Drone-kurssilaisia jonossa.
On huhtikuinen lauantaiaamu Kouvolassa. Naiset seisovat Selänpään lentokentän laidalla maastonvihreissä varusteissaan. Aistittavissa on jännitystä – keskustelut käyvät vilkkaana valmistelujen ajan.
Puheensorina hiljenee, kun naiset käyvät käskystä parijonoon ja rupeavat marssimaan kohti kenttää. Vekaranjärvellä, keskellä kiireistä kevättä, joukko naisia on tullut vapaaehtoisesti harjoittelemaan drone-puolustusta viikonlopuksi.
Olen tullut Helsingistä Kouvolaan asti selvittämään, mikä harjoitukseen osallistuneita naisia pelottaa tällä hetkellä. Mihin he oikein varautuvat ja miksi he ovat tulleet vapaa-ajallaan harjoittelemaan puolustus- ja varautumistaitoja?
Drone-kurssi kiinnostaa minua erityisesti – Suomeen on noin kuukautta aiemmin tippunut kaksi dronea, joista toinen putosi juuri Kouvolan alueelle. Dronet aiheuttivat paljon huolta maanlaajuisesti ja dronen lähettäjästä, mallista ja koosta oli paljon epäselvyyksiä. Tämän lehden mennessä painoon ei vielä ole täysin selvää minkä mallisia dronet ovat tai mistä ne ovat peräisin.
Naisten Valmiusliiton järjestämän harjoituksen tarkoituksena on opetella varautumisen ja turvallisuuden taitoja. Harjoitus on toteutettu yhteistyössä Maanpuolustuskoulutus MPK:n kanssa Karjalan prikaatissa.
Drone-peruskurssi oli harjoituksen johtajan Anna-Maija Silanderin mukaan sekä tietoinen valinta että sattuma. Koulutusta oli suunniteltu jo ennen dronehavaintoja.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun dronekoulutus sisältyi Naisten Valmiusliiton kurssitarjontaan. Kurssin käynyt oppii dronen lennättämisen lisäksi niitä säätelevän lainsäädännön.
Droneja, varautumista ja naiserityistä toimintaa – nyt ollaan kiinni ajan hengessä! Olisipa kiinnostavaa päästä jututtamaan dronekurssilaisia. Valitettavasti jokainen kieltäytyy haastattelusta, sillä osallistujat haluavat keskittyä harjoitukseen. Pahus! Ehkä onnetar suosii minua seuraavalla kurssilla?
Mihin täällä varaudutaan?
Svengaavasti nimettyyn NASTA Savotar 2026 -harjoitukseen osallistuu tällä kertaa lähes 340 naista. Ennen harjoitusta osallistuja valitsee kymmenestä erilaisesta kurssista mieluisimman.
Kurssitarjontaan kuuluu dronejen lisäksi sellaisia aiheita kuin arjen turvallisuus, katu- ja kyberturvallisuus, itsepuolustus, luonnonkatastrofit ja kriisitilanteet. Puolet osallistujista ovat ensikertalaisia, koska kurssit vetävät koko ajan enemmän väkeä.
Naisten Valmiusliiton viestintä- ja järjestöpäällikkö Suvi Aksela kertoo, että harjoituksen osallistujamäärät ovat nousseet viime vuosina. Vuonna 2024 kursseille osallistui yhteensä 1092 naista ja vuonna 2025 heitä oli 1450.
Mihin tällä kurssilla sitten varaudutaan? Akselan mukaan ensisijaisesti yllättäviä poikkeustilanteita, kuten sähkökatkoa tai myrskyjä varten. ”Mitä enemmän meillä on osaavia ihmisiä toimimaan häiriö- ja kriisitilanteissa, sitä vahvempi yhteiskunta olemme. Samalla se vahvistaa maanpuolustustahtoa ja luottamusta siihen, että Suomessa pärjätään yhdessä myös vaikeissa tilanteissa”, Aksela sanoo.
"En koe turvattomuutta arjessa, mutta totta kai sitä miettii asioita kun liikkuu ulkona."
Naisten Valmiusliiton puheenjohtajan, kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikon mukaan kiinnostus harjoitukseen on lisääntynyt erityisesti sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaan.
Elinkeinoelämän neuvottelukunta Evan viime syksynä tekemästä kyselytutkimuksesta selviää, että naisista 57 prosenttia pelkää Ukrainan sodan eskaloitumista suursodaksi. Miehistä näin ajattelee huomattavasti harvempi, 37 prosenttia. Varautuvatko osallistujat harjoituksessa sotaan?
”Joillain kursseilla sivutaan maailmantilannetta, mutta se ei ole pääasia. Kurssilaisilla saattaa herätä keskustelua tämänhetkisestä ilmapiiristä, kun harjoituksessa tutustuu uusiin ihmisiin ja yhteisöllisyys on kurssilaisille tärkeätä. Mutta poliittisia aiheita ja uskontoa kursseilla ei käsitellä”, Silander sanoo.
Tämän hetkinen ilmapiiri voi tarkoittaa montaa asiaa, kuten Suomeen tippuneita droneja, Venäjän hyökkäystä tai Nato-jäsenyyttä.
Mitä emme halua tietää
Suhautamme maastonvihreällä autolla lentokentältä takaisin prikaatin porteille. Mediaa varuskuntaan päästetään vain kahdeksi tunniksi. Sinä aikana meidät viedään myös arjen turvallisuus -kurssille, jolla opetellaan toimimaan erilaisissa arjen häiriötilanteissa.
Nyt käynnissä on hätäensiapukoulutus. Naisjoukon naurunremakka täyttää salin, kun kaikki pääsevät vuorotellen lätkimään toisiaan selkään Heimlichin otetta harjoitellessaan.
Tunnelma on huoleton siihen nähden, että naiset ovat tulleet tänne opettelemaan, miten toimia hengenvaarallisissa tilanteissa. Mikä näitä naisia oikein pelottaa?
54-vuotias Virpi Kulomaa osallistuu toista kertaa NASTA-harjoitukseen. Ensimmäisellä kerralla hän harjoitteli henkistä kriisinkestävyyttä, tällä kertaa arjen turvallisuustaitoja. Kulomaa kertoo olevansa kiinnostunut maanpuolustuksesta.
Mitkä asiat uhkaavat Kulomaan mielestä Suomen turvallisuutta? Kokeeko hän Suomen turvattomammaksi kuin ennen?
”Suomen turvallisuutta uhkaa muuttunut turvallisuusympäristö, hybridivaikuttaminen, sotilaalliset konfliktit ja geopoliittinen tilanne. Mielestäni Suomi ei ole turvattomampi kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Tietoa on enemmän ja eri asiat, kuten luotettavan tiedon löytäminen, ovat pinnalla”, Kulomaa vastaa.
Entä mistä asioista Kulomaa kokee itse turvattomuutta?
”En koe turvattomuutta arjessa, mutta totta kai sitä miettii asioita kun liikkuu ulkona. Mielestäni on Suomessa kuitenkin vielä suhteellisen turvallista. Sitten tulee mieleen tietysti kyberturvallisuusasiat”, hän sanoo.
"Tuntuu siltä, että varautumisesta puhutaan varautuneesti.”
Kysymyksiä on vielä paljon, eikä aikaa ole loputtomiin, sillä kurssilaisten on lähdettävä syömään. Nyökkään, vaikka en vieläkään tunne täysin ymmärtäväni, miksi tänne ollaan lähdetty. Ehkä ongelma on minussa? Kysyn, onko kurssilla helpompaa olla vain naisten kesken.
Kulomaa kuvailee kurssilla olemista erilaiseksi, kun kurssin osallistujat koostuvat vain naisista: ”Ainakin vapautuneesti täällä voi olla. Moni meistä osallistujista ei ole käynyt varusmiespalvelusta, mikä luo yhteisöllisyyttä. Mutta jos täällä olisi miehiä, niin se olisi mulle ihan ok”, hän täydentää.
Kulomaan mielestä asevelvollisuuden tulisi koskea kaikkia sukupuolesta riippumatta: ”Kannatan alkuvaiheessa vapaaehtoisuutta, mutta lähtökohtaisesti on hyvä, jos sukupuoli ei merkitse.”
Mihin Kulomaa varautuu?
”Pyrin siihen, että taloudellinen tilanne ja yhteydet läheisiin ovat kunnossa. Varautumista on myös se että on kiinnostavia toimintakykyä tukevia harrastuksia”, hän sanoo.
Tuntuu siltä, että varautumisesta puhutaan varautuneesti. Se saattaa johtua siitä, että vakavien tilanteiden, kuten väkivallan kohtaaminen tai sodan syttyminen Suomessa ovat asioita, joita ei ikinä toivoisi joutua oikeasti kokemaan.
Kursseilla harjoitellaan hyvässä hengessä tilanteita, jotka voivat traumatisoida ja satuttaa. Silloin ei välttämättä tahtoisi miettiä, miltä opittujen taitojen hyödyntäminen tuntuu tositilanteessa.
Millainen on vahva nainen?
Silanderin mukaan tyypillinen harjoitukseen osallistuja on keski-ikäinen nainen. Monet heistä ovat paikalla, koska heitä ei ole nuorena huolittu armeijaan.
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus alkoi Suomessa vuonna 1995 puolustusministeri Elisabeth Rehnin ajettua vahvasti naisten asemaa maanpuolustuksessa. Rehn on toiminut myös Naisten Valmiusliiton puheenjohtajana liiton perustamisvuonna 1997.
Sekä harjoitukseen osallistuneen Kulomaan että puheenjohtaja Risikon mielestä yhteiskunnan turvallisuus lähtee yksilöistä ja siitä, että jokainen tekee tehtävänsä: ”Meillä ei ole asevelvollisuutta naisille, mutta meillä on paljon naisia, jotka haluavat osallistua maanpuolustukseen ja kokonaisturvallisuuden tekemiseen. Tämä on kanava heille siihen”, Risikko sanoo.
Risikon mukaan Naisten Valmiusliiton yhtenä tavoitteena on saada opetussuunnitelmaan lisäys turvallisuustaitojen opettelemisesta varhaiskasvatuksesta lähtien. ”Tapaan aina sanoa, että jokainen on maanpuolustaja”, Risikko toteaa haastattelun loppukaneetiksi.
Tulin tänne selvittämään, mihin tavalliset suomalaiset varautuvat. En tiedä, sainko tavoitteeni täysin suoritettua, sillä turvallisuusasioista puhutaan epäsuorasti. Se voi johtua aiheen epämiellyttävyydestä, jolloin kattotermien käyttäminen on helpompaa. Kenties pelon sijasta on mieluisampaa keskittyä omiin vahvuuksiinsa. Ehkä pelosta puhuminen on se, mikä pelottaa.
