Päätoimittajalta: Lehdistöä valehtelusta syyttävä äärioikeisto­poliitikko on yhtä luotettava kuin naisia valehtelijoiksi syyttävä raiskaaja

Wille Rydman vaikuttaa haluavan kansalaisten suhtautuvan vapaaseen mediaan samalla tavalla kuin patriarkaatti suhtautuu seksuaalirikoksista kertoviin naisiin, kirjoittaa päätoimittaja Hanna Hantula

Oppositiopuolueet vasemmistoliitto, vihreät ja sdp jättivät tiistaiaamuna eduskunnalle välikysymyksen elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps) asemasta. Välikysymyksen jättäneet kansanedustajat Bella Forsgrén (vihr), Timo Furuholm (vas) ja Tytti Tuppurainen (sd) kertoivat aamun tiedotustilaisuudessa haluavansa hallituksen ottavan kantaa siihen, miten Rydman voi toimia sen riveissä. Sekä pääministeri Petteri Orpo (kok) että RKP:n tuore puheenjohtaja, eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz ovat sanoneet, ettei Rydman kelpaisi heidän puolueidensa ministeriksi.

Rydmanin luotettavuus on kyseenalainen siksi, että hän on yrittänyt käyttää valta-asemaansa väärin ja rajoittaa lehdistönvapautta jouduttuaan – ansaitusti – kriittisen julkisuuden kohteeksi.

Rydmanin ympärillä vellova julkinen kohu sai alkunsa, kun Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2022 jutun, jossa Rydmanin kerrottiin käyttäytyneen monia alaikäisiä tyttöjä kohtaan tavalla, joka tuntui tytöistä ahdistavalta. Juttu perustui KRP:n Rydmanista tekemään esiselvitykseen. Jutun seurauksena Rydman joutui eroamaan kokoomuksesta ja loikkasi perussuomalaisiin. 

Rydman teki jutusta rikosilmoituksen, koska hänen mielestään se loukkasi hänen kunniaansa ja kertoi hänen yksityiselämäänsä liittyviä tietoja. Helsingin Sanomien toimittajia tai jutussa esiintyneitä naisia vastaan ei kuitenkaan nostettu syytettä, sillä syyttäjät katsoivat, että juttu kertoi tietoja, jotka ovat olennaisia, kun arvioidaan Rydmanin toimintaa kansanedustajana.

HS:n mukaan Rydman on tutustunut nuorimmillaan yläkouluikäisiin tyttöihin, käyttäen hyväksi silloista asemaansa näkyvänä kokoomuspoliitikkona. Kaksi tyttöä kertoo Rydmanin pitäneen heihin yhteyttä vuosien ajan, ja aloittaneen varsinaisen ahdistelevan käyttäytymisen sitten, kun tytöt ovat täyttäneet 16 vuotta, mikä on seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja.

Tytöt olivat kokeneet ahdistavana muun muassa sen, että Rydman tarjosi heille alkoholia, vaikka he olivat alaikäisiä. Rydman oli kutsunut tyttöjä tapaamaan häntä kahden kesken kotonaan, mistä oli vaikea päästä lähtemään. Joitain heistä hän on oli suudellut ja riisunut lupaa kysymättä ja vastahakoisuudesta välittämättä. Kaksi naista, joista toinen on Rydmanin entinen kumppani, kertoi Rydmanin lyöneen heitä kasvoihin.

KRP:n esiselvitys, johon juttu perustui, ei johtanut syytteen nostamiseen. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on käyttänyt tätä perusteena sille, että Rydman voi toimia puolueen ministerinä. Perustelu ontuu pahasti. 

Se, ettei KRP:n tutkinta johtanut syytteeseen ei tarkoita, ettei Rydman olisi toiminut väärin. Maailmaan mahtuu paljon sellaista inhimillistä toimintaa, joka on kaikin puolin kuvottavaa, mutta silti täysin laillista. Sitä paitsi seksuaalirikoksissa on valitettavan yleistä, ettei syytettä nosteta näytön puutteen vuoksi tai siksi, että uhri on uskaltanut kertoa asiasta vasta syyteoikeuden vanhennuttua. Näin oli käynyt ainakin kahdelle HS:n haastattelemalle naiselle. 

Helsingin Sanomien mukaan yhteensä yhdeksän naista on kertonut joko lehdelle tai KRP:n tutkijoille Rydmanin ahdistavasta käytöksestä. Osaa heistä Rydman oli yrittänyt painostaa perumaan Hesarille antamansa lausunnot uhkailemalla muun muassa kunnianloukkaussyytteellä.

Rydmanissa julkisuudessa kerrotut tiedot ovat oppikirjaesimerkki vallan väärinkäytöstä. On posketonta, että hän on voinut jatkaa ministerinä näinkin pitkään. Jatkon on mahdollistanut se, että elämme patriarkaatissa.

Meidät kaikki on totutettu ajattelemaan, että siinä on lähtökohtaisesti jotain epäilyttävää, jos naiset syyttävät menestynyttä miestä seksuaalisesti epäasiallisesta käytöksestä. Madonna-huora-skaalalla tällainen nainen asettuu luontevasti syvälle h-päätyyn. Hän lienee kateellinen menestyksestä, loukkaantunut siitä, ettei yhden illan juttu muuttunut parisuhteeksi tai häpeissään omasta löyhästä seksuaalimoraalistaan.

Feministit ovat yrittäneet muuttaa tätä ajattelutapaa muun muassa MeToo-likkeen muodossa. Rydmanin tapaus osoittaa, ettei MeToo ole mennyt liian, eikä edes kovin pitkälle. Kun on yhdeksän naisen sana vastaan yhden miesministerin sana, miesministeri saa jatkaa uraansa. Naiset taas saavat tulla toimeen traumojensa kanssa miten kuten taitavat.

Rydman vaikuttaa olevan varsin tietoinen patriarkaatin hänelle suomasta valta-asemasta, eikä lainkaan arkaile hyötyä siitä. Alkuperäisessä Hesarin jutussa hän esimerkiksi väitti, että häntä syyttävät naiset ovat olleet häneen ihastuneita ja suuttuneet, kun tunteille ei tullut vastakaikua.

Siinä, miten patriarkaatti kohtelee kokemistaan vääryyksistä kertovia naisia on paljon samaa kuin siinä, miten äärioikeisto haluaa riippumatonta mediaa kohdeltavan. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ei näe mitään ongelmaa siinä, että hänen puolueensa ministeri on pyrkinyt rajoittamaan riippumattoman median lehdistönvapautta. Olisi yllättävää jos näkisi – perussuomalaiset kun ovat koko olemassaolonsa ajan suhtautuneet johdonmukaisen vihamielisesti mediaan. Tässä he ovat osa kansainvälistä rintamaa, sillä myös esimerkiksi Venäjän Vladimir Putin ja Unkarin Viktor Orbán ovat valtaan päästyään ensi töikseen alkaneet rajata lehdistönvapautta. 

Lähiviikkojen aikana hallituspuolueet joutuvat ottamaan kantaa siihen, hyväksyvätkö ne Rydmanin käytöksen vai eivät. Tähän saakka muut oikeistopuolueet eivät ole lähteneet omaksumaan perussuomalaisten vinksahtanutta mediasuhdetta. Toivottavasti ne eivät nytkään anna sille siunaustaan. 

Lisäksi on mielenkiintoista nähdä, miten tasa-arvoasiaoissa profiloituneet hallituspuolueiden kansanedustajat, kuten Eva Biaudet (r) ja Saara-Sofia Sirén (kok) äänestävät – vai äänestävätkö ollenkaan.

Oikeusvaltiossa totuus voittaa, vaikka sekä ahdistelijat että äärioikeistopoliitikot tapaavatkin muuta toivoa. Lähiviikkoina nähdään, onko Suomi oikeusvaltio.

Tämäkin juttu on parempi paperilla.

Haluamme, että mahdollisimman moni pääsee lukemaan Tulvan feminististä journalismia, joten laitoimme lähes kaikki jutut ilmaiseksi verkkoon. Lehden tekeminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten tilaajien tuki on meille valtavan tärkeää. Jos tykkäsit lukemastasi, voisitko harkita lehden tilaamista kotiin? Hyvän mielen lisäksi saat paremman lukukokemuksen, juttumme nimittäin tuntuvat ja näyttävät paremmilta paperilla. Tilaa nyt!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua! Mainitse viestissä, että raha on tarkoitettu Tulvalle, niin se päätyy varmasti oikeaan osoitteeseen!

Tilaa

LUE SEURAAVAKSI:

Nääntyneet ihmiset kaipaavat helppoa mielihyvää. Kulttuurikentän pitäisi tuomitsemisen sijaan ymmärtää, kirjoittaa Tulvan kolumnisti Alma Tuuva.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.