Lukuaika
2 min

Kolumni: Muista välil hengittää

Artikkeli - 19.04.21
Teksti • Shadia Rask

Antirasismi, inklusiivisuus ja intersektionaalisuus kiinnostavat nyt laajasti. Mitä valtavirtaistuminen tuo mukanaan ja mitä vaikuttaminen vaatii, kysyy Shadia Rask kolumnissaan.

Sanat inklusiivisuus ja intersektionaalisuus ovat yhä useammin käytössä mediassa ja politiikassa. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma korostaa intersektionaalisuutta; työelämän monimuotoisuusohjelmassa edistetään inklusiivisuutta. Kevään 2020 Black Lives Matter -liikehdintä nosti antirasismin pöydälle, myös omalle työpöydälleni. Yhtäkkiä media kaipasi tutkittua tietoa syrjintäkokemusten yleisyydestä ja työyhteisöt toivoivat yhdenvertaisuuskoulutuksia.

Myös suomalaiset yritykset ovat vähitellen heränneet. KONEen hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlin twiittasi hiljattain: ”#intersektionaalisuus, #diversiteetti ja #feminismi ovat yhä ’outoja’ ja herkkiä termejä suomalaisessa johtajuusdiskurssissa – ainakin osassa piirejä. Nää on tän vuosikymmenen avainkonsepteja. Ennakoiva yrityspomo ottanee haltuun!”

Valtavirtaistumisen myötä antirasismi, inklusiivisuus ja intersektionaalisuus ovat käsitteinä yhä laajemmin tunnettuja ja käytettyjä. Käsitteiden siirtyminen marginaalista valtavirtaan ei kuitenkaan tapahdu kitkatta. Kun Kauppalehden kolumnisti Emil Elo kirjoitti omien etuoikeuksien tunnistamisen tärkeydestä, somessa kehuttiin ja jaettiin. Ihmisoikeustyötä tekevät ja vähemmistöön kuuluvat kommentoivat turhautuneina: me olemme puhuneet tästä vuosia! Liian usein viesti kuullaan tai hyväksytään vasta, kun se kerrotaan valtaväestöstä käsin. Toisaalta uusia liittolaisia ja sanansaattajia myös tarvitaan.

Lisääntynyt tietoisuus, valtavirtaistuminen, ei automaattisesti muutu läpileikkaavaksi huomioon ottamiseksi eli valtavirtaistamiseksi. Esimerkiksi pitkäjänteisen tasa-arvopolitiikan ansiosta sukupuolinäkökulma tulee ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Tarvitsemme erilaisia vaikuttajia ja vaikuttamisen tapoja, jotta kiinnostus antirasismia, inklusiivisuutta ja intersektionaalisuutta kohtaan kääntyy pysyviksi muutoksiksi ja uusiksi toimintatavoiksi.

”Työ yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen ei kuitenkaan ole sprintti vaan maraton. Ilman hengitysrytmiä ja tukijoukkoja ei pärjää.”

Vaikuttamiseen ja esilläoloon liittyy myös varjopuolia. Vihapuhe ja väsyminen ovat arkea. Myös vaikuttamisen paikkojen suuri määrä voi kuormittaa. Harvassa ovat ne illat, jolloin Twitterissä ei olisi käynnissä keskustelua minulle tärkeistä ja työssäni keskeisistä teemoista!

Kuinka jaksaa vaikuttamisen vaativuuden ja varjopuolien keskellä? Self-care ei ole suotta trendisana ja Tulvan joulukuun numeron aihe, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on kaiken perusta. Minä lataudun iltalenkeistä ja voimabiiseistä, kuten Hassan Maikalin kappaleesta Hengitä. Siihen tiivistyy kaikista tärkein: ”Jos sä haluut selvii tääl, muista välil hengittää”.

Antirasismi, inklusiivisuus ja intersektionaalisuus ovat tämän vuosikymmenen avainkonsepteja. Momentum kannattaa hyödyntää ja kysyntään vastata. Työ yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen ei kuitenkaan ole sprintti vaan maraton. Ilman hengitysrytmiä ja tukijoukkoja ei pärjää. Tai oikeammin vaikuttaminen on joukkuelaji, jossa voitot ovat yhteisiä ja vaihtopenkillä saa välillä levätä.

Shadia Rask on filosofian tohtori ja tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä lukutoukka, joka myös kirjoittaa.

Sanasto

– Antirasismilla tarkoitan aktiivista syrjinnän vastustamista, yhdenvertaisuuden edistämistä ja rasismista oppimista.

– Inklusiivisuudella tarkoitan mukaan ottamista, moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta tukevaa toimintakulttuuria.

– Intersektionaalisuudella tarkoitan tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden, kuten sukupuolen, iän, yhteiskuntaluokan ja etnisyyden, ymmärretään vaikuttavan samanaikaisesti yksilöön ja hänen asemaansa yhteiskunnassa.