Kärppä on tunnettu ketteryydestään.
Kärppä on vikkelä pieni peto, joka todellisen atleetin tavoin loikkii, kiipeää ja ui. Talvilajien hengessä se myös liikkuu hangessa sukkelasti. Kärpän kaunista turkkia, joka vaihtuu kesän ruskeasta talven vitivalkoiseen, on ihailtu ja himoittu.
Eurooppalaisessa mielikuvituksessa kärppien on myös uskottu vihaavan valkean turkkinsa sotkemista niin, että niiden on kuviteltu jäävän mieluummin metsästäjän kynsiin ja kuolevan kuin tahrivan itsensä. Uskomuksen myötä kärpästä nahkoineen on tullut puhtauden symboli, jota on viljelty renessanssitaiteessa, hallitsijoiden asuissa ja heraldiikassa.
Kärppä ei kuitenkaan ole edustanut ainoastaan puhtoisuutta. Väriä vaihtavassa vinhassa otuksessa on koettu olevan jotain rajoja koettelevaa ja epäilyttävääkin. Keskiajalla vaikuttaneen uskomuksen mukaan kärppä ei ollut ainoastaan myrkyllinen, vaan myös suunsa kautta siittävä ja korvansa kautta synnyttävä friikki.
Suomalaisessakin kansanperinteessä kärppä on nähty outona olentona; pikkujyrsijöitä saalistava, matalana kulkeva pötkylä on mielletty yhtäältä karvaiseksi käärmeeksi, toisaalta sen on taas ajateltu olevan kuin pitkänmallinen hiiri. Kärppä esittää haasteen binääriselle maailmankuvalle, joka huippu-urheilun maailmassa tuntuu parhaillaan vain vahvistuvan. Kansainvälisen olympiakomitean on nimittäin uumoiltu vaikeuttavan transsukupuolisten urheilijoiden osallistumista kisoihin.
Voisiko tämä kahdessa eri asussa kulkeva vinha eläin virallisena maskottina enteillä uusia tuulia ammattiurheilun maailmaan? Jäämme odottamaan – aivan kärppänä.
Palstalla ennustetaan, kanavoidaan ja luetaan merkkejä.
