Ovatko naisten ja miesten poliittiset arvot todella erkaantumassa?
”Viimeisessä eduskuntavaalitutkimuksessa näimme, että tämä pätee Suomessakin. Suurin ero löytyy 1960-luvulla syntyneiden miesten ja 1980-luvulla sekä sen jälkeen syntyneiden naisten välillä.”
Vuoden 2023 Nuorisobarometrin perusteella näyttää siltä, että tytöt ja pojat alkoivat erkaantua vuoden 2014 jälkeen. Näyttää myös siltä, että pojat ovat itse asiassa pysyneet enemmän tai vähemmän paikoillaan. Tytöt sen sijaan liikkuvat.
”Eli se on sama löydös kuin meillä viime eduskunta-
vaalitutkimuksessa.”
Miksi tytöt ja naiset liikkuvat liberaalimpaan suuntaan?
”Kyllä mä yhdistäisin tämän Metoo-liikkeeseen. Se oli iso asia ja muutti paljon asenteita. Monet tulivat tietoiseksi asioista, joita ei ennen välttämättä kyseenalaistettu. Ja toisaalta naisten asema on aidosti vahvistunut. Naiset eivät ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistä, ja samalla kyseenalaistetaan sekä haastetaan tätä perinteistä perhemallia.
Naisilta myös riittää enemmän ymmärrystä vähemmistöille, koska naiset ovat sukupuolensa takia olleet samankaltaisessa asemassa.”
Entäs naisten vasemmalle siirtyminen, mikä sitä selittää?
”Näkisin, että tämä liittyy Suomessakin siihen, että nimenomaan vasemmisto on se, joka on mahdollistanut naisille tämän nykyisen elintavan. Meillä on lastenhoito ja vanhustenhoito, jotka mahdollistavat perheen sekä työn yhdistämisen. Naiset edelleen yleensä tekevät nämä työt.
Nyt kun ollaan leikkaamassa hyvinvointivaltiosta, se varmasti liittyy naisten siirtymiseen yhä enemmän vasemmalle. Naiset myös työskentelevät useammin julkisella sektorilla, eli nämä leikkaukset kohdistuvat useammin heidän työpaikkoihin.”
Miten arvojen erkaantumista mitataan?
”Politiikan tutkijat usein pyytävät kyselytutkimuksissa vastaajia arvioimaan asteikolla nollasta kymmeneen, minne he sijoittavat itsensä vasemmisto–oikeisto ja liberaali–konservatiivi-akseleilla. Tällä tavalla kysyttäessä jakolinja on ollut syvempi kuin jos kysytään asiakysymyksiä, vaikkapa verotuksesta. Näissä ero ei aina ole niin suuri. Ensimmäisessä on kyse myös tietyllä tavalla viiteryhmäajattelusta.”
Mitä mieltä olet tästä etenkin Yhdysvaltojen vaaleissa nähdystä tavasta kehystää poliittisia jakolinjoja sukupuolten kamppailuksi?
”Se nyt vaan on sellanen jakolinja, joka on noussut etenkin viimeisen viiden vuoden aikana. Suomessahan meillä on oikeistohallitus, joka oli tavallaan vastareaktio tälle edelliselle hallitukselle, joka oli vasemmistokeskustalainen. Siinä oli puheenjohtajina naisia, jotka myös haastoivat näitä perinteisiä naisten rooleja, etenkin Sanna Marin. Marinin hallitus taas oli tavallaan vastareaktio sitä edeltävälle hallitukselle, joka oli hyvin miehinen ja oikeistolainen.
Tämä on sellaista heiluriliikettä.”
Miltä näyttää tulevaisuuden suhteen, jatkuuko heiluri ja sukupuolen korostuminen?
”Mitä tuohon nyt voi sanoa. Eihän nämä kriisit ole menossa minnekään. Ihmisten kaipuu vahvalle johtajalle, maailman kompleksisuus, ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen. Jälkimmäinen liittyy etenkin siihen kysymykseen, onko meillä varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon, ja sehän on nimenomaan sukupuolikysymys. Että kenelle se hoitovastuu kasautuu.”
Kun tämä arvojen erkaantuminen nyt johtuu enemmän tyttöjen ja naisten liikkeestä, miksi me puhutaan niin paljon pojista ja miehistä?
”Kyllä meidän pitää olla kiinnostuneita myös miehistä. Miehissähän näkee enemmän sellaista poliittista vieraantumista. Mikä on se nuorten miesten tulevaisuususko? Ja toki naistenkin.
Naiset ovat Suomessa jo 1980-luvulta alkaen äänestäneet aktiivisemmin kuin miehet. Naiset ovat korkeammin koulutettuja, ja se varmaan osaltaan selittää sitä [äänestysaktiivisuutta]. Koulutus polarisoi. Toisaalta puolueet eivät enää ruohonjuuritasolla mobilisoi ihmisiä. Aiemminhan esimerkiksi vasemmistopuolueet toimivat paljon ruohonjuuritasolla ja aktivoivat ihmisiä, jolloin koulutus ei ollut niin jakava tekijä.”
Liioitellaanko polarisaatiota mielestäsi Suomessa?
”Minusta se on sellainen kehitys, josta pitää olla huolissaan. Sitten pitäisi puhua myös teknologisesta kehityksestä ja muusta, mihin en ole paras haastateltava, mutta se on yksi osa sitä. Mitä sosiaalinen media mahdollistaa ja vahvistaa? Miten se heijastuu journalistiseen mediaan?
Ei polarisaatio varmaan Suomessa ole samanlaista kuin jossain Yhdysvalloissa, mutta kyllä siitä pitää olla huolissaan. Sitä pitää pyrkiä suitsimaan. Ja pitää olla huolissaan siitä, mitä meidän poliitikot tekevät, miten ne edistävät sitä. Esimerkiksi normalisoimalla herjaavaa ja leimaavaa puhetta.”
