Romantiikkaa? Ei kiitos!

Aromanttisuus tarkoittaa sitä, ettei ihminen halua elämäänsä romanttista rakkautta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei haluaisi jakaa elämäänsä toisten kanssa. Miten sovittaa yhteen rakkaudenkaipuu ja aromanttisuus, kun yhteiskunta tuputtaa kaikille satuhäitä ja unelmien poikamiehiä?

”IHMISET eivät tunnu ymmärtävän, kuinka paljon rak- kautta elämässä on ilman romanttista rakkautta”, sanoo kotkalainen Lotta-Leo Laajalahti. On perhettä, ystäviä, kaveriporukoita, lemmikkejä. Laajalahti ei kaipaa elämäänsä romantiikkaa.

Se ei aina ole ollut helppoa. Ympäröivän maailman keskittyminen romantiikan etsimiseen on välillä saanut Laajalahden tuntemaan olonsa vääränlaiseksi.

”Parikymppisenä, kun kaikilla muilla oli hirveä tarve pariutua, mietin pitäisikö minunkin”, muistelee kolmekymppinen Laajalahti. ”Tuntui, että olen rikki ja vääränlainen, enkä ymmärtänyt, miksi en itse kokenut samaa tarvetta. Samalla tuntui, että on pakko olla jonkun kanssa ollakseen sosiaalisesti hyväksyttävä.”

Laajalahtea ihmetyttää, miksi se, ettei hän etsi romanttista suhdetta, on niin monelle ongelma.

”Muilla tuntuu olevan hätä siitä, että jään jostakin paitsi, sekä tarve kertoa, miten minun pitäisi olla ja elää”, Laajalahti lisää. ”Olemalla jotakin muuta, elämällä toisin, jäisin kuitenkin paitsi omasta elämästäni.”

Romanttisen rakkauden eetos

FILOSOFIAN tohtori Elizabeth Braken luoma termi amatonormatiivisuus tarkoittaa, että kaikkien oletetaan etsivän romanttista rakkautta, joka löytyessään asetetaan elämän keskiöön. Parisuhde nähdään oikeana tapana elää.

Sinkkuutta tutkinut yhteiskuntatieteilijä Bella DePaulo on puolestaan luonut sanan singlismi kuvaamaan, kuinka sinkut kokevat leimaamista, syrjintää ja marginalisointia.

Parisuhdenormatiivisuutta ja hyvinvointitekijöitä väitöskirjassaan tutkinut filosofian tohtori Anu Kinnunen kertoo tämän näkyvän muun muassa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja yhteiskunnan rakenteissa.

”Sinkkuuden teemoja otetaan yhteiskunnallisessa keskustelussa esiin vähän. Siinä kuitenkin määritellään, ketkä kuuluvat yhteiskuntaan merkittävinä kansalaisina ja ketkä eivät. Yhteiskunta valitsee kenen etuja ajetaan, keiden palveluista erityisesti halutaan yhteisin varoin huolehtia.”

Esimerkkinä hän nostaa mahdollisuudet työelämäkatkoihin: ”Työelämäjärjestelyjä ja palvelujärjestelmiä on rakennettu perheellisten hyvinvoinnin tueksi. Niitä rakentaessa perhettä määritellään normatiivisesti, ja sinkuille samanlaisia mahdollisuuksia jäädä kotiin hoitamaan läheisiään, kuten läheistä ystävää tai vanhempaa, ei ole.”

Lisäksi ympäröivän maailman keskittyessä romanttisen rakkauden etsimiseen sinkkuuden kokemukset muuna kuin parinhakuna jäävät helposti näkymättömiin.

”Sinkkuus korostuu lehdistössä nuoruuden välivaiheena, josta ikään kuin pelastaudutaan parisuhteeseen”, Kinnunen toteaa. ”Iäkkäämpien, etenkään miesten, kirjoituksia siitä, että on ollut hyvä, merkityksellinen elämä ilman parisuhdetta ja lapsia, ei juurikaan näy.”

Utu-Taival Matzon puhuu aromanttisuudesta ja aseksuaali- suudesta Instagram-tilillään @aroaceutu.

Törmäyksiä normien kanssa

Lotta-Leo Laajalahti oli 25-vuotias, kun hän löysi omaa kokemustaan vastaavan sanan: aseksuaali. Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, ettei tunne seksuaalista vetovoimaa. Laajalahti ei myöskään kaipaa romanttisia suhteita.

”Oivalsin, ettei minussa ole mitään vikaa ja ettei minun tarvitse ahtautua sellaiseen muottiin, johon en sovi.”

Myös Utu-Taival Matzon, 24, on aromanttinen aseksuaali. Matzon on reilun vuoden ajan tehnyt pienimuotoista someaktivismia, jonka tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoisuutta aromanttisuudesta ja aseksuaalisuudesta. Hän kertoo amatonormatiivisuuden näkyvän omassa elämässään pieninä, jatkuvina huomautuksina: Ystävät ja perhe ihmettelevät, mitä elämällä tekee ilman romanttista suhdetta. Ympärillä ihmiset olettavat aromanttisten olevan tunteettomia ja epäinhimillisiä, koska romanttisen ja seksuaalisen vetovoiman ajatellaan olevan se, mikä tekee ihmisistä ihmisiä. Elokuvissa ja sarjoissa rakkaus tekee pahiksista hyviksiä.

Koska amatonormatiivisessa yhteiskunnassa elämä järjestetään yleensä romanttiseen rakkauteen perustuvan parisuhteen varaan, ympäriltä puuttuvat valmiit mallit muista tavoista, joilla elämää ja ihmissuhteita voi rakentaa. Yksinäisyyskään ei ole vierasta.

”Välillä saattaa pelätä sitä, että ystävä löytää pari- suhteen ja antaa kaiken aikansa ja energiansa kumppanilleen”, pohtii Matzon. ”Kun arjen jakaminen on rajattu juuri parisuhteeseen, välillä kaipaisi myös sitä, että voisi tehdä peruskotiaskareita ystävän kanssa. Käydä yhdessä kaupassa, laittaa yhdessä ruokaa. Elää vaikka naapureina.”

Matzon kertoo, että välillä hänestä tuntuu yksinäiseltä, koska tietää, ettei halua romanttista parisuhdetta, mutta kuitenkin tietyt tunteet ja läheisyyden muodot on varattu vain parisuhteeseen.

”Se, miten lähellä voi olla, miten halaillaan. Pusutkin on romantisoitu ja poskelle pussaaminen nähdään romanttisena eleenä. Joidenkin huomaa ajattelevan, ettei ystävää voi edes halata kunnolla pitkään tai että sohvalla istuminen toisen kainalossa olisi pettämistä.”

Vapaaksi yhteiskunnan oletuksista

Laajalahti etsi pitkään sanoja kuvaamaan omia kokemuksiaan. Nykyään hän haluaa puhua avoimesti identiteetistään, sillä aseksuaalisuus näkyy edelleen valtavirtamediassa varsin vähän. Niin vähän, että Laajalahden kokemuksia ja identiteettiä on kyseenalaistettu ja häntä on kehotettu menemään terapiaan.

”Mutta miten voi hoitaa jotain, mikä ei ole rikki?” kysyy Laajalahti.

Myös Matzonille omaa kokemusta vastaavien sanojen löytäminen oli merkittävää. Aromanttisen aseksuaalin identiteetti on tuonut myös vapautta ympäröivän yhteiskunnan asenteista ja oletuksista.

”Muilla tuntuu olevan hätä siitä, että jään jostakin paitsi.”

”Kun ei ole sellaisia valmiita malleja elämänkulkuun, kuten naimisiinmeno ja perheen perustaminen, joutuu pohtimaan, minkälainen on itselle hyvä elämä ja miten haluaa ihmissuhteensa rakentaa oman seksuaalisuuden ja romanttisuuden pohjalta”, Matzon kertoo.

”Oman identiteetin löytäminen on tuonut mukanaan vapautta, joka nousee siitä, että on joutunut hahmottamaan yhteiskunnassa vallalla olevia normeja sekä haastamaan niitä ja omia asenteitaan.”

Matzon korostaa, että vaikka ihminen onkin sinut oman normista poikkeavan identiteettinsä kanssa, elämään kuuluu myös negatiivisia tunteita. Välillä kuitenkin tuntuu, että normista poikkeavana on pakko olla onnellinen, ettei vahvista kärsivän aromanttisen stereotypiaa, ja näyttääkseen, ettei aromanttisen elämä ole kamalaa.

”Tuntuu kuitenkin väärältä vaatia, että aromanttisena on pakko olla onnellinen, jotta otetaan todesta ja kunnioitetaan.”

Elämän yhdessä kulkemista

”Olen romantikko ja esimerkiksi häät ja arjen pienten romanttisten eleiden näkeminen sulattaa sydämeni”, Lotta-Leo Laajalahti kertoo. ”Yhtenä päivänä nähdessäni ohikulkijan kukkia ja suklaarasia kädessään mietin: kuinka romanttista! Sydämeni suli. En kuitenkaan koe tarvitsevani romanttista rakkautta omassa elämässäni.”

Kysyttäessä ihmissuhteista Laajalahti kertoo siskostaan, jonka kanssa asuu ja jota hän priorisoi elämässään.

”Muutimme samaan kämppään yhteen ja meillä on tällainen noitakommuuni, jossa olemme me ja kaksi kissaa. Vietämme leffailtoja ja kokoamme palapelejä ja pelaamme lautapelejä.”

Lisäksi hän mainitsee läheiset ystävät, kaveripiirit, perheen. Sekä ystävänsä, jonka platoninen kumppani hän on.

”Me hipsuttelemme toisiamme. Molemmat tiedämme, ettei siinä ole mitään latausta. Se on ystävyyttä ja läheisyyden antamista toiselle.”

Utu-Taival Matzonille merkittävimmässä osassa omaa elämää ovat ystävät, ystävyys ja yhteisöllinen rak- kaus: ”Että on löytänyt omat yhteisönsä, joiden hyväksi haluaa toimia”, Matzon kertoo. ”Ystävyyssuhteilta toi- von arkisen elämän jakamista, yhdessä kävelemistä ja kulkemista. En mitään sen ihmeellisempää.”

”Rakkautta on erilaisia muotoja, ja on ihmisiä, jotka eivät halua romanttisia suhteita. Ja se on täysin ok.”


Tämäkin juttu on parempi paperilla. 

Valtaosa sisällöistämme on maksutta luettavissa verkossa. Ne kuitenkin tuntuvat ja näyttävät paremmilta printtilehdessä. Tilaajana teet arvokasta työtä tukemalla suomalaista feminististä journalismia. Tervetuloa ostoksille verkkokauppaamme!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua!

LUE SEURAAVAKSI:

Etuoikeuksien ja traumojen listaaminen ei tee meistä parempia keskustelijoita, kirjoittaa Tulvan uusi kolumnisti Alma Tuuva.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.