Verta, tabuja & kyyneleitä
Mikä yhdistää Suomea ja Myanmaria? Molemmissa maissa naiset häpeävät kuukautisiaan ja menstruoiminen voi tulla kalliiksi. Aktivistit ja ystävykset Merit Hietanen ja Nandar Nandar vertailivat kokemuksiaan verenvuodosta, sosiaalisista normeista ja lainsäädännöstä. He havaitsivat, että vaikka patriarkaatti ottaa eri muotoja eri puolilla maailmaa, on se silti samaa paskaa eri paketissa.
”SE on likaista ja inhottavaa. Sitä kuuluu hävetä.”
Kuukautisveri. Siitä me puhumme.
Näin siitä ajatellaan Myanmarissa vuonna 2023, sanoo Nandar. Samat asenteet ovat eläneet suomalaisissa vuosisatoja, pohtii Merit. Ja asenteet muuttuvat hitaasti. Jos kuukautisia ei vielä hahmoteta poliittiseksi kysymykseksi, niistä pitää tehdä sellainen.
Tutustuimme toisiimme muutama vuosi sitten Myanmarissa, kun Nandar järjesti vagina-aiheisen tapahtuman – kyseessä oli Vaginamonologit – ja Merit, joka työskenteli maassa humanitaarisen työn tasa-arvoasiantuntijana, oli tapahtumassa puhujana. Tapahtumassa kävi ilmi, että Nandarille puhe naisten oikeuksista omaan kehoon ja normien vaikutuksesta elämään ei ole vain kevyt kulttuuriharrastus, vaan intohimo. Nandar haluaa muuttaa sen, miten myanmarilaiset naiset suhtautuvat menstruointiin.
Tällä hetkellä Nandar pyörittää Myanmarissa The Red Blood (A Ni Yaung Yar Thi) -nimistä kampanjaa. Nimi tarkoittaa suomeksi Punaista verta. Ryhmä järjestää asiantuntijapuheenvuoroja ja katugallupeja sekä tuottaa videoita ja valokuvia naiskehoista.
Nandar ajattelee, että kuukautisaktivismissa on kyse paljon muustakin kuin menstruoivien ihmisten hygienian ja fyysisen terveyden parantamisesta. ”Siinä on kyse myös mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista.”
Näiden tavoitteiden eteen Nandar on tehnyt töitä hartiavoimin jo vuodesta 2018. Silloin hän perusti menstruointioikeuksien puolesta taistelevan Purple Feminists Group -järjestön.
”Olin syvästi traumatisoitunut kuukautistabuista. Halusin muuttaa asioita, jotta nuorempien sukupolvien ei tarvitsisi käydä läpi samaa.”
”Jos nainen kävelee ympäriinsä housut veressä, niin kyllä sitä pidetään häpeällisenä.”
Nandar uskoo isänsä kuolleen kuukautisten vuoksi. Nandarin isä sai sairaskohtauksen, eikä hänen äitinsä suostunut auttamaan puolisoaan. Yhteisössä kuukautisiin liittyi hindulaisuudesta peräisin olevia uskomuksia, jotka saivat äidin ajattelemaan, että vahingoittaisi miestään, jos koskisi tätä menstruoidessaan. Äiti juoksi mieluummin hakemaan apua naapurista.
”Olin niin vihainen äidilleni”, Nandar kertoo. ”Mutta hän uskoi, että pelastaa isän hengen olemalla koskematta häneen.”
Kokemus sai Nandarin janoamaan muutosta. ”Ymmärsin, ettei vika ollut äidin. Ihmiset vain noudattavat kulttuurinsa normeja.”
Ei auta syyttää yksilöitä, jos koko kulttuuri on vinksallaan.
”Miten kuukautisiin suhtaudutaan Suomessa?” Nandar kysyy. ”Meillä päin Suomen ajatellaan olevan naisten paratiisi. Kiinnostaisi kuulla, miten sinä näet asian, Merit.”
UTOPIASTA PÄIVÄÄ
SUOMALAISILLAKIN on ilmiselvästi kuukautishäpeää, Merit sanoo. Kuukautisista puhutaan kyllä, mutta vain valikoidussa seurassa.
”Mutta onko menstruoiminen siis edelleen Suomessa häpeällistä, vai onko siitä jo siirrytty eteenpäin?” Nandar kysyy.
”Jos nainen kävelee ympäriinsä housut veressä, niin kyllä sitä pidetään häpeällisenä”, Merit vastaa. ”Silloin on käynyt vahinko. Mutta monet meistä piilottelevat myös siteitään – menstruoimista pidetään yksityisasiana.”
Samaa piilottelua liittyy moniin muihinkin naisten terveyden kysymyksiin. Merit kertoo, kuinka vähän aikaa sitten joutui lähtemään tanssitunnilta kesken kaiken pois, koska pissasi housuun. Nandar pitää tarinaa koomisena.
”Mutta niin siinä kävi, pissa tuli!” Merit nauraa. ”Arvaa miksi? Olen synnyttänyt kaksi lasta, eikä synnyttäneiden ihmisten lantionpohjanlihasten kuntouttamiseen saa automaattisesti mitään tukea. Niin että siinä minä olin pissat housuissa, vaikka olin käynyt vessassa juuri ennen tuntia ja kerran sen aikana. Sisäinen feministini oli että ’nyt minä vaan tanssin pissat housuissa’, mutta en sitten pystynyt ja lähdin pois.
Meritin mielestä menstruointi ja synnyttäneiden naisten terveysongelmat ovat kytköksissä toisiinsa. Molemmat halutaan työntää piiloon. Nandar, joka edelleen kipristelee naurusta, on samaa mieltä.
Kuukautisten piilottelulla on Suomessa pitkät perinteet. Merit päätyy pohtimaan, miten vaikkapa 1800-luvun naiset onnistuivat kätkemään menkkansa, vaikka tuolloin elettiin tiiviisti eikä alusvaatteita juuri käytetty.
”Luulisi, että häpeä ja piilottelu sopivat huonosti yhteen ahtaiden asumusten kanssa”, Merit sanoo.
”Minä taas ymmärrän hyvin, miten se toimii”, Nandar sanoo. Näin monet naiset elävät Myanmarissa nykyäänkin – tiiviisti saman katon alla sukulaistensa kanssa ja silti syvästi häpeissään siitä, että vuotavat verta.
Nandar on osa Myanmarin nepalilaisvähemmistöä. Hän kasvoi tiukkojen kuukautistabujen ympäröimänä.
Nandarin kuukautiset alkoivat, kun hän oli 10-vuotias. Koska kuukautisia pidettiin häpeällisinä, hänen täytyi asua niiden ajan poissa kotoa, eikä hän saanut mennä kouluun kokonaiseen viikkoon.
”Muistan, kuinka kerran halusin pissalle, mutta minua ei meinattu päästää ulkohuussiin, koska ensi kertaa menstruoivan naisen näkeminen olisi saattanut suututtaa auringonjumalan. Itkettyäni vuolaasti minun annettiin mennä huussiin, kunhan lupasin piiloutua jumalalta sateenvarjon alle.
”Kylläpä pienellä tytöllä on paljon valtaa auringonjumalaan”, Merit kommentoi ja Nandaria naurattaa taas.
”Millaiset sinun ensimmäiset kuukautisesi olivat?” kysyy Nandar Meritiltä.
”Nolottaa sanoa, mutta en oikeastaan muista. Äitini on lääkäri ja ruumintoiminnot ovat perheessämme aina olleet ihan jokapäiväisiä asioita. Ei se ollut iso juttu. Suomalaisteinit usein odottavat ensimmäisiä kuukautisiaan, koska se on merkki aikuistumisesta.”
Kun Nandar sai ensimmäiset kuukautisensa, hänen äitinsä näytti surulliselta ja pelokkaalta. Äiti tiesi, miten se muuttaisi hänen tyttärensä elämää.
”Me Myanmarin nepalilaiset olemme paljon konservatiivisempia kuin Nepalissa asuvat sukulaisemme. Kun ihmiset ovat kaukana kotoa, he alkavat ylläpitää perinteitä ihan erilaisella vimmalla kuin kotimaahan jääneet. Myanmarissa asuvien nepalilaistyttöjen on ehdottomasti kiellettyä laittaa ruokaa kuukautisten aikana. Emme saa edes koskea kasveihin, etteivät ne kuolisi!”
PYYKKINARUPROTESTEJA JA PYHIÄ KIRJOJA
MISTÄ häpeä oikein kumpuaa? Syyttävä sormemme osoittaa ainakin osaksi uskontoihin ja niiden tapaan levittää patriarkaalisia näkemyksiä. Suomessa ja muissa länsimaissa tästä on ollut enimmäkseen vastuussa kristinusko.
”Raamatussa sanotaan, että ’kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka’. Että kiitos vaan, 3. Mooseksen kirja (15:19)”, Merit kuittaa.
Myanmarissa jäljet johtavat vanhoihin patriarkaalisiin traditioihin, joita vahvistetaan buddhalaisuuden varjolla. Siellä buddhalaiset uskovat, että miehillä on luonnostaan näkymätön voima, hpon. Naisilla hponia ei ole ja siksi he eivät ikinä tule olemaan yhtä tärkeitä.
”Ihan vain se, että menstruoiva nainen koskettaa miestä voi heikentää miehen hponia”, Nandar sanoo. Samoin käy, jos mies koskettaa naisen alusvaatteita tai kulkee niiden ali.
Vuonna 2021 Myanmarin armeija kaappasi maassa vallan. Pian maailmalla alkoi levitä kuvia kaduista, joiden yli oli levitetty pyykkinaruja täynnä naisten alusvaatteita, ja sotilaista, jotka yrittivät vaivalloisesti poistaa niitä koskematta pikkuhousuihin.
Suomessakin kuukautiset ovat monille miehille vaikea asia. Muutama vuosi sitten tv-kasvo Peter Nyman kertoi Twitterissä, ettei kehtaa ostaa vaimolleen siteitä.
”Se aiheutti paljon pöyristystä”, Merit muistelee. ”Ihmiset alkoivat jakaa kuukautistarinoitaan somessa hashtagilla #puhutaanmenkoista. Oli hienoa nähdä niin paljon menkkaaktivismia. Piilevät asenteet eivät kuitenkaan muutu helposti.”
PAREMPAA MENKKAPOLITIIKKAA, KIITOS
”NANDAR, jos saisit kolme toivomusta, jotka voisit käyttää lakien ja asenteiden muuttamiseen, mitä toivoisit?” Merit kysyy. ”Mietin, ovatko omat toiveeni ihan tyhjänpäiväisiä sinun tavoitteisiisi verrattuna.”
Nandarin lista on selvä. Ensinnäkin kouluissa pitäisi olla kuukautisiin ja hygieniaan liittyvää opetusta.
”Myös heille, joilla kuukautisia ei ole”, Nandar painottaa.
Toiseksi kuukautistuotteita ei pitäisi verottaa, sillä ne eivät ole luksustuote vaan inhimillinen perustarve.
”Viime kädessä kuukautissuojista pitäisi tehdä maksuttomia, vaikka tämä saattaakin olla aika utopistinen ajatus.”
Kolmanneksi lakiin pitäisi kirjata kuukautisvapaa.
”Kuukautiskrampit voivat olla joillain yhtä kivuliaita kuin sydänkohtaus.”
”Noin kolmannes naisista kärsii todella kivuliaista kuukautisista. Niiden aikaan pitäisi olla mahdollisuus levolle.”
Kuukautiskrampit voivat olla joillain yhtä kivuliaita kuin sydänkohtaus. Meritillä on tästä omakohtaista kokemusta.
”Kärsin ennen kammottavan kivuliaista kuukautisista. Muistan, että kerran teini-ikäisenä makasin rautatieaseman lattialla sikiöasennossa, kun vanhempani säntäilivät ympäriinsä yrittäen löytää särkylääkkeitä.”
Nandar haluaa vielä esittää neljännen bonustoiveen: ”Haluaisin nähdä oman etnisen ryhmäni lopettavan naisten sulkemisen ulos kodeistaan kuukautisten ajaksi. Haluan, että tytöillä on kodin lämpö, turva ja tuki silloin kun he vuotavat verta.”
”Arvaa mitä”, sanoo Merit. ”Omat tavoitteeni eivät ole kovin erilaisia. Paitsi ehkä tuo viimeinen, sillä Suomessa ei ole tapana eristää menstruoivia naisia. Toisaalta meilläkin monet vielä ajattelevat, että tytöt ovat jotenkin likaisia kuukautisten aikana, se iskostetaan päähän jo nuorena. Ja asenteet ovat jyrkempiä monien eri vähemmistöjen, myös kristillisten- ja maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa. Myös niihin kuuluvat ihmiset ovat osa Suomea ja suomalaisuutta.”
Ihmisoikeusvaikuttaja Ujuni Ahmed on kertonut kirjassaan Tytöt jotka ajattelevat olevansa yksin, miten Suomessakin maahanmuuttajataustaisia tyttöjä on estetty tulemasta julkisiin paikkoihin kuukautisten aikaan, koska joissain maahanmuuttajayhteisöissä on vahva uskomus, että menstruoivat naiset eivät ole puhtaita.
LOPPU KUUKAUTISKÖYHYYDELLE
SEKÄ Suomessa että Myanmarissa on ihmisiä, jotka kärsivät kuukautisköyhyydestä. Termi viittaa naisten ja tyttöjen lisääntyneeseen haavoittuvuuteen kuukautiskierron aiheuttaman taloudellisen taakan vuoksi.
Nainen vuotaa verta keskimäärin kuusi vuotta elämästään, ja sen aikana kuluu paljon suojia ja monilla myös särkylääkkeitä. Suomessakin on vähävaraisia ihmisiä, jotka tarvitsevat kuukautistuotteita. Se on jatkuva kuluerä, ja yhden elämän aikana kuukautisiin voikin arviolta upota tuhannesta kolmeen tuhanteen euroa.
”Äidilläni ei ollut varaa kuukautissuojiin, sillä olimme vain maanviljelijän perhe. Hän käytti siteiden sijasta suojina vanhoja vaatteita”, Nandar muistelee.
Merit puolestaan kasvoi kodissa, jossa säästettiin aina rahaa. ”Vanhempani ostivat valtavia, muhkeita siteitä, jotka muistuttivat vaippoja eivätkä ikinä pysyneet paikoillaan. Niistä vuoti ohi, mutta ne olivat halpoja.”
Merit muistaa hävenneensä, kun muut nuoret näkivät hänen siteensä.
”Veritahrat ja haisevat siteet olivat tavallisia, koska minulla oli runsas vuoto. Hankin kuukupin aika nuorena. Aloin desinfioida sitä keittämällä opiskelija-asuntolan keittiössä, yritin olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelivat.”
”Mutta ainakaan kuukautissuojia ei veroteta Suomessa”, Nandar sanoo.
”Ei pidä paikkaansa! Niitä verotetaan ankarasti”, Merit korjaa. Kuukautistuotteiden arvonlisäveroprosentti on Suomessa 24, eli korkein mahdollinen. Samaan aikaa Euroopan Unioni suosittelee poistamaan kuukautistuotteiden veron, Iso-Britannia on jo tehnyt sen ja Skotlanti on tehnyt suojista maksuttomia.
Meidän molempien kotimaissa pitäisi pyrkiä samaan, haaveilemme.
EI VAIN CISNAISTEN ONGELMA
ME molemmat toivomme paitsi loppua kuukautisköyhyydelle, myös parempaa seksuaalikasvatusta ja terveystietoa kuukautisista – myös pojille.
”Mutta ei asennemuutosta voi jättää vain opettajien vastuulle”, Merit huomauttaa. ”Monet suomalaiset jakavat yhteisen muiston siitä myötähäpeästä, kun opettaja näytti luokan edessä, miten banaanille puetaan kondomi. Eikä se oppitunti todellakaan poistanut lapsista seksuaalisuuteen ja kehollisuuteen liittyvää häpeää. Omina kouluaikoinani seksuaalikasvatus oli todella heteronormatiivista ja yhdyntäkeskeistä. En muista, että kuukautisista olisi juuri puhuttu. Ja joka tapauksessa olimme sisäistäneet seksiin, seksuaalisuuteen ja kehollisuuteen liittyvän häpeän jo kauan ennen kuin niistä koulussa puhuttiin, emmekä siksi ottaneet opetusta todesta.”
Merit ajattelee, että vaikka kuukautiset vaikuttavat enimmäkseen naisten elämään, olisi tärkeää lisätä ymmärrystä myös siitä, millaista menstruoiminen on muille kohdullisille. Nandar on samaa mieltä. Hän on viime aikoina käynyt aiheesta keskusteluja myanmarilaisten transmiesten kanssa.
”Kun heillä on PMS-oireita tai kuukautiset, ympärillä saattaa olla lähinnä miespuolisia ystäviä. Koska menstruointi on kulttuurissamme niin suuri tabu, eivät he koe edes voivansa mainita kuukautiskipuja. Heitä hävettää ja he tuntevat itsensä vähemmän miehiksi. Tunnen suurta myötätuntoa heitä kohtaan. Mieti, että on ostettava siteitä, vaikka haluaisi todella kovaa käydä miehestä.”
”Niinpä, ja kun Suomessakin on edistysmielisiä tv-juontajia, jotka häpeävät siteiden ostamista, voin vain kuvitella, miltä transmiehistä tuntuu”, Merit sanoo.
”Miten Suomessa yritetään vähentää kuukautisiin liittyvää häpeää?” Nandar kysyy.
”Viime aikoina meillä on ollut paljon kuukautisaktivismia, varsinkin sosiaalisessa mediassa. Omassa elämässäni yritän puhua kuukautisista ja virtsankarkailusta mahdollisimman avoimesti ja välttää näin siirtämästä häpeää seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi pientä poikaoletettua ja he ovat todellakin nähneet menkkavertani, tietävät miksi vuodan verta ja nähneet minun vaihtavan siteitä. Heistä se on normaalia”, Merit selittää.
Nandar kertoo tytöstä, joka haki apua isältään, koska kuukautiset olivat alkaneet.
”Miesraukka ei tiennyt kuukautisista mitään ja neuvoi tytärtään laittamaan lääkettä vaginaan. Joten kyllä, kuukautisten ymmärtäminen on kaikkien asia.”
Merit on samaa mieltä.
”Saksalainen menkka-aktivisti Cordelia Röders-Arnold on kutsunut miehiä termillä co-menstruators”, Merit sanoo. Suomeksi sana voisi tarkoittaa vaikkapa kanssamenstruoijaa. ”Mielestäni se on hyvä sana, sillä miehetkin ovat tulleet jonkun kohdusta vauvoina ulos. Kuukautiskierto on ollut osa heidän äitiensä lisääntymiskykyä ja heidän olemassaolonsa edellytys.”
Nandar on pohtinut paljon, millaista kuukautisaktivismia haluaisi seuraavaksi tehdä.
”Olen ajatellut tekeväni valokuvasession kuukautisverestä. Yksinkertainen idea, mutta esteettisesti miellyttävä ja opettavainen. Se mahdollistaisi naisten kehojen näyttämisen autenttisella tavalla. Olen leikitellyt ajatuksella, että käyttäisin omaa vertani, mutta se ei ole helppoa. Että olisin tekemisissä valokuvaajan kanssa ja kyseessä olisi oma vereni… jokin ajatuksessa hiertää. En tiedä, kuinka mukavaksi tuntisin oloni.”
Työ menstruointioikeuksien puolesta on ottanut veronsa.
Sain melkein porttikiellon kotikylääni, koska muut ajattelivat, että tuhoan heidän maineensa. Ihmiset sanoivat, että kerromme tarinoita vaginoista saadaksemme orgasmeja.”
”Olisipa orgasmin saaminen noin helppoa”, Merit vastaa.
”Niinpä!” Nandar naurahtaa.
”Uskotko, että voit muuttaa asenteita?” Merit kysyy.
”Keskityn nuoriin. He ovat vielä kykeneväisiä käsittelemään uutta tietoa. Kerran, kun olin puhumassa nuorille, he olivat ihan äimän käkenä, kun saivat tietää, mistä kuukautiset johtuvat. He eivät tienneet munanjohtimista, tai että kuukautiskivut johtuvat siitä, että kohdun limakalvo uusiutuu. He voimaantuivat uuden tiedon saamisesta niin paljon, että jatkoivat tiedonhakua. Joten olen toiveikas.”