Minä, aseksuaalinen mies

Virolainen mies huomasi nuorena, että häneltä puuttuu himo. Hän kertoo, millaista on elää ilman seksuaalista vetovoimaa.

 

Olen yksi joukossanne. Täysin asiallinen mies – käyn töissä, kulutan kulttuuria, minulla on useita harrastuksia, maksan verot, olen mukana monessa ja tietysti osallistun elinikäiseen oppimiseen. Joka tapauksessa olen kaiketi ahkera kansalainen, mutta en tunne mitään erityistä kiinnostusta seksiin.

Kaltaisiani henkilöitä, jotka kutsumme itseämme aseksuaaleiksi, on noin prosentti yhteiskunnasta. Määrä ei toki ole kiveen kirjoitettu, koska aseksuaalisuus on maailmanhistoriallisesti yhä erittäin nuori käsite. Sen tiedostaminen alkoi vasta 1990-luvulla, ja aktivismiin se rantautui vasta 2000-luvun alussa. Käsitteet ovat hitaita leviämään ja se, milloin monet ovat tunnistaneet aseksuaalisuutensa riippuu siitä, kuinka paljon he ovat tutkineet aihetta. Henkilökohtaisesti tein sen vasta tämän vuosikymmenen alussa, vaikka luultavasti havaitsin ”oireeni” jo 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Itse asiassa edelleen käydään lukuisia kiistoja siitä, miksi meidän pitäisi kutsua itseämme. Joko pelkästään aseksuaali, aromanttinen aseksuaali, heteroromanttinen aseksuaali, harmaaseksuaali… Kun loin yhteen mobiilisovellukseen käyttäjätunnusta, minulta kysyttiin, kuka minä olen, ja valintana annettiin pitkä lista termejä, joista osan näin silloin ensimmäistä kertaa. Olen lukenut paljon aiheesta, mutta löydän vieläkin uusia, joskus hämmentäviäkin käsitteitä itsensä määrittelemiseksi. Mielestäni tasapainoilen kahden tyypin välillä: heteroromanttinen ja harmaaseksuaali. Olen siis mies, pidän naisista, tunnen seksuaalista jännitystä, pidän kauneudesta ja eleganssista, voin jopa harrastaa esileikkiä, mutta sitten tulee seinä vastaan.

1990-luvun jälkipuoliskolla olin levoton teini – kävin juhlissa, kiinnostuin musiikista, olin sosiaalinen ja vietin paljon aikaa ystävieni seurassa. Olin aikamoinen bilehile. Mutta jo silloin joku oli toisin. Siinä missä toiset pojat vaihtoivat tyttöjä vuodenaikojen mukaan, minä en tehnyt niin. Tietenkin katselin tyttöjä, tykkäsin heistä myös seksuaalisesti, ja he pitivät minusta, mutta en koskaan ryhtynyt mihinkään. Tämä “jokin” puuttui.

Kävimme kävelyillä, kahviloissa ja tanssimassa. Mahdollisuuksia suhteen luomiseksi oli lukuisia. Mutta sitä ei tapahtunut. Ja minä kärsin siitä, koska en ymmärtänyt mitä tapahtui. Minulle tavallinen suhde oli tylsä eikä kiinnostava. Ymmärsin, että kynttilät ja viinit ja  suuret dramaattiset tunteet eivät ole minua varten. Olen romanttinen omalla tavallani, sillä tavalla järkevästi. Tunnen empatiaa, välitän ja ihailen, olen myös romanttinen – mutta en niin kuin muut.

Tietenkin minulla on ollut myös suhteita. Kaikki on ollut kunnossa, mutta sänky ei ole vetänyt puoleensa. Tykkäsin halailla ja suudella, mutta kun asiat alkoivat edetä lopulliseen ratkaisuun, en enää pystynyt. Minulta puuttui HIMO voimakkaana seksuaalisena vetovoimana. Ja jälleen, tulin siihen johtopäätökseen, että minulle riittää erinomaisesti olla vain toistemme kainalossa.

Siihen nämä suhteet myös hajosivat. Tyttö ei ymmärtänyt, enkä minä osannut selittää. Minulle oli omien ongelmieni takia tullut vakava masennus, ja laitoin kaiken sen piikkiin.

 

 

En muista, milloin kuulin ensimmäisen kerran sanan “aseksuaalisuus”. Todennäköisesti joissakin juhlissa, jossa aiheesta keskusteltiin, ja joku tuli kännissä “ulos kaapista”. Sitten aloin itsekin tutkimaan asiaa, ja mitä enemmän artikkeleita ja tieteellisiä tekstejä luin, sitä enemmän ymmärsin, että olin yksi heistä.

Tajusin, että aseksuaalisuutta on hyvin monenlaista. Sellaisista, jotka eivät tunne mitään seksuaalisia tunteita tai jännitystä sellaisiin, jotka tuntevat, mutta joilla on se vastaantuleva raja, josta puhuin aiemmin. Näiden kahden suuren ryhmän välillä on ihmisiä, jotka ovat aromanttisia, homo- tai heteroromanttisia tai rakastavat platonisesti. Lisäksi aseksuaalien joukossa on myös queereja, transvestiitteja, bi-ihmisiä ja monia muita.

 

Ymmärrän, että olemme myös hiljaisesti LGBT+ -yhteisön jäseniä, vaikka mitään suoraa yhteenkuuluvuutta ei olekaan. Syynä on luultavasti se, ettemme tunne toisiamme emmekä näe, että meidän pitäisi kuulua johonkin samaan yhteisöön. Onko kaapista ulos tulemisemme samanlaista kuin muilla tai olemmeko ylipäätään seksuaalivähemmistö sellaisenaan – ne ovat kysymyksiä, joihin ei ole vielä selvää vastausta. En tiedä kenen edes pitäisi kiistellä näistä asioista.

Tunnen Virossa joitakin aseksuaaleja, mutten kuitenkaan yhtään naista. Siksi kumppanin löytäminen on ollut melko monimutkaista ja yksinäisyys on alati seuranani. Totta, olen aktiivinen ja ehdin joka puolelle tekemään asioita, eli olen enemmänkin ekstrovertti, mutta ymmärrättehän – läheisyyden puute on kuitenkin yksinäisyyttä. Se aiheuttaa muun muassa masennusta ja ahdistusta. Mielenterveytemme, kuten kaikilla heillä, jotka eivät ole voineet sopeutua mihinkään, on melko hauras.

En myöskään halua vahingoittaa ketään seksuaalisesti aktiivista henkilöä ja yrittää vain, tietäen, etten täytä toisten seksuaalisia tai romanttisia odotuksia. Ja vaikka aseksuaalitkin voivat olla yhdynnässä tarjotakseen nautintoa toiselle, on se häpeällistä heille ja seksikumppani huomaa epäaitouden heti. Tällainen suhde ei kestä kauan.

Siksi etsin kumppanin lähinnä sellaisista maista, joissa aseksuaalisuudesta on keskusteltu paljon ja joissa Tinderissäkään ei ole tabu identifioida itseään sellaiseksi. Olen henkilö, jolla ei ole erityistä ongelmaa muuttaa toiseen maahan.

Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä asia on Virossa. Missä ovat kohtalotoverini ja kuinka paljon heitä on? Ehkä on ihmisiä, jotka eivät ole oikeasti tajunneet, keitä he ovat – kestihän se minullakin todella kauan. Tämän takia syntyi myös tämä tunnustus. Tästä voi alkaa jotain uutta ja mielenkiintoista.

 

SANASTO

 

Aseksuaali: henkilö joka kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Aseksuaalisuutta ei varsinaisesti pidetä seksuaalisena suuntautumisena, sillä esimerkiksi hetero, homo tai bi voivat olla aseksuaaleja.

Aromanttinen: henkilö joka kokee vain vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa, ei edes romanttisia tunteita tai romanttista vetovoimaa.

Demiseksuaali: henkilö joka tuntee seksuaalista vetovoimaa vain ihmisiin, joihin hänellä on vahva tunneside.

Harmaaseksuaali: henkilö voi tuntea fyysistä vetovoimaa, muttei koe tarvetta tehdä asian eteen mitään, eli käytännössä harrastaa vain platonisia ihmissuhteita.

Vetovoima: Tässä kirjoituksessa psyykkinen tai emotionaalinen vetovoima.

Esteettinen vetovoima: henkilön ulkoisen olemuksen ihailu ilman romanttista tai seksuaalista vetovoimaa.

Romanttinen vetovoima: himo tai toive olla toisen henkilön kanssa romanttisessa suhteessa.

Sensuaalinen vetovoima: himo fyysiseen muttei seksuaaliseen suhteeseen.

Seksuaalinen vetovoima: himo seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen henkilön kanssa.

 

Käännös: Erika-Evely Ee Eisen

 

Tulva on vuonna 2018 mukana virolaisen feministisen julkaisualustan Feministeeriumin vetämässä maskuliinisuutta tarkastelevassa artikkeliprojektissa. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Feministeeriumin sivuilla.