikotoimme Venäjällä edelleen toimivia firmoja, lahjoitimme rahaa ja lähetimme aseita. Kun Ukrainassa oli sodittu vasta viikko, yli 10 000 suomalaista oli kaduilla osoittamassa tukeaan Ukrainalle. Venäjän iskut siviilikohteisiin tuomittiin yksiselitteisesti ja yksimielisesti niin poliittisissa puheissa kuin lehtien pääkirjoituksissakin. Iltauutisissa nähtiin harva se päivä tavallisten sotaa paenneiden ukrainalaisten haastatteluja. Venäläisiä kuultiin lähinnä silloin, jos he vastustivat sotaa.
Tilanne näyttää hyvin erilaiselta nyt, kun siviilejä kuolee Ukrainan sijaan Palestiinassa. Virallinen Suomi on enimmäkseen yrittänyt unohtaa, että mitään tapahtuu. Media on keskittynyt suomentamaan kieli keskellä suuta kansainvälisten uutistoimistojen sähkeitä Gazan tilanteesta niin, että sävy on mahdollisimman objektiivinen ja neutraali. Pommit tippuvat ja lapset kuolevat passiivissa. Tavallisten ihmisten ääni kuuluu liikuttavan tasapuolisesti – ääneen pääsevät niin Gazassa asuvista omaisistaan huolissaan olevat palestiinalaiset kuin 1980-luvulla Jerusalemissa opiskelleet kulttuurivaikuttajat, joiden mielestä Israelilla on ”oikeus puolustaa itseään”. Mielenosoituksia Gazan puolesta on harva se päivä, mutta niiden osallistujamäärä jää kymmenekseen siitä, mitä Ukrainan kohdalla nähtiin.
Suomalaiset siis suhtautuvat hyvin eri tavoin palestiinalaisten ja ukrainalaisten kärsimykseen. Miksi? Vakiovastaus taitaa kuulua, että Lähi-idän politiikka on niin kovin monimutkaista, ettei siitä voi tavallinen ihminen päästä selville. Toisaalta kuinka hyvin tavallinen suomalainen tunsi helmikuussa 2022 Ukrainan poliittista historiaa? Ja kuinka paljon tietoa tarvitsee voidakseen olla sitä mieltä, että lasten tappaminen on väärin?
Gazassa valtaa pitää terroristisin keinoin asiaansa ajava Hamas. Se varmasti vaikuttaa suomalaisten tuntoihin – Hamasin naisvihamielinen ja ääri-islamistinen maailmankuva ei ole omiaan voittamaan tavallisten ihmisten sympatiaa puolelleen. Mutta emmepä me toisaalta Ukrainankaan hädän kohdalla pysähtyneet pohdiskelemaan, millaisia epämiellyttäviä ideologioita siellä vaalitaan, vaikka tiesimme että sota on nostanut maassa äärioikeiston kannatusta ja sikäläiset uusnatsit radikalisoivat jo suomalaisia aatetovereitaankin. Me ajattelimme silloin varsin inhimillisesti, että hoidetaan siviilit turvaan ensin ja syynätään ideologioita sitten kun sellaiseen luksukseen on aikaa.
Lopulta kyse ei ole tiedosta tai siitä, kuka on oikeassa. Lopulta kyse taitaa olla siitä, että ukrainalaiset näyttävät valkoisilta suomalaisilta ja taistelevat meille historiasta tuttua uhkaa vastaan. Palestiinalaiset taas ovat enimmäkseen ruskeita ja muslimeja, ja heitä murhaa valtio, jolla on keskeinen rooli monen suomalaisen uskonnollisissa tunteissa.
Kun sotilaat tappavat tuhansia pienelle alueelle aidattuja siviilejä lyhyessä ajassa, kyseessä on etninen puhdistus. Suomen hallitus on osoittanut, ettei sillä ole kiinnostusta puuttua asiaan. Solidaarisuuden osoittaminen gazalaisille on siis tavallisten ihmisten käsissä. Sinä, joka tuit Ukrainaa viime vuonna: miksi et tekisi ihan samoja asioita nyt?