Guru

Oli kesä 1985 ja Eeva Kriek-Tuovinen oli pitkästä aikaa Helsingissä. Hän istui Lauttasaaressa sijaitsevan merenrantahuvilan Villa Salinin lasiverannalla ja keinui kiikkustuolissa. Päässään hänellä oli puolilukulasit ja paljon jännittyneitä ajatuksia.

Vähitellen sisään alkoi kävellä suomalaisia feministejä, joita Kriek-Tuovinen oli tullut kouluttamaan. Kukaan ei sanonut mitään. Tunnelma oli kireä. Salin täytyttyä Kriek-Tuovinen avasi vihdoin suunsa. Hän esitteli itsensä, mutta sitten jännitys sai yliotteen ja hän purskahti itkuun. Hiljaisuus syveni.

“Sitten joku kuiskasi, että ‘se itkee’ ja kaikki alkoivat nauraa”, Kriek-Tuovinen muistelee. Saman tien jännitys suli pois. 

“Myöhemmin, kun meistä oli tullut ystäviä, kuulin heidän ajatelleen, että olen joku kunnianarvoisa guru, kun keinuin hiljaa silmälasit päässä. Siksi he jännittivät minua. Mutta olin sellainen, koska jännitin heitä. Kaikki helpottui, kun tämä sanottiin ääneen.”

Ääneensanomisesta on kyse myös feministisessä radikaaliterapiassa, eli FRT:ssä. Ja jos joku suomalainen on FRT:n guru, niin Eeva Kriek-Tuovinen. 

Eroon terapeuttivallasta

Amerikkalaiset feministit alkoivat 1960-luvulla puhua naisten, etenkin kotirouvien mielenterveysongelmista. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö oli kotirouvien parissa yleistä – ja joskus hengenvaarallista. Terapiakin oli riskialtista, sillä ei ollut harvinaista, että terapeutit painostivat potilaitaan seksiin.

Psykiatrit Hogie Wyckoff ja Joy Marcus kehittivät feministisen radikaaliterapian vastaukseksi näihin ongelmiin. Sen tavoitteena oli lisätä naisten hyvinvointia voimaannuttamalla heitä. Menetelmä perustui ryhmätyöskentelylle. Wyckoffin ja Marcusin mielestä naisten ongelmat johtuivat yhteiskunnan patriarkaalisista rakenteista, joten ne piti myös hoitaa yhteisöllisesti. 

Samaan aikaan kun feminismin toinen aalto vyöryi Atlantin yli Eurooppaan, Eeva Kriek-Tuovinen oli saada potkut siksi, että oli raskaana. Suomalaissyntyinen Kriek-Tuovinen oli muuttanut rakkauden perässä Hollantiin ja työskenteli psykiatrian erikoissairaanhoitajana. Perheellisten naisten työssäkäyntiä ei katsottu hyvällä. Tilanteen epäreiluus teki Kriek-Tuovisesta feministin ja hän löysi tiensä Amsterdamin tiedostamisryhmiin ja naistenkahviloihin. Siellä hän tutustui FRT:hen ja huomasi pian itse vetävänsä FRT-ryhmiä.

Tyypillinen FRT-istunto etenee näin: osallistujat istuvat ringissä ja puhuvat vuorotellen. Kaikille on varattu omien ongelmien työstämiseen tismalleen saman verran aikaa. Luulokierroksella kaikki kertovat olettamiaan toisista osallistujista, joihin muut vastaavat kyllä tai ei. Ärsytyskierroksella kerrotaan toisille, mikä ärsyttää. Seuraavaksi kehutaan muita. Tavoitteena on opetella ottamaan vastaan sekä muiden ihmisten negatiivisia että positiivisia tunteita antamatta niiden liikaa vaikuttaa itseen. Tämän jälkeen jokainen saa puhua henkilökohtaisista ongelmistaan, joita yhdistetään yhteiskunnan rakenteisiin.

FRT:ssä ei ole terapeutteja, vaan jokainen osallistuja ratkoo itse omat ongelmansa. Ryhmän vetäjä ei kuvittele tietävänsä paremmin, mitä muiden pitää tehdä.

”Monet ovat kysyneet, että enkö ahdistu tai väsy tähän. Sanon, että en ahdistu, koska en kanna muiden ihmisten reppuja. Minulla on omani.”

Suomalaisen FRT:n nousu ja tuho

Kesällä 1984 Kriek-Tuovinen oli lomalla Suomessa ja sai tietää, että Helsingin Lauttasaaressa järjestettiin kursseja naisten terveydestä. Viikon mittaisella kurssilla hän tutustui suomalaisiin feministeihin. Heräsi idea, että Kriek-Tuovinen voisi ensi kesänä itse kouluttaa suomalaisia FRT:stä. Tästä alkoi 2000-luvun puolelle jatkunut FRT-buumi. Tuovinen kävi pitämässä koulutuksia ainakin Helsingissä, Oulussa, Pietarsaaressa, Turussa ja Kemissä. Myöhemmin hän piti koulutuksia ja luentoja myös Moskovassa, Leningradissa ja Tukholmassa.

Naisten ongelmien kirjo tuli tutuksi: vaikeat äiti-tytär-suhteet, koulukiusaamisen, henkisen alistamisen ja seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan jättämät arvet, yksinäisyys ja tunne, että kelpaa vain jos pienentää itseään. Vuonna 2023 nämä ongelmat ovat edelleen ajankohtaisia, mutta kirjainrimpsu FRT ei sano monelle nuorelle feministille mitään. Olisiko aika tuoda hoitomuoto takaisin?

“Ehdottomasti olisi”, Kriek-Tuovinen vastaa. 

Kriek-Tuovinen on huomannut feminismin olevan menossa suuntaan, jossa nuoret ja vanhat ottavat välillä kiivaastikin yhteen. FRT voisi Kriek-Tuovisen mielestä auttaa eri aaltojen feministejä ymmärtämään toisiaan.

”Meidän vanhojen ei pidä ahdistua siitä, että nuoret määrittelevät feminismin uudelleen. Muutos voi olla hirveän uhkaavaa, mutta FRT antaa itsevarmuutta selvitä muutoksista. Samalla se kouluttaa ottamaan vastuuta omista teoistaan – olisi mukavaa, jos nuoret eivät esittäisi muutosvaatimuksiaan sormella osoitellen.”

Kriek-Tuovisen mielestä konfliktit kuuluvat elämään. Tärkeintä on hoitaa ne tavalla, joka ei jätä pysyviä arpia.

”Patriarkaatti pelkää naisia ja siksi se yrittää pitää meidät erillään. Nyt kun uuskonservatiivisuus lisääntyy, patriarkaatin ei pidä antaa päästä niskan päälle – oli se sitten nuori tai vanha niska.”