Mitä on olla mies?

Minua pyydettiin kirjoittamaan Tulvan miesnumeroon määritelmä mieheydestä. Tehtävä on osoittautunut lähes mahdottomaksi, sillä mitä enemmän mieheyttä pohdin, sitä vähemmän sitä ymmärrän.

Kasper Kivistö on Trasekin varapuheenjohtaja, All Male Panel -podcastin juontaja, yhdenvertaisuuskouluttaja ja liikenneopettaja.

Tämä teksti ei käsittele biologiaa, sillä se on vähiten mielenkiintoinen näkökulma sukupuoleen.

Virallisesti mieheys tarkoittaa sukupuolimerkinnän lisäksi tietenkin inttipakkoa ja yliedustusta huonoimmissa tilastoissa. Samalla mieheys näkyy vahvasti myös vallan paikoissa. Mutta vaikka startup-crypto-bro -podcastit väittäisivät mitä, todellisuudessa Suomessa keskivertomiehellä on lyhyempi matka päihde- ja mielenterveystilastoihin kuin pörssiyhtiöiden johtajien listalle.

Yksilötasolla mieheys vaikuttaa olevan verrannollinen lähinnä horoskooppiin: joillekin se on hyvä tekosyy huonolle käytökselle, toisia se motivoi olemaan paras versio itsestään ja kolmansille se on rajoittava häkki, joka estää olemasta oma itsensä.

Netin miesfoorumeilla mieheys on ilmeisesti tasan sitä, mikä ikinä takaa väitteen esittäjälle eniten klikkauksia ja mainostuloja huolimatta siitä, kuinka harhaanjohtava tai haitallinen väite olisi. Syystä tai toisesta foorumeilla suosittua tuntuu olevan mieheyden typistäminen väkivaltaan, kontrolliin, pelkoon ja ainaiseen taisteluun hiekkalaatikon herruudesta. En voi määritellä kaikkien miesten puolesta, mitä on olla mies, mutta voin taata, että tuota se ei ainakaan ole.

Kehotus ”ole mies!” on kuin käskisi nurkkaan seisomaan pyöreässä huoneessa. Tuo mystinen mieheys onnistuu aina pakenemaan määrittelyä. Mitä tahansa adjektiiveja siihen liitetäänkin, ei ole olemassa mitään universumin yleistä miestoimistoa, joka hylkäisi hakemuksen tai perisi takaisin jäsenyyden, jos yksilö ei olekaan senhetkisen määritelmän mukainen mieheydessään. Tälläkin hetkellä maailmassa on yhtä aikaa voimassa useita hyvin erilaisia, mutta yhtä kiveen kirjoitettuja määritelmiä siitä, mitä on olla mies. Siinä missä Suomessa miehiseksi on hyväksytty noin kolme väriä ja itseilmaisun puuttuminen, Brasiliassa mieheyttä edustavat rohkeat värit, kauniit korut sekä tanssitaito. Yhteistä eri versioilla on lähinnä se, että kaikki ovat yhtä vakuuttuneita olevansa se aito, oikea määritelmä.

Olen itse syntynyt ja kasvanut tytöksi tulkittuna ja olen korjannut sukupuoleni mieheksi toista vuosikymmentä sitten. Koko elämäni olen pohtinut ja testaillut eri sukupuolia ja identiteettejä, ja tämän elämänkokemuksen pohjalta voisin sanoa, ettei identiteettiä kannata rakentaa ulkopuolelta määritellyn sukupuoliroolin varaan. Sukupuoli on vain yksi rakennuspalikka muiden joukossa ja todennäköinen kehityssuunta onkin, että yhteiskunnallisella tasolla sukupuolen merkitys vähenee ja jäljelle jää lähinnä kysymys siitä, miten merkittävää roolia sukupuoli sinun omassa elämässäsi esittää. Parhaimmillaan sukupuoli on voimavara ja auttaa jäsentämään itseään ja suhdettaan muihin. Pahimmillaan se rajoittaa, tukahduttaa ja tekee tuhoa niin itselle kuin lähimmäisille.

Sanoisin, että oli sinun määritelmäsi mieheydestä mikä tahansa, niin jos se toimii sinulle ja tuo jotain positiivista elämääsi vahingoittamatta muita – onneksi olkoon – olet ratkaissut kysymyksen siitä, mitä on olla mies! 

Tämäkin juttu on parempi paperilla.

Haluamme, että mahdollisimman moni pääsee lukemaan Tulvan feminististä journalismia, joten laitoimme lähes kaikki jutut ilmaiseksi verkkoon. Lehden tekeminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten tilaajien tuki on meille valtavan tärkeää. Jos tykkäsit lukemastasi, voisitko harkita lehden tilaamista kotiin? Hyvän mielen lisäksi saat paremman lukukokemuksen, juttumme nimittäin tuntuvat ja näyttävät paremmilta paperilla. Tilaa nyt!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua! Mainitse viestissä, että raha on tarkoitettu Tulvalle, niin se päätyy varmasti oikeaan osoitteeseen!

Tilaa

LUE SEURAAVAKSI:

Esikoiskirjailija Hanna Lantolta on kysytty, miksi hän haluaa kuvata raiskauksia suoraan ja arkailematta. Tässä esseessä Lantto vastaa saamaansa kritiikkiin ja kertoo, miksi on uhrien etu, että väkivallasta puhutaan suoraan.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.