Lukuaika
3 min

”Kätilön tehtävä on olla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolestapuhuja”

Artikkeli - 18.05.21
Katriina Bildjuschkin, kuva: Tiina Eronen
Teksti • Veera Vehmas / Kuvat • Tiina Eronen

Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja ja THL:n erikoisasiantuntija Katriina Bildjuschkin puolustaa kaikkien oikeutta seksuaalikasvatukseen.

Opin 12-vuotiaana, mitä sana feministi tarkoittaa. Keskustelimme samapalkkaisuudesta yhteiskuntaopin tunnilla, ja päädyin väittelemään asiasta opettajan kanssa. En hellittänyt, sillä minulle oli päivänselvää, että naisen kuuluu saada sama palkka samasta työstä. Opettaja tuohtui ja tokaisi: ’Katriina, sinä olet niin kova feministi!’ Tarkistin tunnin jälkeen tietosanakirjasta, mitä sana tarkoitti.

Isoäitini on feministinen esikuvani. Hän oli karjalainen matriarkka, joka lähti nuorena evakkoon kymmenen lapsen kanssa. Vaikeuksista huolimatta hän vain porskutti eteenpäin. Ehkä karjalaisuuteen kuuluu se, ettei aivan pienestä notkahdeta. Jälkeenpäin koen, että olen perinyt isoäidiltäni palon puolustaa naisia ja kaikkia ihmisiä, joiden ääni ei tule kuulluksi.

Minulle kätilönä oleminen on enemmän kuin pelkkä ammatti: se on osa minuutta. En koskaan unohda ensimmäistä kertaani synnytyssalissa sairaanhoidon opiskelijana. Siitä hetkestä lähtien olin vakuuttunut, että tämä on kutsumukseni.

Kätilön tehtävä on varmistaa, että kaikki voivat hyvin, sekä olla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolestapuhuja. En tiedä, miten kätilö voisi olla muuta kuin feministi ja aktivisti.

”Vanhanaikaisen ’kyllä ennenkin on kestetty’ -puheen aika on ohi.”

Kätilöillä on myös paljon valtaa, ja ammattikuntana pohdimme jatkuvasti, mitä eettisiä kysymyksiä tämä nostaa. On hienoa, että ihmiset uskaltavat puhua myös negatiivisista kokemuksistaan #MinäMyösSynnyttäjänä-kampanjan seurauksena. Voin kertoa, että kätilöt ottavat tapaukset erittäin vakavasti. Vanhanaikaisen ’kyllä ennenkin on kestetty’ -puheen aika on ohi.

Päädyin työskentelemään seksuaalioikeuksien parissa jo 80-luvun lopulla. Kun Väestöliiton Nuorten avoimet ovet -seksuaaliterveysklinikka avattiin, tiesin välittömästi, että se oli minun paikkani. Kiersin kouluissa, pidin vanhempainiltoja ja tapasin nuoria vastaanotolla. Huomasin, että seksuaalikasvatus hoidettiin Suomessa parhaimmillaankin huonosti. Nuoret halusivat tietää, miten seksiä tehdään. Sen sijaan heiltä pihdattiin tietoa tai kerrottiin epärelevantteja asioita. Kaikilla on oikeus seksuaalikasvatukseen, joten minun oli pakko alkaa puhumaan asiasta. Puhun siitä yhä edelleen.

Miksi sukuelimistä puhutaan ’vessasanoina’? Kun kerromme lapselle, että ’pimppi’ on niin julkea sana, ettei sitä voi ääneen sanoa, mitä me viestimme? Kasvatustieteilijänä tiedän, että puheella on keskeinen rooli seksuaalikasvatuksessa. Kun lapselle sanoitetaan omaa kehoa, sukuelimistä pitäisi puhua yhtä luontevasti kuin silmistä ja nenästä. Siitä asennoituminen rakentuu pikkuhiljaa. Jos aloittaisimme seksuaalikasvatuksen jo syntymästä, ihmiset voisivat paremmin.

Katriina Bildjuschkin, kuva: Tiina Eronen

Muistan edelleen, kuinka äärimmäisen kiusaantunut liikunnanopettajani oli kertoessaan meille kuukautisista terveystiedon tunnilla. Hän ei edes puhunut seurustelusta tai seksistä! Vaikka tilanne on pikkuhiljaa korjaantumassa, Suomessa ei edelleenkään panosteta tarpeeksi seksuaalikasvatukseen. Esimerkiksi yliopistossa voi opiskella omana aineenaan niin käsityökasvatusta kuin musiikkikasvatustakin, mutta ei seksuaalikasvatusta.

Seksistä puhuminen oppilaille ei välttämättä tunnu luontevalta. Luokkahuoneissa opettajat menevät helposti faktat edellä, koska faktoista on neutraalia puhua. Perinteiset oppitunnit eivät oikein taivu seksuaalikasvatukseen. Pidän tutkivasta ja ilmiöpohjaisesta oppimisesta, jossa käymme yhteistä dialogia luokan kanssa. Vastauksia ja tietoa etsitään yhdessä.

”Jos tuohdumme nuorten feministien lausunnoista, mistä voimakkaat reaktiomme kumpuavat?”

Koko seksologian kenttää on syytä ravistella. Ihmisten tapa elää omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuoltaan on muuttunut avoimemmaksi. Meidän vanhemman polven ammattilaisten on aika pohtia, olemmeko enää samalla vuosikymmenellä asiakkaidemme kanssa. Jos tuohdumme nuorten feministien lausunnoista, mistä voimakkaat reaktiomme kumpuavat? Ihailen nuorten seksologien ja kätilöiden tapaa ottaa tilaa haltuun ja tehdä työtään julkisesti. Tässähän voi vanheta ihan rauhassa.

Toivon, että puhuisimme vielä enemmän stereotypioista ja oletuksista. Työssäni kannustan opiskelijoita pitämään oletuspäiväkirjaa. Vaikka omien asenteiden säännöllinen pureksiminen voi tuntua ajatuksena rankalta, kaikkien pitäisi pysähtyä niiden äärelle ja kyseenalaistaa niitä.

Kenelläkään ei ole oikeutta määrittää toisen kokemusmaailmaa. Kukaan ei voi sanoa, että on olemassa vain miehiä, naisia ja heteroita. Eihän se ole edes biologinen fakta. Haluan rohkaista kaikkia kuuntelemaan tunteitaan herkällä korvalla. Jos sinulle herää seksuaalisuuden tai sukupuolen suhteen jokin tunne, pysähdy hetkeksi sen äärelle ja mieti, mitä se sinulle kertoo.”

KUKA?

Katriina Bildjuschkin

Valmistunut kätilöksi vuonna 1984. • Opiskellut kasvatustieteiden maisteriksi Turun yliopistossa. • Toimii Suomen Kätilöliiton puheenjohtajana ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntijana. • Nimettiin Naisasialiitto Unionin Vuoden Lyytiksi 2020. • Palkittiin Suomen seksologisen seuran vuoden 2020 Työn sankari -tunnustuksella.