Bimbon rasistinen alkuperä voikin voimaannuttaa

Suomen kielessä bimbo tarkoittaa tyhmää blondia. Viime vuosina feministit ovat ottaneet sanan omaan käyttöönsä, ja se on saanut uusia, voimaannuttavia merkityksiä. Mutta tiesitkö, että alun perin sana oli rasistinen slurri?

3/20241.10.2024 14:48

TekstiSari Kivijärvi / KuvatIone Rawlins

Haluaisin olla vapaammin itseni, tyttömäisillä käsiliikkeilläni, pinkillä kitarallani ja yliampuvuudellani. Ihailen heitä, jotka ovat. Monet heistä ovat naisia, joita kutsutaan bimboiksi.

Bimbous edustaa voimakkaassa feminiinisyydessään minulle vapautta niistä häkeistä, joihin lukitsemme itsemme vaikuttaaksemme vaikkapa päteviltä työpaikoissamme.

Vuonna 2019 olin perustamassa opiskelijayhdistys Students of Colouria. Senkin keskiössä oli voimaantuminen. Siksi nimeksi ei ehdotettu esimerkiksi masentavasti Rodullistetut opiskelijat.

Toisin sanoen olen pitkään ollut kiinnostunut sekä bimboudesta että antirasismista. Siksi ilahduin, kun viime vuonna törmäsin tarinaan ensimmäisestä bimbo of colourista*. Taika Mannilan ja Inka Valiman tietokirja Bimbofikaatio (2023, Into Kustannus) kertoo ansiokkaasti bimbohistoriasta ja bimbo-sanan etymologiasta. Yllätyin, kun opin, että sanalla on myös rasistisia merkityksiä. Tämä on suomalaisessa feministisessä keskustelussa jäänyt liian vähälle huomiolle.

Halusin tietää lisää. Googlamalla sain selville, että saksan kielessä bimbo ei nykyäänkään tarkoita dumme blondinea eli tyhmää blondia. Saksankielisessä Sveitsissä jätettiin tänä vuonna bimbo-sanan sisältävä tavaramerkki rekisteröimättä sanan rasististen konnotaatioiden takia.

Miten ihmeessä sama sana voi tarkoittaa yhdessä kielessä tyhmää blondia ja toisessa olla rasistinen slurri?

BIMBO VAI BAMBINO JA BIMBA?

Saksan kielessä bimbo-sanaa käytettiin afrikkalaisista jo 1800-luvulla. Bimboa käytetään yhä myös synonyyminä epämiellyttäviä töitä tekevälle, yleensä miespuoliselle palvelijalle eli dienstbotelle.

Saksalaisen sanan merkitys ei ole kaukana Oxfordin englannin sanakirjan bimbosta, joka tarkoitti alun perin “miestä, heppua tai jäbää”. Usein sellaista, jota pidettiin vähä-älyisenä. Sanakirjan mukaan se oli sellaisenaan Yhdysvalloissa käytössä ainakin vuodesta 1919. Miesbimbon alkuperäksi mainitaan kuitenkin italian bambino, joka viittaa vauvaan ja pikkupoikaan.

Tuntuu todennäköiseltä, että sanan amerikkalaisessa versiossa olisi elänyt ainakin hetken kaikuja saksan kielestä. Saksalaisia muutti Yhdysvaltoihin 1800-luvulla sankoin joukoin. Tälläkin hetkellä Euroopasta tulleista amerikkalaisista saksalaisjuurensa tunnistavia on englantilaistaustaisten jälkeen määrällisesti eniten.

Pew Research Centerin mukaan saksalaiset kasvoivat maan suurimmaksi maahanmuuttajaryhmäksi vuonna 1920. Toiseksi suurin ryhmä olivat italialaiset, joiden valkoisuudesta kuitenkin kiisteltiin, koska italialaisilla oli tummat piirteet ja he tekivät mustille tyypillisiä ruumiillisia töitä. Heitä oli siis dienstboteina.

Italian tyttövastine bambinolle on bimba. Sille löytyy Cambridgen sanakirjasta englannin käännös babe. Google Translate suomentaa baben vauvaksi, tytöksi ja hellittelynimiksi beibi ja typykkä. Cambridgen ja Oxfordin sanakirjojen mukaan babe viittaa viehättävään nuoreen naiseen, jota bimbokin alkoi vähitellen merkitä hölmön hepun sijaan.

Vuonna 1920 bimbo vakiintui tarkoittamaan Oxfordin sanakirjan mukaan nuorta, seksikästä naista, joka on tyhmä, kevytmielinen ja pinnallinen. Tätä se tarkoittaa nykyään myös suomen kielessä.

"Sanoituksissa kuvataan oletettavasti mustaa hahmoa söpöksi ja tyhmäksi, kuin koiraksi."

ENSIMMÄINEN NAISBIMBO

Oxfordin englannin sanakirjan varhaisin esimerkki nykybimbosta tulee amerikkalaisten Grant Clarken sanoittamasta ja Walter Donaldsonin säveltämästä, vuonna 1920 julkaistusta kappaleesta My Little Bimbo Down on The Bamboo Isle.

Laulun mieskertoja paljastaa kuulijalle haaksirikkoutuneensa nuorena seiloripoikana Fidzin saarelle. Se oli tuolloin Britannian siirtomaa, jossa paikallisilla on luonnonkiharat hiukset ja tumma iho. Kertojakin eli saarella ”villinä” ja tapasi ”bimboista parhaimman”. Tyttö oli kuulemma ukulelen muotoinen, tanssi iloisesti ja ansaitsisi jazz-bändin.

Kappaletta myytiin vinyylilevyillä, jonka hilpeällä kansikuvatytöllä oli yllään perinteinen kuituhame, nilkkaköynnökset, runsaasti punaisia hibiskuksen kukkia topissa ja yksi korvan takana. Fidziläiselle bimbolle kuvitettiin kuitenkin tummat suoranlainehtivat hiukset ja pilvenvaalea iho.

Löysin kappaleen sanoittajan Clarken muista tuotoksista yhteyden bimbo-sanan saksalaisjuuriin. Mies oli mukana kirjoittamassa kappaletta vuonna 1921 ilmestyneeseen Bombo-nimiseen Broadway-musikaaliin. Dirty Hands, Dirty Facen sanoituksissa kuvaillaan oletettavasti mustaa hahmoa söpöksi ja tyhmäksi, kuin koiraksi, vaikkakin naapureiden pelkäämäksi sellaiseksi.

Seuraavaksi päästään blackfaceen, sillä musikaalin Italiassa asuvan päähenkilön Gusin naama maalataan mustaksi. Musikaalissa hän matkustaa ajassa taaksepäin Espanjaan, omaksuu nimen Bombo ja päätyy tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbuksen orjaksi. Musikaalista tuli menestys, mikä johti valtakunnalliseen Amerikan-kiertueeseen.

VALKOPESTYT ORJATTARET

Yyhdysvalloissa ”rotuja” eroteltiin lailla 1900-luvun puoliväliin asti eli myös bimbokappaleen syntyaikana. Mustille ja valkoisille oli muun muassa omat baarialueensa. Valkoiset oikeuttivat erottelua sillä, että se estäisi mustien miesten ja valkoisten naisten suhteet. Samalla levitettiin mustan miesraiskaajan stereotypiaa, jolla koko ihmisryhmä eläimellistettiin.

Stereotypiasta on kirjoittanut amerikkalainen feministi-ikoni Angela Davis klassikkoteoksessaan Women, Race and Class (1981). Davisin mukaan mustan miesraiskaajan erottamattomana seuralaisena on mielikuva alati halukkaasta mustasta naisesta.

Kun ”villi” naisbimbo kuvitettiin levyn kanteen valkoiseksi, hänestä tehtiin euroamerikkalaiselle yleisölle hyväksyttävämpi. Bimbosta luotiin sisäisesti musta ja ulkoisesti valkoinen.

Amerikkalainen Patricia Hill Collins kirjoittaa klassikkoteoksessaan Black Feminist Thought (1990), että valkoista naispuolista porno-objektia edelsivät ”sekarotuiset” orjanaiset. Heitä ”jalostettiin” erityisesti valkoisista naisista erottamattomiksi. Aivan kuin nainen My Little Bimbo Down on The Bamboo Isle -kappaleessa.

Collins kirjoittaa näistä naisista, että ”heidän sisällään asui seksuaalisesti kyltymätön huora, ‘orjarakastajatar’, joka oli valmis kaikkeen omistajaansa miellyttämään”. Samaan aikaan he ”lähestyivät kauneutta, aseksuaalisuutta ja siveyttä, joihin valkoiset naiset on pakotettu”.

Tästä rodullistetusta ja sukupuolitetusta käytännöstä kumpuaa Collinsin mukaan valtavirran pornon kehittämä kanoninen naiskuva häveliäästä huorasta. Ja bimbolla on sama tarina.

VAPAUTTA USEAMMALLE

Bimbo-sanan rasistiset juuret eivät ole vain historiaa, vaan kiistelty kysymys esimerkiksi englanninkielisessä somealusta X:ssä. Joidenkin mielestä vain mustien pitäisi saada käyttää b-sanaa. Bimboudesta tekee kiistakapulan sekin, että nykyään moni haluaa olla bimbo. Loukkauksesta on tullut voimaannuttava. Siksi olisikin outoa, jos mustien slurria käytettäisiin samalla vain valkoisten voimaantumiseen.

Bimbokirjo on sentään laajentunut, sillä nykyään sanaa käyttävät itsestään voimaantumistarkoituksessa monenlaiset ihmiset – myös tummatukkaiset, ei-valkoiset ja muunsukupuoliset. Tiktokissa haut hashtagillä #bimbo ja sen eri variaatioilla tuottavat satoja tuhansia videoita, joista monissa on feministinen sanoma.

Bimbo tarkoitti siis alun perin hölmöä miestä, sitten mustaa naista, sitten valkoista naista ja nyt taas ketä tahansa, joka haluaa olla bimbo. Koska bimbokirjon historia on laaja, tekee se nykypäivänä sanasta käyttökelpoisen voimaantumisen välineen kaikille halukkaille.

* ei-valkoinen bimbo

Patricia Hill Collins-sitaatti on peräisin Amia Srinivasanin kirjasta Halun politiikka, jonka on suomentanut Laura Lahdensuu

Tämäkin juttu on parempi paperilla.

Haluamme, että mahdollisimman moni pääsee lukemaan Tulvan feminististä journalismia, joten laitoimme lähes kaikki jutut ilmaiseksi verkkoon. Lehden tekeminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten tilaajien tuki on meille valtavan tärkeää. Jos tykkäsit lukemastasi, voisitko harkita lehden tilaamista kotiin? Hyvän mielen lisäksi saat paremman lukukokemuksen, juttumme nimittäin tuntuvat ja näyttävät paremmilta paperilla. Tilaa nyt!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua! Mainitse viestissä, että raha on tarkoitettu Tulvalle, niin se päätyy varmasti oikeaan osoitteeseen!

Tilaa

LUE SEURAAVAKSI:

Onko jokainen kaunis?

Kuvittaja ja someaktivisti Heidi Suotsalo ja media-alan ammattilainen Sini Laitinen kertovat näkemyksiään siitä, ketkä ovat kauniita ja mitä kauneus oikeastaan edes on. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, ettei fyysisen kauneuden tulisi määrittää kenenkään arvoa yhteiskunnassa.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.

( TILAA )