Magian markkinat

Nelli Ruotsalainen päätti selvittää, miksi hänen ystävänsä ovat yhtäkkiä hurahtaneet noituuteen. Ammattinoitien kohtaaminen paljastaa, että feminismillä ja noituudella on paljon yhteistä.
Kuvituskuva, jossa neljä mustaa astiaa. Astiat ovat siniharmaalla tasolla ja niiden perimmäinen olemus ei täysin selviä kuvasta. Ne näyttävät hieman teentekovälineiltä, mutta voisivat yhtä hyvin olla noidan taikajuomavälineitä. Kuvassa on myös puun oksa, joka palaa suitsukkeena, kuivattuja ruusunnuppuja ja papereita. Kuvan tunnelma on hämyinen, eteerinen ja mystinen.

”Kyllähän astrologia määrittelee mun elämää nykyään ihan täysin”, Jenna Rönni sanoo minulle kesäkuisena iltapäivänä. Rönni, Tampereella asuva noitayrittäjä, on juuri kertonut minulle, astrologiasta kiinnostuneelle nousevalle neitsyelle, että astrologinen tulkinta mahdollistaa ajan tutkimisen paitsi takautuvasti, myös ennakoivasti. ”En kuitenkaan pidä sanasta ennustaminen, enkä koe tekeväni sitä”, hän täsmentää.

Haastattelen Rönniä, koska haluan ymmärtää, miksi noituuden suosio on räjähtänyt lähipiirissäni viime vuosien aikana. Yhtäkkiä ystäväni aloittavat päivänsä tarot-tulkinnalla, selittävät elämäntilanteitaan taivaankappaleiden liikkeiden avulla, käyvät energiahoidossa ja tekevät uuden kuun rituaaleja. Me manifestoimme, me meditoimme –  ja me olemme juuri se kohdeyleisö, joka ostaa palveluita noitayrittäjiltä.

Noituuden, tai vähintään uushenkisyyden, voidaan sanoa olevan muutenkin pinnalla. Vuonna 2026 pelkkien astrologiasovellusten globaalin markkinan arvoksi arvioidaan 6,29 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Aihetunniste #witchesofinstagram tuottaa miljoonia hakutuloksia.

Mistä tämä innostus johtuu?

Puhu hiljaa noituudesta

Noituus on minun kuplassani suosittua, mutta yksityistä. Jaan toki Instagramissa ajoittain meemejä, joihin kiteytyy mielestäni totuus elämästäni henkilönä, jonka aurinkomerkki on kalat. Silti jakaessani vakuutan aina itselleni, että voin naurahtaa jutulle, olenhan oikeasti totinen ja älykäs.

Ammattinoita joutuukin tekemään jatkuvasti arvioita siitä, miten elinkeinostaan muille kertoo, sanoo Paloma Sandberg. ”Pitää vähän olla pelisilmää kenen kanssa alkaa puhua energioista,” hän naurahtaa.

Sandberg ei kutsu itseään noidaksi, vaan käyttää espanjankielistä sanaa  bruja. ”Se on side afrodominikaanisiin juuriini sekä tapa ottaa haltuun identiteetti, jota esivanhempieni piti kolonialismin takia piilotella”, hän kertoo. 

Sandbergin ei tarvinnut kuitenkaan piilotella katsomustaan pitkään, ”koska pari vuotta sitten Etelä-Suomen Sanomissa julkaistiin mun haastattelu, jonka otsikossa luki isolla Paloma Sandberg harjoittaa voodoota!

Kyllä mun äiti vähän kysyi, että mitä ihmiset nyt ajattelee”, Sandberg jatkaa nauraen.

Bruja Paloma Sandberg katsoo kameraan ja hymyilee.

Kuka?
Paloma Sandberg

Paloman kirjavinkit:
J. Allen Cross: The Witch’s Guide to the Paranormal
Hector Salva: The 21 Divisions: Mysteries and Magic of Dominican Voodoo

”Kyllä mun äiti vähän kysyi, että mitä ihmiset nyt ajattelee.”

”Kun lähdin tutkimaan mun afrodominikaanisia juuria, selvisi, että kummankin vanhempani esivanhemmista löytyi henkisiä harjoittajia Dominikaanisen tasavallan voodoosta Suomen puolen douliin ja shamaaneihin.” 

Sandberg on perehtynyt Dominikaanisessa tasavallassa harjoitettuun voodoohon, joka tunnetaan tarkemmin nimellä Las 21 Divisiones, 21 divisioonaa. Se syntyi Hispaniolan saarella orjuutettujen afrikkalaisten henkisestä perinnöstä, johon myöhemmin kietoutui katolisia pyhimyksiä ja taíno-alkuperäiskansan henkiä.

Suullisen perimätiedon kautta opetettavan 21 divisioonan parissa kysymys siitä, kuka saa kutsua itseään noidaksi, ei ole itsestään selvä. Uskontoon liittyy kasteet ja niiden kautta tietyn aseman vastaanottaminen.”Minulle tärkeä mentori on New Yorkissa asuva henkinen ohjaaja ja brujo Jerry johon ystäväni tutustutti minut, kun kerroin, että haluan oppia lisää isäni kotipaikan magiasta.”

Sandberg kertoo, että sai Jerryn kautta yhteyden isänsä puolen esivanhempiin ja henkiin. Tämä oli siksi tärkeää, että 21 divisioonaa ei oikein voi opiskella kirjallisista lähteistä. “Eri kirjat kertovat vain yhden ihmisen version hänen omasta tavastaan harjoittaa uskontoa. Voodota on harjoitettu ja harjoitetaan eri tavalla eri puolilla maailmaa, jopa eri perheissäkin. Tämän yhteyden avulla sain vastauksia kysymyksiini  juurieni tavoista”, Sandberg sanoo.

Sandberg kertoo itkeneensä tuntikausia lopetettuaan puhelun New Yorkissa asuvan Jerryn kanssa. ”Suomessa musta on tuntunut, että olen ollut välillä tosi yksin hengellisten asioiden kanssa. Jerryn kautta saavutettu yhteys paljasti, että en kuitenkaan ole yksin, kun on ne henget mukana matkassa.”

Vaikka Sandberg ei ole vielä käynyt läpi 21 divisioonan siirtymäriittiä, mentori Jerryn myötä on löytynyt yhteisö, jonka suojissa on turvallista oppia lisää. Jerry peräänkuuluttaa, että kaikki saavat harjoittaa yhteyttään henkimaailmaan itselleen sopivalla tavalla. ”Uskon, että kasteen päivä tulee, mutta sen aika ei ole ollut vielä”,
Sandberg toteaa.

Tällä hetkellä Sandberg on sivutoiminen yrittäjä, jonka palveluihin kuuluu tarot-tulkintoja ja hengellisiä puhdistumisia. Hän on myös raivannut feminististä tilaa suomalaiselle uushenkiselle kentälle perustamalla ja vetämällä Suomen ensimmäistä BIPOC-noitapiiriä. Piiri on tarkoitettu mustille ja ruskeille noidille ja on avoin kaikille sukupuolesta riippumatta.

”Mulle oli tärkeää luoda tilaa BIPOC-ihmisille, joita kiinnostaa henkisyyden teemat, koska näin, että meille ei ollut omaa turvallista tilaa”, Sandberg sanoo. ”En pysty olemaan täysin vapaa, tai jakamaan vapaasti omaa henkistä polkua, jos huomaan, että tilassa ei ole hirveästi mun näköisiä ihmisiä. Kiinnitän aina myös huomiota siihen, kuka missäkin tilanteessa ottaa ja vie eniten tilaa.”

”Me kaikki saatamme lähestyä henkisyyttä eri tavoilla, mutta se on vain rikkaus”, Sandberg kertoo piiristä. ”Vaikka tämä on sydämenasia, järjestän piiriä vain silloin, kun jaksan. BIPOC-ihmisinä koemme jo vähemmistöstressiä Suomessa. En voi saarnata piirissäni levon merkityksestä, jos poltan itseni loppuun siinä samassa. Munkin pitää levätä ja hoitaa mun hermostoa.”

Kuka?
Jenna Rönni

Jennan kirjavinkit:
Charlie Claire Burgess: Radical tarot. Queer the cards, liberate your practice and create the future.
Maria Minnis: Tarot for the hard work. An archetypal journey to confront racism and inspire collective healing.
Lane Smith: 78 acts of liberation. Tarot to transform our world.

”Kasvien parantava voima kutsui mua jo lapsena."

Ulos hörhökaapista

”Terve nyt mä tuun hörhökaapista mä en jaksa enää olla täällä, ottakaa tai jättäkää mutta mä oon ihan hihhuli” Jenna Rönni kertoo kirjoittaneensa Facebookissa vuonna 2017.

Rönnin polku ”hihhuliksi” alkoi jo nuorena. ”Olin kiukkuinen hippi, joka oli aina kiinnostunut ihmisoikeuksista ja ympäristöasioista”, hän kertoo.

”Kasvien parantava voima kutsui mua jo lapsena ja koen mun noituuden saaneen alkunsa siitä. Parikymppisenä työskentelin lähihoitajana, mutta sitten hurahdin opiskelemaan kaikkea mahdollista yhtä aikaa tähtäimessä vaihtaa alaa: Kasvilääkinnän tieteellisempää puolta, erilaisia luontaishoitoja, shamanistisia tekniikoita, ayurvedaa ja lopulta myös energioiden maailmaa, astrologiaa ja tarot-korttien käyttöä.”

Nykyään Rönni elättää itsensä yrittäjänä. Hän pyörittää muun muassa suosittua Kyläluuta-yhteisöä. Markkinarako on löytynyt osin omasta vähemmistöidentiteetistä. Rönni nimittäin huomasi, että suuri osa uushenkisestä tarjonnasta oli suunnattu sukupuolestaan ja seksuaalisuudestaan voimaantumista etsiville naisille.

”Itse olen aina identifioitunut panseksuaaliksi ja kolmekymppisenä ymmärtänyt myös sen, että kuulun sukupuolivähemmistöön ja identifioidun ei-binääriseksi ihmiseksi. Ei ollut kauhean helppo löytää sellaista feminiinisyyttä, jota monet henkiset ihmiset korostavat. Itselleni ei tuntunut hyvältä se, että esimerkiksi juhlisin kohtua”, Rönni avaa.

Useille feministeille oma ulkopuolisuuden tunne auttaa hahmottamaan yhteiskunnan normeja. Rönnille ulkopuolisuuden tunne vaikutti hänen yrityksensä  arvoihin. ”Yksi tapaa elää todeksi arvoja noitana on uhrien käyttö. Jos vaikka teen loitsun, jossa pyydän, että elämässä joku ongelma ratkeaa, saatan mennä keräämään roskia. Sen on oltava vastavuoroista”, hän toteaa.

Rönnin yritys kerää myös yhteisöjen jäsenmaksuista lahjoituksia eri hyväntekeväisyyskohteisiin ja noudattaa turvallisemman tilan periaatteita kaikessa toiminnassaan. ”Noituus ei voi olla sitä, että yrittää haalia itselleen asioita.”

Pitkä ihana leikki

Lapsena Meeri Toivonen oli ”aina se, joka leikki pisimpään. Puhuin puille ja tuulille ja olin hurja Ireem-noita”. Toivonen, joka myös nykyään työllistää itsensä noitana, tarjoaa asiakkailleen energiahoitoja, valmennuksia, tarot-tulkintoja ja mahdollisuuden osallistua noitapiireihin.

Toivonen vetää yhteyden lapsuuden pitkään jatkuneiden mielikuvitusleikkien ja tämän päivän noituuden harjoittamisen välille. ”Vaikka tapahtuihan siinä lapsuuden ja nuoruuden välillä heiluriliike. Ajattelin nuorena, että horoskoopit on aivan paskaa, meediot tekee vastuutonta työtä, kun ne juttelee kuolleiden kanssa.”

”Noituus on mulle aika uusi juttu”, näyttelijänä työskentelevä Toivonen kertoo. ”Jostain kumman syystä juuri ennen koronaa tarot-kortteja tuotiin koko ajan mun naaman eteen”, hän muistelee. Kun pandemia sulki teatterit, tarot-kortit alkoivat kiinnostaa enemmän.  ”Pikkuhiljaa aloin ajattelemaan, että ehkä tässä on jotain sellaista, jota ei pystytä silmillä näkemään”, Toivonen sanoo.

Käynnistyi identiteettikriisi. ”Olen ollut näyttelijä, joka rakastaa tiedettä, mutta samalla saan näistä korteista paljon, samalla meditoin. Mistä tässä kaikesta on kysymys?”

Niin kutsutun nykynoituuden määritelmä on mielestäni häilyväinen. Noituudelle ja sen sisällölle on monenlaisia määritelmiä – vähän kuten feminismillekin. Kun joku kertoo olevansa feministi, olen aina kiinnostunut siitä, miten he toimivat käytännössä. Toivoselle noituus on elämäntapa: ”mulla noituuteen liittyy niin paljon intersektionaalinen feminismi:
tasa-arvo, yhteys luontoon, se että olen vegaani.”

Näyttelijä ja noita Meeri Toivonen.

Kuka?
Meeri Toivonen

Meerin kirjavinkit:
Ehdottomasti kannattaa tsekata Jenni Kivikosken, Meri Mortin ja Kupariketun tuotanto!

”Noituudessa, kuten taiteessa, on tasoja."

”Kun aloin tutkia noituutta, huomasin sen olevan suora vastaus siihen, miten elän elämääni ja millaiset arvoni ovat”, Toivonen kertoo. “Eli ihan samalla tavalla kuin ajattelen, että kannatan tasa-arvoa eli olen feministi, luon tietoisesti elämääni arvojeni mukaan eli olen noita. Kun tulin julkisesti ulos noitana, en enää pelännyt sitä, että tämä olisi vain lapsuuden mielikuvitusmaailma. Ymmärsin, että jo lapsena tein omaa aikuisiän henkisyyttäni”,  hän pohtii.

Kysyn Toivoselta, onko julkisesti noitana, kuten feministinä, toimiminen poliittista. ”Noituudessa, kuten taiteessa, on tasoja.” Hän vastaa.

”On poliittista taidetta ja on ihan vain taidetta, josta tulee joku fiilis. Mulle noituus menee siihen samaan. On poliittisia ulottuvuuksia. Haluan käydä mielenosoituksissa, koska minulla on nämä arvot, jotka linkittyvät noituuteen ja feminismiin. Ja sitten on myös asioita, joita en koe sitä poliittisiksi, kuten vaikkapa se, että laitan kanelia kahviini.”

”Voi myös olla ihmisiä, jotka identifioutuu noidiksi, eivätkä jaa arvojani. Ehkä se juttu on se, että noituus ei ole järjestäytynyttä”.

Vaikka Rönni, Sandberg ja Toivonen toimivat kaikki julkisesti noitina, on noituus lopulta heille myös arkista, kuin mikä tahansa työ tai osa identiteettiä. ”Noituus on mulle välillä sitä, että istun pitkiä tunteja tietokoneella, siinä missä kuka tahansa muu tietotyöläinen”, kertoo Rönni. ”Noituus on myös intiimiä.  Se on loppujen lopuksi tosi tosi tavallista elämää, jossa on vain ihania höysteitä”.

”Mulle magia liittyy taiteeseen” avaa Toivonen. ”Esimerkiksi kanavoin lävitseni ensimmäisen monologini LUTKAN VUOSI. Se oli magiaa.” 

”Mä käytän esimerkiksi vettä tosi paljon mun energian puhdistamiseen, esimerkiksi pesen kädet suolavedessä tai pidän mukana Florida-vettä pienessä pullossa. Suojaan pääni huivilla, kun teen tulkintoja tai energiahoitoja.”  Sandberg korostaa, että noituuden ei tarvitse olla suorittamista, jossa seurataan pieteetillä esimerkiksi astrologista kalenteria.

”Välillä koen, että olen huono noita kun en tee niin!” Sandberg nauraa.

Mielestäni keskusteluissa siitä, kuka on huono noita tai huono feministi, on samoja piirteitä. Molemmissa on olemassa vahva ideaali paremmasta maailmasta ja keinoista pyrkiä kohti sitä. Lopulta parempi maailma rakentuu ainakin osittain pienistä teoista.

Noituuden lisääntyminen ystäväpiirissäni selittyy ehkä osittain kaipuulla syvempään yhteyteen itsensä ja jonkin itseään suuremman kanssa. Sotien runnoma maailma kirjaimellisesti palaa, fasismi valtaa alaa ja kurjistuminen jatkuu.

Ehkä kanelin lisääminen kahviin tai glamour-loitsun lausuminen meikatessa tuo hallinnan tunnetta, tai vähintään pilkkeen merkityksellisyyttä keskelle dystooppista maailmantilaa. Omaan astrologiseen karttaan perehtyminen ammattilaisen kanssa auttaa jäsentämään oman elämän tarkoitusta.

Uudenkuun aikaan asetun kynttilän äärelle polttamaan manifestointilappua. Toivon parempaa maailmaa. Kynttilä palaa, mutta en osaa päättää, mitä tarkalleen kirjoitan lappuun. Ehkä parempi maailmaa löytyy ensin mielikuvituksestani. ✴

Tämäkin juttu on parempi paperilla.

Haluamme, että mahdollisimman moni pääsee lukemaan Tulvan feminististä journalismia, joten laitoimme lähes kaikki jutut ilmaiseksi verkkoon. Lehden tekeminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten tilaajien tuki on meille valtavan tärkeää. Jos tykkäsit lukemastasi, voisitko harkita lehden tilaamista kotiin? Hyvän mielen lisäksi saat paremman lukukokemuksen, juttumme nimittäin tuntuvat ja näyttävät paremmilta paperilla. Tilaa nyt!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua! Mainitse viestissä, että raha on tarkoitettu Tulvalle, niin se päätyy varmasti oikeaan osoitteeseen!

Tilaa

LUE SEURAAVAKSI:

Marianne Laxén on tehnyt pitkän uran feministisessä rauhanaktivismissa. Onko järkkymättömän pasifistin työ ollut turhaa, kun militarismi näyttää kuitenkin voittaneen?

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.