Kirjelmöi oma kysymyksesi Aina Matilda -rouvalle osoitteeseen ainamatilda@tulva.fi.
Arvoisa rouva Aina Matilda,
olen varsin tuore naisasiamies, oikeastaan vielä tyttöasiapoika. Minua hieman ujostuttaa lähteä mukaan feministiseen toimintaan, koska välillä tuntuu siltä, että ollakseen hyvä feministimies on osattava kaikki oikeat termit ja on oltava sisäistettynä sukupuolentutkimuksen perusopintoja vastaava oppimäärä teoriaa. Minua ujostuttaa kertoa mielipidettäni, koska pelkään sanovani jotain tyhmää ja/tai loukkaavaa.
Mitä kaltaiseni tasa-arvosta kiinnostunut tavallinen maan matonen voisi tässä tilanteessa tehdä?
–Nuorukainen Vorssasta
Hyvä Nuorukainen Vorssasta,
olette oikealla tiellä! Pyrkimyksenne kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa on jalo ja oikeamielinen. Tämän tien valinnut ei koskaan voi olla väärässä ainakaan suunnastaan. Ja mikä olisikaan parempi polku kulkea kuin intersektionaalinen feminismi? (Siltä varalta, että jollekulle lukijalle on epäselvää, niin tämä oli retorinen eli vastausta kaipaamaton kysymys.)
Feminismillä on pitkät perinteet, joten on ymmärrettävää, että aluksi tässä kaikessa tuntuu olevan paljon sisäistettävää.
Suosittelen lämpimästi, että te hakeudutte mitä pikimmin kuuntelemaan perehtyneempien puheita ja lukemaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Jos hyvin käy, voi siten ujouskin helpottaa. Suffragettien, sinisukkien ja tasa-arvomiesten kanssa keskusteleminen rohkaisee huomaamaan, että myös Teillä on jotain sanottavaa. Voisitte esimerkiksi katsoa Naisasialiitto Unionin ja muiden feministijärjestöjen tapahtumakalentereita.
Lukekaa ajatuksella Pauline Harmangen esseeteos Miksi vihaan miehiä. Kohua herättäneessä opuksessaan räiskyvä ranskatar kuvailee syitä, miksi naisten miehiä kohtaan tuntema suuttumus voi olla perusteltua. Esimerkkinsä hän etsii muun muassa väkivaltatilastoista. Teos voi auttaa teitä ymmärtämään, milloin on teidän paikkanne rohkeasti puhua ja milloin rohkeinta ja viisainta on antaa tilaa jollekulle toiselle, ehkä teitä itseänne ujommalle.
Kuten Naisasialiitto Unionin pääsihteeri, tunnettu lukunainen Eekku Aromaa on sanonut: ”Jos ei ole aikaa kaunokirjallisuudelle, ei ehkä kannata elää”. Siksi olisi tienne syytä kulkea myös kaunokirjallisuuden pariin. Vaikka hektinen nykyaika välillä muuta antaakin ymmärtää, maailma muuttuu hitaasti. Sellaisilla klassikoilla kuin Virginia Woolfin Oma huone on paljon annettavaa nykylukijalle. Uusi kirjallisuus taas tarjoilee lukijalle moninaisia näkökulmia maailmaan. Suosittelen esimerkiksi Sara Al-Husainin kirjaa Kenelle maa kuuluu, Saara Turusen Sivuhenkilöä ja Jhumpa Lahirin teosta Tämä siunattu koti. Ja ylipäätään, lukekaa myös muiden kuin valkoisten cis-miesten kirjoittamia kirjoja, niin osaatte jo nähdä maailman monia vähäiseen ymmärrykseen tyytyviä miehiä laajemmin.
Lopuksi vielä ehdotan, että ymmärtääksenne sitä häirinnän ja väkivallan uhan maailmaa, jossa erityisesti nuoret naiset elävät, suosittelen Fatim Diarran ja Iida Tanin toimittamaa teosta Lupa olla tyttö.
Jos kaiken tämän jälkeen vielä epäröitte, voitte myös opiskella ne sukupuolentutkimuksen perusopinnot. Siinä tapauksessa kannattaa muistaa, että edes sukupuolentutkimuksesta tohtoriksi väitteleminen ei tee ihmisestä immuunia epävarmuudelle, mutta lohtua tutkinto voi oman epävarmuuden sietämiseen antaa.
Viimeinen neuvoni on, että opetelkaa pyytämään anteeksi. Jokainen erehtyy toisinaan, eikä se ole tärkeätä. Tärkeätä on kuunnella palautetta, ymmärtää se, pyytää anteeksi ja korjata toimintaa palautetta saatuaan. Yleensä feministit eivät pure, monet ovat jopa kasvissyöjiä.
