Lopetetaan kurjuuskilpailut
Etuoikeuksien ja traumojen listaaminen ei tee meistä parempia keskustelijoita, kirjoittaa Tulvan uusi kolumnisti Alma Tuuva.
”Olen onnellinen. Minulla on kauniit hiukset. Kaikki hampaani ovat tallella. En tarvitse silmälaseja näkemiseen. Olen valkoinen cis-heteronainen. Minulla on vuokra-asunto Helsingin kantakaupungissa ja minulla on ystäviä, sisaruksia ja elossa oleva vanhempi, jonka kanssa olen hyvissä väleissä. En kärsi vakavista mielenterveysongelmista eikä minulla ole kroonisia sairauksia. Olen opiskellut korkeakoulussa. Voin kävellä paikasta toiseen helposti eivätkä kynnykset, portaat tai lumikasat ole minulle esteitä. Ajatukseni kiinnostavat muita ihmisiä ja minulle annetaan tilaa puhua.
Joudun usein arjessani miettimään, mistä saan seuraavana päivänä ruokaa. Olen neuroepätyypillinen. Toimivan tietokoneen sijaan omistan kaksi eri tavoin toimimatonta laitetta, joilla kirjoitan ja työskentelen. Minulla ei aina ole varaa bussilippuun, joten en välttämättä pääse tapahtumiin tai ystävien luo kävelymatkan ulkopuolelle. Minulla ei ole rahaa matkustella. Iso osa nuoruudestani ja osa lapsuudestani meni mielenterveysongelmien kanssa kamppailemiseen. Olen jättänyt ammattikorkeakoulun kesken. Olen ollut yksinäinen ja epätoivoinen ja lääkinnyt sitä päihteillä. Minulla on toiminnanohjauksen ongelmia, joiden vuoksi arki tuntuu välillä korttitalolta, joka voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Isäni on kuollut alkoholin ja lääkkeiden yliannostukseen.
No niin, se minusta. Nyt on sinun vuorosi kertoa minulle etuoikeutesi, ongelmasi ja traumasi. Kun olemme selvittäneet toistemme yhteiskunnallisen statuksen ja kohtaamamme esteet, voimme aloittaa keskustelun.”
Tuntuuko tämä ahdistavalta pyynnöltä? Minusta tuntuu.
Välillä tasa-arvoon liittyvissä keskusteluissa törmää ilmiöön, jossa keskustelussa suoraan tai epäsuorasti painostetaan osanottajia kertomaan itsestään henkilökohtaisia joko etuoikeuksiin tai syrjintäkokemuksiin liittyviä tietoja. Tarkoitus on usein mitä vilpittömin: Selvittää keskustelun osapuolten väliset valtasuhteet, tiedostaa kuinka ne vaikuttavat keskusteluun, ja sitä kautta parantaa keskustelun laatua ja turvallisuutta. Yhteiskunnalliset keskustelut ovat usein raskaita etenkin vähemmistöille ja marginalisoituihin ihmisryhmiin kuuluville, kuten esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, päihdeongelmaisille tai vakavista mielenterveysongelmista kärsiville. Kun keskustelun aiheeseen liittyy henkilökohtaisia traumoja, ne voivat olla uhkaavia myös silloin, kun keskustelukumppaneina on toisia feministejä. Koskaan ei voi tietää, millaisia sisäistettyjä ennakkoluuloja meistä kenenkin aivoihin on jäänyt muhimaan.
No niin, se minusta. Nyt on sinun vuorosi kertoa minulle etuoikeutesi, ongelmasi ja traumasi.
Valitettavasti omien etuoikeuksien tai syrjinnän tuottamien esteiden esiintuominen ei itsessään tee keskustelusta turvallista. Välillä saattaa käydä jopa päinvastoin: Vaatimus avoimuuteen voi sulkea keskustelun ulkopuolelle ne ihmiset, jotka eivät ole valmiita jakamaan omaan tilanteeseensa liittyviä asioita. Monet syrjintään liittyvistä asioista kun ovat voimakkaan stigmatisoituja. Niiden julkinen jakaminen voi asettaa asianosaisen jopa hengenvaaraan tai ainakin aiheuttaa ongelmia työelämässä.
Oman kokemukseni mukaan se, että laitetaan keskustelun osanottajat järjestykseen sen mukaan, kuka on heikoimmassa asemassa ja kenellä on eniten valtaa, on melkein aina epähedelmällinen tapa käydä keskustelua. Olen usein nähnyt, kuinka keskustelu karkaa alkuperäisestä aiheestaan kurjuuskilpailuksi. Joku kokee keskustelun syyttelynä, toinen vaikeiden kokemusten vähättelynä. Lopputulos on joka tapauksessa ikävä ja kaikilla osapuolilla on lopulta vain huono olo. Turvallisuuden sijaan ollaankin saatu aikaan turvattomuutta.
Alma Tuuva on helsinkiläinen toimittajataustainen taiteilija, joka tunnetaan myös Instagramin suositusta @pikakahvimemegirl-meemitilistä.
Tämäkin juttu on parempi paperilla.
Valtaosa sisällöistämme on maksutta luettavissa verkossa. Ne kuitenkin tuntuvat ja näyttävät paremmilta printtilehdessä. Tilaajana teet arvokasta työtä tukemalla suomalaista feminististä journalismia. Tervetuloa ostoksille verkkokauppaamme!
Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua!