Tulevaisuus on femme – haastattelussa tohtori Rhea Ashley Hoskin

Tohtori Rhea Ashley Hoskin on feministinen sosiologi, joka huomasi jo nuorena tulevansa vähätellyksi tyttömäisyytensä vuoksi. Ulkopuolisuuden kokemukset ja törmäykset feminiinisyyttä väheksyvän maailman kanssa auttoivat häntä teoretisoimaan femmeyttä ja siihen kohdistuvia ennakkoluuloja niin akatemiassa kuin sen ulkopuolellakin.

Jo kouluikäsenä Rhea Ashley Hoskin huomasi, että häntä kohdeltiin toisin kuin poikia tai muita tyttöjä, koska hän oli tyttömäinen. Tämä kokemus sai nyttemmin Waterloon yliopistossa Kanadassa tutkimustyötään tekevän sosiologin kiinnostumaan feminiinisyyteen liittyvistä ristiriidoista.

”Vähemmän feminiinisiä tovereitani ei väheksytty samalla tavalla. Hekin toki kohtasivat seksismiä, mutta he eivät olleet ’kuten muut tytöt’ – minä sen sijaan olin. Tykkäsin meikeistä, korkeista koroista ja vaaleanpunaisesta, ja seksistisessä maailmassa se tulkittiin heikkoudeksi ja tyhmyydeksi”, Hoskin kuvaa ja selittää hämmennystään: ”Minun oli vaikea ymmärtää, kuinka jonkin, minkä voin kirjaimellisesti pestä pois, katsottiin vaikuttavan kykyihini esimerkiksi ulkoiluharrastuksessani.”

Kokemustensa myötä Hoskin alkoi hahmottaa eroa sukupuoleen ja sen ilmaisuun liittyvien ennakkoluulojen välillä. Sukupuolibinääri ei ainoastaan jaa ihmisiä kahteen ryhmään, vaan myös rakentaa näiden ryhmien välille hierarkkisen suhteen, jossa feminiininen on vähemmän arvokas. Tyttöys ja femmeys nähdään heikkoutena, johon ei haluta samaistua.

Toisin kuin kuvitella saattaisi, edes sukupuolentutkimuksen opinnot eivät tarjonneet Hoskinille lepotaukoa feminiinisyyteen liittyviltä ennakkoluuloilta.

”Johdantokurssin vieraileva luennoitsija kysyi luokaltamme, miksi me naiset laittaudumme, ja vastasi omaan kysymykseensä: ’miehiä varten’. Istuin luennolla butch-kumppanini vieressä tuntien itseni näkymättömäksi ja kokemukseni mitätöidyksi”, Hoskin muistelee.

Hetki kiteytti hänen akateemiset tavoitteensa.

Hoskin halusi tuoda femmeyden osaksi keskustelua ja tarkastella feminiinisyyttä monipuolisemmin ja intersektionaalisemmin. Vuosia tuon johdantokurssin jälkeen Hoskin on tuonut oman, femmen äänensä akateemiseen keskusteluun. Hoskinin edustama femmeteoria on lähtöisin marginalisoiduista yhteisöistä, ja sen tavoitteena on luoda viitekehys feminiinisyyden systemaattisen väheksynnän tunnistamiseksi ja ymmärtämiseksi. Hän on lisännyt teoreettista ymmärrystä femmeydestä kirjoittamalla lukuisia tieteellisiä artikkeleita, femmeyttä luotaavan väitöskirjan sekä viime syksynä ilmestyneen kirjan Feminizing Theory: Making Space for Femme Theory (Routledge 2021).

”Feminiinisyyden väheksyntä on systemaattista ja niin syvään juurtunutta, ettei sitä usein edes tunnisteta. Niin laajemmassa yhteiskunnassa kuin feministisissä tiloissa tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen keskuudessa on tavallista ylenkatsoa yksilöitä feminiinisyyden perusteella. Tämä näkyy niin tavassa olettaa homoklubilla tanssivan femmen olevan ’taas yksi ärsyttävä heteronainen’ kuin femininisoinnin käyttämisessä pilkan ja halveksunnan keinona”, Hoskin kertoo. ”Toivoisin ihmisten näkevän yhteydet näiden erilaisten feminiinisyyden kontrolloimisen ja väheksymisen muotojen välillä sekä tunnistavan niiden yhteiskunnalliset seuraukset.”

”Femmeys ei tee kenestäkään suojelun tarpeessa olevaa, mieskatseen vuoksi laittautuvaa, heikkoa, tyhmää tai antifeminististä.”

Vaikka femmeä on perinteisesti käytetty kuvaamaan naisellisia lesbo- tai bi-naisia, kuuluu Hoskin niiden teoreetikoiden joukkoon, joiden mukaan rajaus ohittaa femmeiksi identifioituvien sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuuden. Hänen mukaansa femme kattaa kaikki hyväksyttävään naisellisuuden ideaaliin sopimattomat feminiinisyyden muodot, kuten esimerkiksi queerit cismiehet ja -naiset sekä transmiehet ja -naiset. Näiden ryhmien naisellisuuden ilmaisut rikkovat kulttuurisesti hyväksyttävän mallin feminiinisyydestä, joka edellyttää valkoista, heteroseksuaalista, miesten tarpeita varten olevaa, cissukupuolista naiskehoa.

”Koska femmefobia on niin syvään juurtunutta, tarvitaan femmejä näkökulmia ja femme-ääniä vähentämään feminiinisyyteen perustuvia ennakkoluuloja. Femmejen kokemukset ovat tehneet näkyväksi kohtelun, jota on aiemmin pidetty normaalina tai luonnollisena”, Hoskin kertoo.

Hänen mukaansa sortoa käsittelevät teoriat, jotka ohittavat femmefobian, luonnollistavat feminiinisyyden alisteisen aseman.

”Toivoisin ihmisten ymmärtävän, ettei feminiinisyys ole vain keino alistaa naisia patriarkaatin valtaan. Femmeys ei tee kenestäkään suojelun tarpeessa olevaa, mieskatseen vuoksi laittautuvaa, heikkoa, tyhmää tai antifeminististä. Femmeys ei myöskään ole vain valkoisille, cissukupuolisille, vammattomille heteronaisille kuuluvaa käytöstä, piirteitä tai estetiikkaa.”

Femmeteoria on ollut Hoskinille keino purkaa feminiinisyyteen perustuvia stereotypioita, mutta varsinkaan alussa työ ei ollut helppoa.

”Olen joutunut oikeuttamaan sekä oman olemassaoloni femmenä että akateemisen kiinnostukseni femmeyteen. Perinteisemmät feministiset käsitykset feminiinisyydestä sivuuttivat femmejen perspektiivin täysin, minkä seurauksena minun oli vaikea saada ääntäni kuuluviin ja artikkeleitani julkaistuksi. Oli raskasta taistella yliopistolla samoja stereotypioita ja ennakkoluuloja vastaan, joilla minua on pyritty alistamaan koko elämäni ajan.”

Hoskin uskoo femmenäkökulman voivan tukea feminististä kamppailua tarjoamalla keinon tarkastella epätasa-arvoa, sukupuolta ja valtaa entistä tarkemman intersektionaalisen linssin läpi. Hänen mukaansa feminiinisyys tulisi nähdä sukupuolen rinnalla yhtenä syrjintään vaikuttavana tekijänä.

“Maailmamme on perustunut oletukseen feminiinisyyden alemmuudesta ja maskuliinisuuden paremmuudesta. Femmeteoria auttaa tekemään nämä oletukset näkyviksi ja uudelleenarvottamaan feminiinisen tasaveroiseksi maskuliinisuuden kanssa.”

Hoskinin taistelu feminiinisyyden väheksyntää vastaan on vienyt hänet luentosalin näkymättömyydestä osaksi femmetutkijoiden yhteisöä. Tällä hetkellä hän pyrkii yhdessä kollegoidensa kanssa luomaan keinoja mitata femmefobisia asenteita sekä niiden suhdetta seksismiin, transfobiaan ja homofobiaan.

”Opintojeni alussa koin itseni poispyyhityksi feministisestä teoriasta, pedagogiikasta ja aktivismista, puhumattakaan LGBTQ+-yhteisöstä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja femmetutkimus on kasvanut hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksinäisyyden sijaan saan kuulua inspiroivien femmetutkijoiden yhteisöön, jossa vaikuttavat Karen Blair, Jocelyne Scott, Andi Schwartz, Allison Taylor, Hannah McCann, Sydney Fonteyn Lewis, Adam Davies, Omise’eke Tinsley, Lilith Whiley ja monet muut”, Hoskin iloitsee.

Tulevaisuus on femme, Hoskin uskoo. Hän näkee femmeteorian mahdollistavan nykyisen sukupuolijärjestyksen horjuttamisen.

”Sukupuoliteorioiden ja tasa-arvon edistäminen edellyttää feminiinisyyden asettamista viimeinkin keskiöön. Maailmamme on perustunut oletukseen feminiinisyyden alemmuudesta ja maskuliinisuuden paremmuudesta. Femmeteoria auttaa tekemään nämä oletukset näkyviksi ja uudelleenarvottamaan feminiinisen tasaveroiseksi maskuliinisuuden kanssa. Sukupuolibinäärin hierarkian purkaminen vapauttaisi ihmiset liikkumaan vapaammin eri käytösmallien, esteettisten ideaalien ja kiinnostuksen kohteiden välillä ilman sosiaalisia seurauksia”, Hoskin visioi ja vie ajatukset kohti vaaleanpunaisia femmeutopioita.

Haluatko osallistua Hoskinin tutkimuksiin? Voit ilmoittautua mukaan hänen verkkosivujensa kautta.

LUE SEURAAVAKSI:

Tammikuun Instagram-lakko sai yhteiskuntatieteilijä ja ulkonäkötutkija Erica Åbergin pohtimaan sosiaalisen median näyttämöä. ”Sisällytän Instagram-teokseeni koko henkilöhahmoni”, hän kirjoittaa.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.