Syksyllä 2024 Yhdysvaltojen presidentinvaalit jakoivat maan kahtia. Naisten ja miesten äänestyskäyttäytymisen erojen vuoksi vaaleja tituleerattiin jopa sukupuolten taistoksi. Yhtenä syynä näkemyserolle tarjoutui oikeus aborttiin, jonka kiristämistä republikaaniehdokas Donald Trump on ajanut.
Trump voitti vaalit.
Kamala Harrisia kannattaneet naiset eivät ottaneet tappiota vastaan mukisematta. Pian vaalien jälkeen alkoi keskustelu radikaalifeministisestä liikehdinnästä, jonka tarkoituksena oli yksinkertaisesti pysyä erossa miehistä.
Jos miehet veisivät pois abortti- ja itsemääräämisoikeuden, nämä naiset aikoivat pysyä erossa raskaaksi tulemisen juurisyistä: cismiehistä.
Liike trendasi hetken aikaa sosiaalisessa mediassa. Myös perinteinen media kiinnostui, ja pian vastakkainasettelu kiihtyi. X:ssä seksistit kuten Nick Fuentes hyökkäsivät feministejä vastaan iskulauseilla kuten Your body, my choice. Pilkkaversio tunnetusta aborttioikeussolganista My body my choice.
Pian osa naisista ajeli päänsä kaljuksi liikkeen nimissä näyttääkseen ”vähemmän viehättäviltä miesten silmiin”.
”Vaikka olisimme kaikkea, mitä he haluavat, he selkeästi eivät välitä meistä paskaakaan. Jos tämä tekee minusta hullun, olen hullu niin kuin kaikki hullut naiset ennen minua”, sanoo Tiktok-videolla vaalea nainen tummien hiussuortuvien tipahdellessa lattialle.
Lysistraattista toimintaa
Seksistä kieltäytymiseen perustuvilla poliittisilla liikkeillä on pitkä historia.
”En tule naimaan mieheni enkä rakastajani kanssa, vaikka hän lähestyisi minua peitsi tanassa”, lausuvat naiset Lysistrate-nimisessä komedianäytelmässä (suomentanut Pentti Saarikoski).
Kreikkalaisen Aristofaneen tarinassa naiset vannovat valan olla harrastamatta seksiä miestensä kanssa, kunnes nämä lopettavat peloponnesolaissodan. Lopulta rauha peittelee kylän. Vaikka teos on fiktiivinen, se piirtää esille seksilakkojen peruskaavan. Siinä naiset kokoontuvat yhteen kyllästyneinä johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan, yleensä väkivaltaan. He päättävät painostaa miehiä seksillä, koska eivät muuten koe saavansa näitä kuuntelemaan.
Näytelmään pohjaa myös seksilakoista aktivistipiireissä käytetty termi ”lysistratic nonaction”, suomennettuna lysistraattinen toimimattomuus.
Tosielämän lysistraattisesta toimimattomuudesta on useampia esimerkkejä.
Liberia vuonna 2003: Women of Liberia Mass Action for Peace aikaansai rauhanneuvottelujen aloittamisen neljän vuoden sisällissodan jälkeen. Yksi rauhanneuvottelutaktiikka oli seksistä kieltäytyminen.
Kuusi vuotta myöhemmin yksitoista naisjärjestöä kerääntyi yhteen Keniassa ja järjesti maanlaajuisen seksilakon. Tavoitteena oli saada maan johdossa pyörivä korruptio ja poliittinen pattitilanne maan presidentin ja pääministerin välillä loppumaan.
Vuonna 2011 Mindanaon saarella Filippiineillä naiset julistautuivat seksilakkoon, kunnes naapurikylien separatistit ja valtion sotilaat lopettaisivat vuosia kestäneet väkivaltaiset yhteenottonsa ja avaisivat suljetut tiet kaupankäynnille ja hätäavulle. Aseet laskeutuivat muutamassa viikossa.
Poliittisia seksiakkoja on 2000-luvulla nähty myös Turkissa, Togossa ja Kolumbiassa. Yhteistä näille kaikille on ollut se, että seksistä kieltäytyjät ovat naisia ja että painostetut miehet ovat suostuneet lopulta vähintäänkin kuulemaan naisten asiaa.
Poliittinen pattitilanne
Miriam Kallio muistaa yhä elävästi tapahtumat jotka johtivat Kenian seksilakkoon. Kallio on kotoisin Keniasta, mutta on asunut Suomessa vuodesta 2000.
Kaikki alkoi vuoden 2007 presidentinvaaleista. Vaalien tulos oli epäselvä ja ongelma ratkaistiin jakamalla valta kahden kilpailijan välillä niin, että toinen julistettiin presidentiksi ja toinen pääministeriksi. Ratkaisu johti vakauden sijaan jatkuviin kiistoihin. Jossain vaiheessa sanaharkan tilalle tuli sanattomuus.
Maan johdon vihanpito levisi myös kansallisryhmien välille, joista presidentti ja pääministeri edustivat suurinta ja neljänneksi suurinta.
Vaalien jälkeisissä väkivaltaisuuksissa kuoli yli 1500 ihmistä. Global Nonviolent Action Databasen tilastojen mukaan 600 000 ihmistä joutui jättämään kotiinsa.
Kun Kallio lähti vuonna 2009 Nairobiin suorittamaan työharjoittelua opintojensa ohella, maa ei tuntunut enää siltä rauhalliselta ja turvalliselta paikalta, jossa hän oli viettänyt nuoruutensa.
Kenia oli kaaoksessa.
”Sillon kun maata johti diktaattori, tai kun valta vaihtui diktaattorilta presidentille, tilanne oli rauhallisempi kuin presidentin ja pääministerin riidellessä”, Kallio kuvailee.
Parin vuoden päästä Women’s Developement Organization yhdessä kymmenen maan naisjärjestön kanssa organsoivat seksilakon. Kenialaisia naisia kannustettiin pidättäytymään seksistä aviomiestensä kanssa ja seksityöntekijöille maksettiin siitä, etteivät hekään ottaisi asiakkaita vastaan.
Niin pääministerin kuin presidentinkin vaimot liittyivät lakkoon julkisesti. Tärkein ehto oli yksinkertainen: presidentin ja pääministerin oli istuttava saman pöydän ääreen ja ryhdyttävä ratkaisemaan kriisiä.
Seitsemän seksittömän päivän kuluttua maan johto kokoontui rukoilemaan ja konflikteja kansallisryhmien välillä alettiin purkamaan.
Sen lisäksi että poliittinen kriisi ratkesi, liike osoitti Kallion mukaan naisten toimijuutta ja aktiivisuutta. Hän on ylpeä Kenian naisista, jotka osoittivat voivansa vaikuttaa yhteiskuntaan myös silloin, kun heidän poliittinen valtansa on rajallinen.
”Konflikteissa eniten kärsivät naiset ja lapset niistä ongelmista ja korruptiosta, joista miehet taistelevat keskenään. Naiset huolehtivat kodista ja lasten kasvatuksesta sillä välin kun miehet taistelevat fyysisesti tai käyvät keskusteluja vallasta golfia pelatessa.”
Samaan aikaan Kallio on kuitenkin huolissaan ajatuksesta, jonka mukaan naisten valta perustuisi vain seksuaalisuudelle. Naiset toki yrittivät Keniassakin päästä samoihin tavoitteisiin parlamentaarisia reittejä pitkin, esimerkiksi vetoamalla päättäjiin. Heitä ei kuitenkaan kuunneltu.
Kallio kokee että Keniassa naisten vaikutusmahdollisuudet ovat muutenkin kiinni sukupuolessa. Jos haluaa menestyä, on pukeuduttava oikein. Kauneus on etu.
”Suomikaan ei ole tälle täysin immuuni”, Kallio sanoo.
Kalliosta on hienoa, että Suomessa oli pääministerinä pätevä nainen, Sanna Marin. Kallio kuitenkin näkee samanlaista sukupuolittuneisuutta siinä, kuinka Marinin juhlimisen nähtiin nakertavan tämän uskottavuutta.
”Mieskansanedustajat saavat kännätä lentokoneissa, mutta se ei vaikuta heidän pätevyyteensä”, hän sanoo.
Toisaalta julkinen arvostelu ei estänyt Marinia tekemästä työtään, minkä Kallio ajattelee johtuvan siitä, että kritiikille oli feministinen vastavoima.
Kenian naisten liikehdintä ja yhtenäisyys oli Kalliosta voimaannuttavaa. Sillä oli myös laajempia seurauksia naisten asemaan Keniassa.
”Naisten voimaannuttamisessa on kyse siitä, että perinteitä rikotaan ja opetetaan muista vaihtoehdoista. Siksi seksistä kieltäytyminen massana oli kehityksellistä: se opetti että seksistä voi kieltäytyä myös yksilönä.”
“Ei ketään oikeastaan kiinnostanut se, harrastiko presidentin vaimo seksiä miehensä kanssa”
Miehistä kieltäytyminen elintapana
Yhdysvaltojen vaalien jälkeisessä liikehdinnässä osa viittasi myös suoraan yhteen viime vuosikymmenen tunnetuimmista seksilakoista. Niin sanottu 4B-liike tulee koreankielisestä sanasta bi, eli neljä eitä: ei seksiä miesten kanssa, ei lapsia miesten kanssa, ei treffeille miesten kanssa, ei avioitumista miesten kanssa.
Liike sai alkunsa Etelä-Korean Soulissa yhdeksän vuotta sitten.
Toukokuun 17. päivänä puolenyön jälkeen vilkkaan Gangnamin metroaseman läheisessä julkisessa vessassa mies puukotti ennalta tuntemattoman naisen kuoliaaksi. Samassa vessassa oli asioinut lukuisia miehiä, mutta tekijä valikoi uhrikseen ensimmäisen siellä käyneen naisen.
Murhaaja kertoi tekonsa syyksi sen, että jäi jatkuvasti naisten huomiosta paitsi. Miestä ei syytetty viharikoksesta: Korean poliisi ja tapauksen syyttäjä kutsuvat rikosta ”motiivittomaksi rikokseksi.”
Murhan seurauksena korealaiset naiset protestoivat patriarkaatin rakenteita vastaan Gangnamin metroasemalla.
Suomeen 20 vuotta sitten muuttanut Heeyong Han kuvaa murhan olleen shokki. Tuohon aikaan Han asui jo Suomessa suomalaisen miehensä kanssa, mutta ei enää Koreaan mennessään käyttänyt entiseen tapaan takseja. Kahdestaan tuntemattoman miehen kanssa oleminen ahdisti, joten hän siirtyi käyttämään julkisia.
Hanin mukaan 4B ei varsinaisesti pyri poliittiseen muutokseen, tai aseta ehtoja miehille lakon lopettamiseksi. Hän näkee sen pikemminkin tapana elää. Hanille kyse ei siis ole liikkeestä vaan yhteiskunnallisesta ilmiöstä.
Myös elintapana seksistä kieltäytymiselle on olemassa feministinen historia. Erityisesti 1970-luvun poliittinen lesbous kannusti naisia luopumaan suhteista miesten kanssa ja paikoin muuttamaan separatistisiin, eli vain naisista kohdistuviin yhteisöihin.
Han uskoo, että vaikka 4B-liike, tai ilmiö, ei ole ajanut poliittista muutosta, se on muuttanut maan tapakulttuuria. Se on osaltaan edistänyt ajatusta, että nainen voi keskittyä uraansa, hankkia taloudellista vapautta, eikä kotirouvuus ole ainoa vaihtoehto.
Han muistuttaa, että avioliitto Etelä-Koreassa eroaa suomalaisesta. Koreassa avioeroanomus vaatii joko molemminpuolisen hyväksynnän, tai osoituksen siitä että toinen osapuoli on ”syyllistynyt johonkin”, josta avioero voitaisiin myöntää. Tällainen syy voi olla esimerkiksi pettäminen.
Milloin liikkeet johtavat muutokseen?
Viime vuosina Korean 4B-liike ei ole enää saanut mediatilaa kuin satunnaisesti. Myös Yhdysvaltojen sosiaalisessa mediassa tapahtunut liikehdintä häipyi nopeasti otsikoista ja Tiktokin katsotuimmista.
Voisiko 4B:n kaltainen liike vaikuttaa myös Yhdysvalloissa?
Helsingin Yliopiston Globaalin kehitystutkimuksen dosentti Tiina Seppälällä on monta teoriaa, muttei
yhtäkään vastausta. Liikkeiden menestykseen vaikuttavat kulttuurierot, motiivit ja ratkaistavan ongelman koettu vakavuus.
”Liikkeiden sisällä tapahtuu aina sisäistä liikehdintää ja siitä saattaa jalostua monia eri ilmenemismuotoja. On siis mahdotonta ajatella, että joku omaksuisi tai kopioisi jonkin toisen kontekstin liikkeen kokonaan itselleen.”
Kallio ajattelee samoin. Hän uskoo, että kenialaisten naisten yhteisöllisyyden tunne on suomalaisia vahvempi, mikä johtuu pitkälti yhteisestä vihollisesta.
”Tietenkin naiset yhdistävät voimansa, kun ihmisiä häädetään kodeistaan tai ne poltetaan. Isot kriisit yhdistävät kaikkia.”
Kallio ja Seppälä ovat myös yhtä mieltä siitä, että seksistä kieltäytymisellä on eri vaikutukset konservatiivisilla alueilla, missä seksi määritellään virallisesti kuuluvaksi miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Kun otetaan huomioon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vapaaehtoinen sinkkuus, irtosuhteet ja polyamoria, kuvio monimutkaistuu.
Seppälä on pohtinut sitäkin, lisääntyvätkö väkivaltaisuudet naisia kohtaan, jos naisten asiaa ajetaan seksistä kieltäytymällä. Kallion havaintojen mukaan näin ei käynyt. Enemmänkin hän koki miesten ylpeyden ottaneen osumaa ja käytöksen muuttuneen sen myötä jopa ystävällisemmäksi naisia kohtaan. Hän ajattelee tämän johtuvan siitä, että naiset nähtiin aktiivisina toimijoina, joilla on yhteiskunnassa valtaa.
Kallio ei ajattele että muutoksen keskiössä olisi ollut lakon toteuttaminen käytännössä. Ei ketään oikeastaan kiinnostanut se, harrastiko presidentin vaimo seksiä miehensä kanssa. Heitä kiinnosti ensimmäisen naisen julkinen tuki ja kannustus lakkoon osallistuville naisille. Muutoksen avain oli naisten keskeinen yhteisöllisyyden tunne, kokemus muutoksen tarpeellisuudesta ja siihen vaadittavista keinoista.
Tämä onkin tavallaan poliittista muutosta ajavien liikkeiden ja elämäntapana nähtävien liikkeiden ero. Se, tulevatko naiset yhteen fyysisessä maailmassa jakamaan turhautumisensa, pohtimaan keinoja muutokseen ja sitten vaatimaan sitä.
