Kuvitus: Roosa-Mari Salonen
Parikymppinen yhdysvaltalainen pop-laulaja Billie Eilish aiheutti muutama vuosi sitten vastalauseiden ryöpyn esiintyessään blondatussa tukassa ja korsetissa Voguessa. Eilish suosi aiemmin väljiä vaatteita ja rohkeita kuoseja sekä värjäsi hiuksensa musta-vihreiksi. Tyyli oli tervetullut maailmassa, jossa kaikkea musiikista autoihin myydään naisten paljaalla pinnalla.
Eilishin herättämiä reaktioita tutkiessa törmäsin elokuvatutkimuksesta tuttuun käsitteeseen naiskatse. TikTokista löytää videoita, joissa Eilishin vanhaa tyyliä ja blondattua lookia rinnastetaan toisiinsa siten, että kultakutrinen ja mekkoon pukeutuva artisti on mieskatsetta miellyttävä, kun Eilish shokkivärjätyssä tukassa, väljässä t-paidassa ja lökäreissä edustaa naiskatsetta.
Kun hakukenttään kirjoittaa naiskatse, saa nähtäväkseen videoita, joissa sisällöntuottajat pukeutuvat mies- ja naiskatseen mukaisesti. Yhteistä videoille näyttää olevan se, että mieskatse tarkoittaa vartalonmyötäistä mekkoa, naiskatse hulmuavaa hametta.
Naiskatse on alun perin elokuvatutkimuksen käsite. Se viittaa kuvaamistapaan, jossa pelkän naishahmon taltioimisen sijaan pyritään välittämään myös tämän ajatukset ja tunteet. Naiskatseen vastakohdan mieskatseen määritteli elokuvan teorian tutkija Laura Mulvey 1970-luvulla. Se tarkoittaa elokuvan tapaa pelkistää naiset pelkiksi visuaalisiksi spektaakkeleiksi. Mieskatse objektivoi.
Tutkimuksesta naiskatse ja mieskatse ovat levinneet nettikieleen, missä niiden merkitys on hämärtynyt.
”Somessa, jossa monet toimivat itsensä kuvaajana voitaisiin ehkä todeta, että kyse on meidän kaikkien sisäistetystä mieskatseesta, jonka palveleminen mielletään ”kaupalliseksi”, ”muodikkaaksi” ja ”seksikkääksi” tiedostamatta mieskatsetta”, pohtii ei-binääristä pukeutumista tutkinut ja vaatetusneuvonantajana työskentelevä Milla Vilska.
Pitkän uran tubettajana tehnyt Sini Laitinen on hieman eri linjoilla. Mieskatseen ja naiskatseen asettaminen vastakkain voi olla merkki taantumuksesta.
”Mulle naiskatseesta tulee mieleen uudelleen paketoitu slut-shaming”, tokaisee Laitinen.
Laitinen tekee paljon pukeutumista käsittelevää sisältöä. Hän lisää, että vaikka naiskatseesta tulee mieleen seksikkäästi pukeutuvien piilohuorittelu, termi soveltuu kuvaamaan myös ilmiötä, jonka hän on huomannut saadessaan kehuja tyylistään.
”Tuntuu, että kun saan miehiltä kehuja, niin mun vaatteet on olleet silloin aivan kauheita. Mieskatseesta tulee mieleen se, että mies näkee pukeutumisessa vain seksikkyyden, kun taas naiset katsoo sitä, miten vaate laskeutuu ja värit sopivat yhteen. Siksi naisten kehuja arvostaa enemmän.”
Kuka saa rikkoa pukeutumisnormeja?
Laitinen leikittelee usein maskuliinisilla ja feminiinisillä vaikutteilla. Kauluspaitaan, solmioon ja housuihin hän yhdistelee räikeitä värejä, näyttäviä kuoseja ja stailaa hiuksiaan tavalla, joka pehmentää vaikutelmaa.
Laitisen Instagram-tiliä selatessa vastaan tulee leopardikuosinen look, joka tuo mieleen Meiju Suvaksen. Toisessa kuvassa Laitinen poseeraa huvilatunnelmissa huiviin ja brodeerattuun mekkoon pukeutuneena, kuvatekstinä: Kartanonrouvan keskiviikko. Oli asu millainen tahansa, se on tuskin koskaan paljastava. Laitinen suhtautuu silti melko vastahakoisesti ajatukseen, että hänen tyylinsä olisi feministinen valinta.
”Mä en haluaisi nostaa itseäni jalustalle, kun olen kuitenkin kapitalismin sanansaattaja”, Laitinen sanoo ironisesti. Hän viittaa työhönsä someinfluensserina, maksettuina kasvoina.
Laitiselle seksikäs pukeutuminen vaikuttaa olevan melko epäkiinnostava aihe. Jokainen tehköön mitä haluaa. Kiinnostavaa on, että hän kokee, ettei mikään suoraan rajoita hänen pukeutumistaan, mutta länsimaiset kauneusarvot vaikuttavat taustalla vaatteita valitessa. Laitinen kertoo, että hän kiinnittää huomiota siihen, sopiiko vaate hänen keholleen eli imarteleeko asu hänen vartaloaan. Siitäkin naiskatseessa on kyse: ei tarvitse pelätä sitä, että jokin vaate ei sopisi omalle vartalotyypille.
Kalifornialainen stailaaja Jess Zanotti kirjoittaa Renaissance Woman -sivuillaan, että naiskatse on pukeutumista juuri niin kuin haluaa ilman, että huolehtii tulevansa tuomituksi. Voi kysyä, kenelle tämä on mahdollista. Unbothered-sivuston kirjoittaja Jackie Adedeji muistuttaa, että naiskatse-tunnisteilla varustetut, feministisiksi tyyli-ikoneiksi nostetut julkkisnaiset ovat kaikki valkoisia, laihoja ja kauniita. Esimerkiksi tummaihoiselle naiselle on paljon riskialttiimpaa pukeutua erikoisesti.
Onko naiskatseessa kyse nuorten ja laihojen naisten emansipaatiosta, vapaudesta pukeutua miten huvittaa? Naiskatse kun on liitetty Eilishin lisäksi myös yhdysvaltalaiseen mediapersoonaan Julia Foxiin, toiseen kauniiseen nuoreen naiseen, joka pukeutuu avantgardistisen övereihin tai rumiin ja paljastaviin asuihin. Toisille tyylillinen liikkumavara on laveampi kuin toisille.
”Kun etsin netistä tyyli-inspiraatiota kuusikymppisille naisille, vaihtoehdot ovat aika rajatut”, Milla Vilska sanoo.
Vaatteet ovat konservatiivisia ja tyylien kirjo yksitoikkoista, hän kertoo. Kuvissa esiintyy lähinnä hoikkia, valkoisia naisia.
”Tulee vaikutelma, ettei ihmisessä voi olla kuin yksi ‘virhe’ kerrallaan. Jos olet vanha, niin ainakin sitten pitää olla laiha ja valkoinen, jotta kelpaat julkaistavaksi”, hän toteaa.
Kulttuurimme normatiivinen käsitys kauneudesta on nuori, laiha nainen. Silti nuoruus ja viehättävyys eivät monessa tapauksessa suojele arvostelulta. Laulaja Erika Vikman joutui UMK-esityksensä jälkeen ryöpytyksen kohteeksi asunsa takia. Mikäli naiskatse liittyy normeista vapautumiseen, silloin asu, jossa on antelias pääntie ja pakarat paljastava leikkaus, voi olla yhtä rajoja rikkova valinta kuin Billie Eilishin väljä tyyli. Naisilta odotetaan soveliaan seksikästä pukeutumista, liikaa ei saa paljastaa.
Julkkisnaisten pukeutuminen kuohuttaa aina, eikä Vikman kohusta välittänyt. ”Tavallisten ihmisten” vaatettajana työskentelevä Milla Vilska näkee ajassamme laajemminkin muutoksen merkit.
”Nykyään on suorastaan eduksi erottautua. Sen sijaan, että häivytettäisiin oma persoona, korostetaan yksilöllisyyttä ja nähdään se vahvuutena”, hän sanoo.
Vilska ajattelee, että naisista on tullut pukeutumisen suhteen vahvempia.
”Julkisuudessa naisten pukeutumista ruoditaan yhä toki enemmän kuin miesten, mutta nyt siihen suhtaudutaan kunnon asenteella: Ai te haluatte kirjoittaa siitä miten mä pukeudun – no tässäpä teille kirjoittamisen aihetta!”, hän huudahtaa.
Naiskatse ei ota huomioon ihmisten erilaisuutta
Siinä missä Milla Vilska keskustelisi mieluummin pukeutumisen yksilöllistymisestä kuin naiskatseesta, toimittaja Ina Mikkolalla on esittää naiskatseen kritiikkiä. Mikkola toteaa, että naiskatse on ongelmallinen siksi, että se ei ota huomioon ihmisten moninaisuutta.
”Jos olet lesbo ja fiilistelet feminiinisiä hottismuijia, silloin sä ehkä fiilaat Vogue-Billietä. Voit olla myös heteromies, joka ei fiilaa sellaista tyyliä. Mun tyylistä voi helposti päätellä sen, että se miellyttää mieskatsetta, kun se korostaa rintoja ja peppua. Joitakin miehiä tyylini voi miellyttää, mutta moni heteromies ei viehäty näin räikeästä tyylistä.”
Mikkola saa monenlaista palautetta tyylistään, johon kuuluvat isot rusetit ja vintage-mekot. Mikkolan tyyli on tyttömäinen, toisaalta punk-taustasta kielivät tatuoinnit tuovat olemukseen myös kovuutta. Saamansa palautteen perusteella Mikkola on alkanut tarkastella naiskatseen käsitettä yhä kriittisemmin.
”Ihmiset eivät useinkaan osaa kertoa sitä, minkä vuoksi olen heidän mielestään ärsyttävä. Väitän, että se johtuu siitä, että mut laitetaan rusettibimbon lokeroon. Kun sitten puhunkin järkeviä, se ei yhdisty ihmisten aivoissa”, hän sanoo.
Mikkola kertoo että hänen tyylinsä on saanut jotkut ymmärtämään sisäistettyä naisvihaa.
”Joku ensin ärsyyntyi mun rusetista, mutta sitten kun se alkoi kuunnella mua, se ymmärsi, että ärsytys oli naisvihaa. Tällaisia viestejä olen saanut sekä naisilta että miehiltä.”
Naiset eivät ole välttämättä sen avarakatseisempia kuin miehetkään, minkä Billie Eilishkin sai kokea vyötettyään uumansa vaaleaverikkönä. Naiskatseen sijaan olisikin ehkä parempi puhua pukeutumisen feminisoitumisesta. Julkkiskohujen katveessa tavalliset naiset ja miehet etsivät tietä ulos pukeutumisen ahtaista raameista.
Vilskan mukaan sekä miehet että naiset kaipaavat nykyisin pukeutumiseen pehmeyttä, joka sukupuolitetaan usein naiselliseksi arvoksi. Jess Zanottin mukaan naisellisuuden renessanssiin kuuluu itsearvostus riippumatta siitä, millaisessa kehossa elää. Kaikki saavat pukeutua vaatteisiin, jotka tuntuvat omilta ja ovat mukavia päällä. Ei tarvitse valita mekon ja lökäpöksyjen välillä.
Fiilisten mukaan
Ehkä TikTokin mieskatse vs. naiskatse -debatti kertoo siitä, että vastakkain asetetuissa tyyleissä nähdään vain erilaisia tapoja tuoda omaa naisellisuutta ja yksilöllisyyttä esiin. Vaikka netti on täynnä kirjoituksia naiskatseesta, Eilishista ja Foxista, se ei tarkoita, että sovinnaisen seksikäs pukeutuminen olisi out ja epäfeminististä.
Toki pisteliäissä nettikeskusteluissa naiskatse liitetään luotaantyöntävyyteen, ja silloin se viittaa tapoihin meikata ja pukeutua, jotka saavat miehet kaikkoamaan. Mutta monissa TikTok-videoissa sävy on kepeä, ketään ei syyllistetä. Mieskatse ja naiskatse ovat kuin nimilappuja päivän fiiliksille, joiden mukaan pukeudutaan. Jos haluaa pukeutua kuin Megan Fox Transformersissa, kyse ei ole miesten passiivisesta miellyttämisestä, vaan halusta pukeutua kuin Megan Fox Transformersissa.
Pukeutumisen vapautuminen ei koske vain nuoria. Vallan huoneissakin uskalletaan nykyään pukeutua enemmän omien fiilisten mukaan.
”Sekä mies- että naispoliitikkojen pukeutumisessa kova ja muodollinen tyyli on väistynyt persoonallisen, mukavan ja pehmeämmän pukeutumisen tieltä”, sanoo Vilska.
Hän nimeää esimerkkinä Fatim Diarran, joka poikkeaa laihan, valkoisen naisen ideaalista ja pukeutuu silti istuviin, feminiinistä pyöreyttä korostaviin asuihin.
”Vaikka näen yksilöllisyyden kasvun ja tyylien moninaisuuden positiivisena asiana, on tässäkin yhtälössä ”häviäjiä” ja ”voittajia”. Kenellä on osaamista ja varaa ilmaista itseään pukeutumalla?”, Vilska kysyy.
Avoimuuden aito tai näennäinen lisääntyminen tuo myös mukanaan odotuksia, jotka voivat kääntyä suorituspaineiksi, hän sanoo.
