Mitä tehdä anti gender -liikkeelle?
Syksyn aikana suomalaisessakin mediassa on alettua puhua pahaenteiseen sävyyn anti gender -liikkeestä. Löyhästi järjestäytynyt, mutta laajalle levinnyt joukko vastustaa kuvitteellista gender-ideologiaa, vihaa feministejä ja syytää ympärilleen rahaa. Kysyimme nykykulttuurin tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen dosentti Tuija Saresmalta, mitä ongelmalle voisi tehdä.
Aloitetaan perusasioista: Mikä on anti gender -liike?
Anti gender -liike on löyhästi järjestäytynyt joukko, jota yhdistää niin sanotun gender-ideologian vastustaminen. Gender-ideologia on liikkeen itsensä keksimä uhkakuva, ja sana tarkoittaa vähän kaikkea eikä oikeastaan mitään. Liikkeen piirissä gender-ideologia nähdään ”luonnollisen” maailmanjärjestyksen kääntämisenä päälaelleen: miesten ei enää anneta olla miehiä eikä naisten naisia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta antigenderistit pitävät vaarallisena ja moraalittomana.
Liikkeessä on mukana niin konservatiivisia herätyskristittyjä, oikeistopopulisteja kuin äärioikeistoakin. Heillä saattaa muuten olla varsin erilaisia poliittisia tavoitteita, mutta heitä yhdistää käsitys siitä, että tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Yhteinen vihollinen on tarpeeksi iso uhka, jotta erimielisyydet asetetaan hetkeksi sivuun.
Liikkeen piirissä ihannoidaan konservatiivisia perhearvoja ja halutaan karsia oikeuksia niin naisilta kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöiltä. Abortti, tasa-arvoinen avioliitto ja sukupuolen itsemäärittely ovat kaikki vastustettavien asioiden listalla.
Ketkä puhuvat liikkeen puolesta Suomessa?
Monet perussuomalaiset ja kristillisdemokraattiset poliitikot käyttävät anti gender -tyylistä puhetapaa, esimerkkeinä tulee mieleen Laura Huhtasaari ja Päivi Räsänen. Lisäksi mukana on ihmisiä akateemisesta maailmasta, esimerkiksi professori Tapio Puolimatka ja dosentti Arto Luukkanen ovat julkaisseet paljon anti gender -liikkeen ideologiaa toistavia tekstejä.
Miksi liikkeestä puhutaan nyt niin paljon? Saapuiko se tänä vuonna Suomeen vai onko se ollut täällä jo pitkään huomaamatta?
Aina on ollut ihmisiä, jotka ajattelevat, että tasa-arvo on mennyt liian pitkälle. Tässä ei ole mitään uutta. Anti gender -liike on kuitenkin tullut näkyvämmäksi, koska se on saanut rivejään kasaan. Liike käyttää paljon rahaa viestintään.
Anti gender -liikkeestä puhutaan ja kirjoitetaan koko ajan enemmän valtakunnallisessa mediassa ja se auttaa heidän asiaansa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on syksyn mittaan tehnyt kohu-uutisointia siitä, miten ”woke-ideologia” saa lisää jalansijaa yliopistoissa. Tällainen sensaatiohakuinen, moraalipaniikkeja lietsova journalismi auttaa anti gender -liikkeen asiaa, sillä liike perustuu keksitylle uhkakuvalle ja sen herättämille tunteille. Välillä tuntuu hämmästyttävältä, miten helposti anti gender -liikkeen hatarat argumentit uppoavat ihmisiin vaikkapa Twitterissä.
Mikä anti gender -liikkeen argumentaatiossa on niin tehokasta?
Siinä herätellään inhoa ”epäluonnolliseen”, kuten transsukupuolisuuteen tai homoseksuaalisuuteen. Kauhistelija pääsee siis kokemaan moraalista ylemmyyttä, mikä tuntuu hyvältä. Tuohtumus sitouttaa ihmisiä liikkeeseen.
Monilla saattaa olla vahva käsitys siitä, mitä sukupuoli on. Sukupuolentutkimus ja sen terminologia tuntuvat omituiselta ja luotaantyöntävältä: Mihin tätä hömpötystä tarvitaan, kun me kyllä tiedetään miesten olevan miehiä ja naistennaisia? Vieraat näkemykset tuntuvat uhkaavilta, koska ne laittavat miettimään omaa olemista ja maailmankatsomusta uusiksi.
Maailmassa tapahtuu koko ajan hirveyksiä. Monille konservatiivinen maailmankuva, jonka keskiössä on ydinperhe, voi tuntua lohdulliselta ajatukselta.
Viime vuonna julkaistun raportin mukaan anti gender -toiminnassa liikkui vuosina 2009–2018 rahaa yhteensä 707 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Mistä nämä rahat tulevat?
Monilta eri tahoilta. Muun muassa amerikkalaisilta herätyskristillisiltä organisaatioilta ja venäläisiltä oligarkeilta. Kyseessä ovat kovan luokan yhteiskunnalliset toimijat, jotka vastustavat määrätietoisesti liberaaleja arvoja.
Miten feministit voivat vastustaa anti gender -liikettä?
Tutkijana uskon, että tiedon lisääminen ja keskustelun käyminen on tärkeä keino. Toisaalta en usko, että syvällä
liikkeessä olevien mielipiteisiin voi kovin helposti vaikuttaa, joten kannattaa siis puhua ensisijaisesti heille, jotka eivät ole vielä täysin suistuneet mukaan. On tärkeää, että ihmisillä on saatavilla oikeaa tietoa valistuneisiin päätöksiin, ettei tulisi uskottua kaikkea hölmöä, mitä internetissä lukee.
Parhaassa tapauksessa anti gender -liike voi jopa yhdistää feministejä. Samalla tavalla kuin äärioikeisto, oikeistopopulistit ja kristityt konservatiivit unohtavat erimielisyytensä ja vastustavat feminismiä, voivat eri sukupolvien ja maiden feministit kokea yhtenäisyyttä anti gender -liikettä vastustaessaan.