Jäbät ja tunteet -podcastin perustajajäsen ja juontaja • Entinen jalkapalloilija, nykyinen markkinointi- ja media-alan yrittäjä • Harrastaa tennistä, polkujuoksua ja luonnossa liikkumista. • Asuu Helsingissä, kotoisin Hyvinkäältä. • Viimeksi ilahdutti hyvät kohtaamiset. • Viimeksi suututti Louis Theroux’n dokumenttielokuva The Settlers ja sen kuvaama epäoikeudenmukaisuus.
”Mä en sitten sanonut sitä p-sanaa”, Miro Olsoni alleviivaa, kun kehun häntä osuvasta patriarkaatin kuvauksesta.
Hän haluaa tässä haastattelussa harjoitella puhumaan Jäbät ja tunteet -podcastista ilman feminististä jargonia. P-sanan sijaan hän sanoo esimerkiksi, että miehet ovat ”ehdollistuneet koneistoon”.
Olsoni on yksi podcastin perustajista. Keskustelu-ohjelma ja sen ympärille rakentunut yhteisö tekevät juuri sitä, mitä feministit aina toivovat miesten tekevän: pohtivat ratkaisuja miesten ongelmiin.
Tässä työssä sanat pitää asetella tarkkaan. Jäbien on jatkuvasti mietittävä, mihin sävyyn puhua jotta kuulolle tulisivat ne miehet, joita halutaan tavoittaa.
”Olen miettinyt tätä nyt viisi vuotta, ja mulla alkaa olla käsitys siitä, mikä se tyyli on. Se ei ole kovinkaan pehmeä”, Olsoni sanoo.
Vahvuutta on monenlaista
Kun podcast sai alkunsa viisi vuotta sitten, Olsoni oli entinen jalkapalloilija, jonka nilkka oli juuri venähtänyt ja parisuhde päättynyt. Neljän samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan nuoren miehen kanssa muodostui porukka, jossa käytiin keskusteluja elämästä, tunteista ja miehenä olemisesta.
”Me huomattiin, että perspektiivit laajenivat, kun muun muassa jalkapallon maskuliininen maailma jäi taakse.” Heräsi ajatus, että muutkin voisivat hyötyä keskusteluista. He varasivat studion ja alkoivat äänittää. Ensimmäinen podcast-jakso julkaistiin tammikuussa 2021.
Kilpailunhalu heräsi: Olsoni päätti tehdä pod-castista itselleen työn. Hän alkoi hankkia kaupallisia yhteistöitä ja pohtia, miten kasvattaa kuulijamääriä. ”Olen työväenluokkaisesta perheestä ja aina potenut riittämättömyyden tunnetta. Siksi mulla on tämä selviytymis-mindset, mietin koko ajan miten pysyä pinnalla. Pod-castin kanssa mietin, miten voisin luoda itselleni jotain hyvää, mutta myös hyödyttää yhteiskuntaa.”
Jäbät ja tunteet havittelee samoja ihmisiä kuin manosfääri. Manosfääri on se internetin kolkka, jossa naisviha on valttia ja ex-potkunyrkkeilijän, nykyisen ihmiskauppiaan Andrew Taten podcasteja kuunnellaan tosissaan. Siinä maailmassa ihaillaan vahvuutta.
”Me ei voida mennä sinne sanomaan, että hei olkaa haavoittuvaisia ja puhukaa tunteista, vaikka sitäkin on kokeiltu. Pitää olla ennemminkin silleen, että hei tiesittekö te, että tämäkin on vahvuutta: on vahvaa puuttua, on vahvaa puolustaa vähemmistöjä.”
Olsonin mielestä vahvuuteen kuuluu se, että näyttää tunteensa. Tunteet ovat työkalu, motivaattori tehdä oikein. Niiden näyttäminen vaatii uskallusta. ”Ja se erottaa vahvan ihmisen toisesta”, Olsoni uskoo.
Jäbät ja tunteet on miesten yhteisö, mutta ei osa manosfääriä. Olsonille ja kumppaneille on tärkeää, että toiminnassa on mukana miehiä moninaisista taustoista. Jäbien tapahtumissa on sitouduttava syrjinnän kieltävään code of conductiin – feministi sanoisi turvallisemman tilan periaatteisiin. Manosfääriin taas kuuluu määritelmällisesti ahdasmielisyys.
Olsoni ei kuitenkaan usko, että taantumuksellisuus itsessään on se, mitä miehet manosfääristä hakevat. Miehet hakeutuvat tiettyjen sisältöjen äärelle siksi, että heille tulee niistä arvostettu ja tärkeä olo – valitettavasti kylkiäisenä vain tulee aimo annos kuonaa.
Puhu feminismistä hiljaa
Kun Olsonilta kysyy, onko Jäbät ja tunteet feministinen projekti, hän pitää pitkän tuumaustauon. Keskustelemme Naisasialiitto Unionin tiloissa Helsingin Bulevardilla. Olsoni pälyilee jugend-huoneiston seiniä ja vitsailee, että Minna Canthin henki tulee ja nirhaa hänet, jos hän sanoo ei.
”Me ei olla vain yksi tyyppi, me ollaan yhteisö. Meidän toiminnassa on mukana feministimiehiä ja yksi meidän isoimmista arvoista on tasa-arvo. Mutta ei me haluta Instagram-bioon laittaa, että ollaan feministinen miesjärjestö”, Olsoni asettelee sanansa. Julistautuminen voisi karkottaa juuri heidät, joita yleisöksi halutaan.
Ja tästä päästään takaisin siihen, että Olsoni ei tässä haastattelussa sanonut p-sanaa, vaikka esittikin oivallisen kuvauksen patriarkaatista. Se kuvaus kuuluu näin:
”Urheilussa monille ne miljoonat on tärkeämpiä kuin tasa-arvon puolustaminen. Jos pidät turvan kiinni, pääset paljon nopeammin kiipeämään sitä systeemiä. Ja jos erotut, saat turpaan ja sua haukutaan homoksi.”
Miksi sitten kukaan mies haluaisi ryhtyä taisteluun patr — tai siis ehdollistumista vastaan?
”Siinä joutuu kulkemaan pitkän tien. Mutta lopulta saa kuitenkin elää arvojensa näköistä elämää ja ajatella, että tulipa tehtyä jotain järkevää. Lopulta löytää rakkauden ja yhteyden sieltä kaiken alta.”
Jäbät ja tunteet täyttää tammikuussa viisi vuotta.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri on ensimmäisen jakson ilmestymisen jälkeen vain kiristynyt ja sukupuolten välinen poliittinen polarisaatio kasvanut. Olsonin mielestä Jäbät ja tunteet on oikea taho muuttamaan kehityksen suuntaa.
Onnistuakseen muutoksessa Jäbien on oltava miesten puolella.
”Tämä maailma ei mene hyvään suuntaan, jos vain demonisoidaan, syyllistetään ja saarnataan. Pitää luoda tila, jossa miehet saa olla omia itsejään, ja jossa me uskalletaan tuoda esiin ne upeat puolet, joita meissä on.”
