Ehdottelusta sakkoja ja isit kuulutukseen – Latinalainen Amerikka muuttuu sana kerrallaan

Listasimme viisi ajankohtaista ongelmaa ja ratkaisua.

 

1. MACHISMI

Nuori nainen käveli Calle Urzúalla Santiagossa. Kadunvarressa maleksinut mies huudahti tälle:

”Mijita te lo metería hasta el fondo!”
Nainen teki rikosilmoituksen, ja mies joutui oikeuden eteen. Lausahdus toi Chilen ensimmäinen sakon katuhäirinnästä lokakuussa 2018. Huuto Beibi, lähdetkö panemaan? maksoi miehelle noin 250 euroa.

Sakkorangaistukset viestivät asenteiden muutoksesta: naisilla on oikeus kulkea kaduilla ilman seksuaalista häirintää.

Häirintä on olennainen osa machismia eli latinalais-amerikkalaista sovinismia. Se liittyy myös yhteiskuntajärjestykseen, jossa mies on perheen elättäjä ja suojelija. Niinpä isät vahtivat tyttäriään, veljet sisariaan ja aviomiehet vaimojaan. Tämä on turvattomassa yhteiskunnassa monesti tarpeellista. Kääntöpuolena naisten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan ja he kokevat väkivaltaa.

Latinalaisen Amerikan talouskomission mukaan vuonna 2017 murhattiin 2 795 naista sukupuolensa perusteella. Meksikoon julistettiin viime vuonna kansallinen hätätila kohonneiden väkivaltatilastojen vuoksi. Useisiin maihin on perustettu naisten asioiden ministeriö, joka ajaa naisten oikeuksien toteutumista.

Lainsäädäntö muuttuu niin hitaasti, että kansalaiset ovat tarttuneet toimeen. Perun pääkaupungissa Limassa voi ilmiantaa näkemänsä laittomuudet poliisille WhatsApp-viestillä. Meksikolaiset ovat koodanneet vain naisille tarkoitetun Laudrive-taksisovelluksen, jonka kaikki kuljettajat ovat naisia. Meksikon pääkaupungissa Méxicossa on kokonaan miehiltä kiellettyjä junanvaunuja.

Machismin vastainen vapautusliike ei etene tasa-arvoisesti. ”Patriarkaatin kaataminen ei onnistu ilman dekolonisaatiota”, tunnettu bolivialainen anarkofeministi Maria Galindo sanoo.

Hänen mukaansa on välttämätöntä tunnustaa kolonialismin jättämä taakka, esimerkiksi vaaleasta ihonväristä ja yhteiskuntaluokasta johtuvat etuoikeudet.

Keskiluokkaisilla kaupunkialueilla naiset ja lgbti-parit voivat keskimäärin kulkea rauhassa sen näköisinä kuin haluavat. Maaseudulla pelkästään naisten lyhyt polkkatukka tulkitaan helposti lesboudeksi, mikä hämmentää länsimaisia naisturisteja. Pääkaupungissa on helpompi tulla ulos kaapista kuin maanviljelysyhteisössä. Myös alkuperäiskansojen edustajille kaapinovi pysyy usein tiukasti kiinni.

Maanosankulttuurinenmoninaisuusvoimerkitä myös joustavuutta. Keskellä Amazonin sademetsää sijaitseva Iquitos on Perun gaypääkaupunki. Homobaarit täplittävät katukuvaa ja lgbti-pareja näkee kadulla yleisesti. Viidakossa ei juuri piitata kaukaisen, konservatiivisen pääkaupungin laeista tai tavoista. Eristäytyneisyys on toisinaan eduksi.

 

 

2. KIELI

Pronomini on sanaluokista poliittisin,erityisesti espanjan kieliopissa. Jos samassa huoneessa on 100 henkilöä, joista 99 on naisia ja 1 on mies, täytyy me-pronomini taivuttaa maskuliinimuodossa. Sääntö pätee, vaikka yhden miehen seurassa olisi miljoona naista.

Sosiaalisen konstruktionismin mukaan kieli ei hei jastele todellisuutta, vaan luo sitä. Sanavalinnat määrittävät, millaisesta maailmasta puhutaan. Seksistisen kielenkäytön vastaiskuksi on keksitty uusia pronomineja, jotka eivät erottele ihmistä sukupuolen perusteella. Siinä missä feminiini sana päättyy a-kirjaimeen ja maskuliininen sana o-kirjaimeen, inklusiivisetuudispronominit päättyvät i- tai e-kirjaimeen.

Moni tervetuliaiskutsu kuuluu nykyisin: Bienvenidxs a todos, todas y todes, tervetuloa kaikki.

Ylin espanjan kielen auktoriteetti on jyrähtänyt asiasta. Espanjan kuninkaallinen kieliakatemia on virallisessa kannanotossaan linjannut, että uudenlaiset kirjoitusasut eivät ole hyväksyttäviä. Heistä kielioppia ei pidä sekoittaa politiikkaan.

Latinalaisen Amerikan arvoliberaalit poliitikot ovat ottaneet uudissanat puherepertuaariinsa ja monet käyttävät uudiskieltä arkipäivän kirjoituksissaan. Muun muassa chileläinen yliopisto Diego Portales on alkanut hyväksyä inklusiivisella kielellä kirjoitettuja lopputöitä sen jälkeen, kun feministit valtasivat yliopiston ja pitivät sen suljettuna viikkojen ajan.

Toisaalta espanjan kielioppi ei ole kovin rakas työkalu suurelle osalle Latinalaisen Amerikan väestöstä. Alkuperäiskansat puhuvat eri kielikuntaan kuuluvia kieliä, ja niissä vallitsevat erilaiset säännöt.

Alkuperäiskieli ketsualla on yli kahdeksan miljoo- naa puhujaa Andien vuoristoalueella. Ketsuan kieliopin mukaan puhujan täytyy pronomineja käyttäessään ottaa huomioon läsnäolijoiden fyysinen etäisyys.

Inklusiivinen me-pronomini ñuqanchik tarkoittaa meitä, jotka seisoskelemme tässä oven vieressä, mutta myös noita, jotka istuvat tuolla kauempana olevassa pöydässä. Ekslusiivinen me-pronomini ñuqayku sen sijaan puhuttelee vain meitä lähietäisyydellä olijoita.

Sanoilla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

 

 

3. KOULUTUS

Latinalainen Amerikka uskoo koulutukseen. Yleisesti uskotaan, että isot ongelmat helpottavat, mikäli koulu- tuksen tasoa onnistutaan parantamaan.

Naisasiajärjestöt ajavat sukupuolisensitiivistä näkökulmaa opetussuunnitelmaan. Kriitikot sanovat, että kouluissa ei saa puhua seksuaalisesta suuntautumisesta tai ehkäisystä, vaan se tulee jättää perheiden asiaksi.

Perussa opetus- ja kulttuuriministeriö ehti jo hyväksyä sukupuolinäkökulman opetussuunnitelmaan ja julkisiin kouluihin ehdittiin jakaa uutta oppimateriaalia. Oppikirjat kuitenkin vedettiin pois, koska konservatiivi- nen kansalaisliike vastusti niitä voimakkaasti.

Julkisella politiikalla ei ole jatkuvuutta: jos edellinen arvoliberaali hallitus onnistui aloittamaan ehkäisyneuvontakampanjan julkisissa terveyskeskuksissa, seuraa- vaksi valtaan astuva konservatiivihallitus voi jäädyttää rahoituksen.

Nyt feministiset kansalaisjärjestöt paikkaavat koululaitoksen puutteita ja tarjoavat tietoa sosiaalisessa mediassa. Kaikilla ei ole varaa internet-liittymään, mutta Facebookia saa käyttää prepaid-liittymässäkin ilmaiseksi.

”Osaatko käyttää kondomia? Katso ohjevideo!”

 

4. ABORTTI

Latinalaisen Amerikan naiset solmivat kaulaansa vihreän huivin merkiksi siitä, että he kannattavat aborttilainsäädännön muuttamista.

”Vaadimme turvallista ja ilmaista aborttia nyt.”

Abortti on useimmissa maissa laiton tai sallittu vain naisen henkeä ja terveyttä uhkaavissa tapauksissa. Liberaalein aborttilainsäädäntö on Kuubassa, Uruguayssa, Yhdysvaltoihin kuuluvassa Puerto Ricossa ja Ranskalle edelleen kuuluvilla alueilla, jotka ovat osa Euroopan unionia. Tiukin lainsäädäntö on El Salvadorissa, jossa keskenmenon saaneita naisia tuomitaan vankeuteen.

Laittomuus ei ole toiminut. Guttmacher-instituutin selvityksen mukaan Latinalaisessa Amerikassa tehdään eniten raskaudenkeskeytyksiä maailmassa, yli 6,5 miljoonaa laitonta aborttia vuodessa. Puoskarit toteuttavat abortteja halvalla, mutta raskauden voi keskeyttää myös yksityisillä lääkäriasemilla ilman kuittia, jos tietää, mistä kysyä. Tähän on varaa harvoilla.

Katolisessa maanosassa aborttikysymys on vaikea.Paavin kotimaassa Argentiinassa parlamentin alahuone ehti jo hyväksyä höllennyksiä tiukkaan aborttilainsää- däntöön. Lakialoite kuitenkin kaatui senaatissa täpärän äänestyksen jälkeen elokuussa 2018.

 

 

5. HYLKÄÄVÄT ISÄT

”Estanislao Poma Lozan palkka on 18 000 bolivianoa kuussa, mutta hän maksaa vain 600 bolivianoa elatusmaksuja. Vaadimme elatusmaksun nostamista lain mukaiselle tasolle.”

Boliviassa anarkofeministinen ryhmittymä Mujeres Creando ylläpitää vastuuttomien isien listaa. Aktivistit tekevät kuulutuksia ryhmän radiokanavalla, jotta miehet maksaisivat asianmukaisesti lastensa elatusmaksut.

Koska perhe on latinalaisamerikkalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä instituutioita, perheettömyys tuo isoja esteitä elämään. Lapsensa hylkäävät isät pakoilevat perheaseman tuomaa vastuuta. Suunnittelemattomia raskauksia on paljon, sillä ehkäisytietoa ei ole, seksuaalikasvatus on olematonta ja kondomit kalliita.

Yksinhuoltajuus lankeaa useimmiten äidille – kuten Suomessakin. Suomessa poissaolevan vanhemman virkaa toimittaa hyvinvointivaltio, Latinalaisessa Amerikassa avuksi tulevat sukulaiset. Suku auttaa lapsen elatuksessa ja karhuaa isältä elatusmaksuja parhaansa mukaan. Varakkaammat perheet voivat palkata lastenhoitajan, sillä työvoima on halpaa.

Yksinhuoltajan suurin murheenkryyni on lapsen koulutus. Julkisten koulujen taso on puutteellinen, joten kaikki kynnelle kykenevät laittavat lapsensa yksityiseen kouluun ja koettavat selviytyä kalliista lukukausimaksuista.

Jos latinalaisamerikkalainen nuori on niin onnekas, että pääsee yliopistoon, yhtäkään vuotta ei saa hukata itsensä etsimiseen tai pääaineen vaihtamiseen. Lukukausimaksut raksuttavat, joten uravalinnan on paras osua kerralla oikein.