Turvallinen tila ansaitsee kunnianpalautuksen

Turvallinen tila ymmärretään julkisessa keskustelussa usein väärin, kirjoittavat sukupuolentutkimuksen professori Leena-Maija Rossi ja nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori Tuija Saresma. Turvallisessa tilassa on kyse toisten kunnioittamisesta.

Viimeaikaisessa mediakeskustelussa on kiedottu tiiviisti toisiinsa turvallinen tila yliopisto-opetuksessa ja niin sanottu woke-kulttuuri. Niin yliopistojen ulko- kuin sisäpuolelta on esitetty käsityksiä, jotka kääntävät ajatuksen turvallisesta tilasta nurinkuriseksi. On väitetty, että turvallisuus jopa estäisi ja tukahduttaisi keskustelua. Tämä ei pidä paikkaansa.

On selvää, että nykyilmapiirissä, jossa erityisesti sosiaalinen media kaiuttaa kaunaa, ja mielipiteitä esitetään hyvinkin kärjekkäästi, myös yliopistoissa joudutaan välillä konfliktien äärelle. Kriittiseen ajatteluun kouluttavissa instituutioissa tämän ei kuitenkaan pitäisi olla ongelma, jonka edessä kauhistutaan, vaan kysymys, jota ratkotaan rakentavasti. Juuri tähän tarvitaan turvallisia oppimisen tiloja, joissa myös opettajat oppivat opiskelijoilta ja opiskelijat toisiltaan.

Sukupuolentutkimuksessa turvallisten oppimistilanteiden luominen on ollut lähtökohta jo vuosikymmeniä, se ei siis ole mikään muotivillitys. Feministisessä pedagogiikassa turvallinen tila tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että luodaan oppimiselle tila, jossa voidaan käsitellä kaikessa rauhassa ja analyyttisesti sensitiivisiä aiheita. Näitä ovat sukupuolen ja seksuaalisuuden lisäksi esimerkiksi rotu, yhteiskuntaluokka, uskonto, vammaisuus ja vammattomuus. Juuri niitä samoja aiheita, joita mediassa annetaan ymmärtää opiskelijoiden arastelevan tai karttavan (esim. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 1.11.).

Yhdysvalloista Suomeen matkustavat ilmiöt keräävät tavanomaisesti paitsi innostusta, myös konservatiivisia tulkintoja, jotka kääntävät termien alkuperäisiä merkityksiä aivan muunlaisiksi. Näin on käynyt nyt niin turvalliselle tilalle, woke-termille kuin intersektionaalisuudelle. Kaikkia näitä yhdistää alun perin pyrkimys yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen.

Esimerkiksi englanninkielinen woke-sana on otettu käyttöön mustien amerikkalaisten puheessa, ja sillä on viitattu siihen, että on tiedostettava yhteiskunnan rasistiset ja muut sortavat rakenteet. Intersektionaalisuus näkökulmana taas osoittaa, kuinka monimutkaisesti identiteettimme muotoutuvat, ja kuinka esimerkiksi joihinkin tiettyihin sukupuolen, iän, etnisyyden ja luokan leikkauspisteisiin paikantuvat yksilöt ja ryhmät kohtaavat enemmän syrjintää kuin toiset. Kummankin termin voi siis ajatella auttavan olemassaolevien yhteiskunnallisten valtasuhteiden tarkastelussa, jopa peräti niiden muuttamisessa. Kuka ei haluaisi yhdenvertaisempaa ja reilumpaa yhteiskuntaa kaikille?

Feministiopettajina tiedostamme, että ”turvallisemman tilan periaatteet” saattavat muodostua ongelmaksi, jos ne esitetään velvollisuudentunnosta luetellen tai ulkokohtaisen normatiivisesti suorittaen. 

Sukupuolentutkimuksen valtakunnallinen yliopistoverkosto Hilma on kirjannut periaatteita, joiden avulla voinee pyrkiä turvallisen tilan kunnianpalautukseen.

Turvallisessa oppimisympäristössä kunnioitetaan ihmisten erilaisuutta ja itsemäärittelyä sen sijaan, että oletettaisiin näille identiteettejä. Toisten kuunteleminen, huomaavaisuus ja luottamus ohjaavat toimintaa. Palaute on aina rakentavaa, eikä syrjivää tai sortavaa kielenkäyttöä sallita. Oppiva ryhmä kantaa vastuuta omasta toiminnastaan, ja myös hankalista tilanteista selvitään yhdessä, kaikki osallistujat huomioiden ja heitä kunnioittaen.

Kun oppimistilanteesta tehdään yhteisellä päätöksellä ja toiminnalla turvallinen, se kutsuu kaikkia mukana olevia erilaisista lähtökohdista riippumatta osallistumaan oppimiseen ja tiedon tuottamiseen yhdessä. Kenenkään mielipiteitä ei hiljennetä eikä erimielisyyksiä tarvitse peittää. Kriittiseen keskusteluun kuuluu, että toisten näkemyksiä voi haastaa ja väitteitä saa esittää, mutta ne on pystyttävä perustelemaan. Vaientamisen sijaan turvallisessa oppimistilanteessa on tilaa erehtymiselle ja ”tyhmille kysymyksille” sekä vaikeiden asioiden esiin nostamiselle. Toisten tietoinen loukkaaminen ei ole koskaan sallittua.

Helsingin Sanomissa 29.10. haastateltu yliopisto-opettaja peräänkuulutti vaarallisia tiloja. Kyse lie ollut huumorista – kuka tosissaan haluaisi tieten tahtoen luoda tiloja, joihin ei uskalla tulla oppimaan?

Leena-Maija Rossi
Sukupuolentutkimuksen professori, Lapin yliopisto

Tuija Saresma
Nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto

LUE SEURAAVAKSI:

Ooppera on feministille vaikea pala, sillä valtavirran oopperaa vaivaavat vanhentuneet sukupuoliroolit ja valta-asetelmat niin lavalla kuin kulisseissa. Voiko ooppera korjata naisongelmansa ja uudistua?

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.