Päin pillua – vaginasta tuli avoimuuden kuva

Vagina halutaan jälleen jumaloida – kuten tehtiin jo vuosituhansia sitten. Pillupolitiikassa on silti aina syrjinnän vaara.

 

 

Aino Suni luki tilastoja. Nuoret naiset nauttivat vähiten seksistä, vaikka harrastavat sitä reilusti. Hän halusi tehdä dokumentin oman itsen nauttimisen taidosta.

”Miksi ei ole itsestäänselvyys, että minäkin saan ja tulen seksissä?”

Aiheet laajenivat päähenkilöiden mukana orgasmista kehokuvaan, seksuaaliterveyteen ja häpeään. Neliosaiselle Ylen sarjalle tuli iskevä nimi: Pillupäiväkirjat.

Pillu merkitsee nimessä jotain laajempaa kuin vain genitaaleja. Vaginasta on tullut symboli avoimuudelle ja vanhojen tabujen rikkomiselle. 

Suni tiedostaa pillun monet puolet.

”Se on ihmeellisen provokatiivinen sana.”

”Selkeästi likaisena ja rumana pidetty sana.”

”Joistain ihmisistä on kauhistuttavaa puhua pillusta.”

Samalla dokumentaristista on vähän vanhanaikaista puhua pillusta, koska ei siinä pitäisi olla hänestä mitään ihmeellistä.

Sunin dokumenttisarjalla on kuuluisa sukulainen, joka nosti pillun lavalle. Eve Enslerin vuoden 1996 näytelmä Vaginamonologit on vienyt pillullisten tunnustuspuhetta teattereihin ympäri maailmaa. Erilaiset naiset puhuvat vaginan hoidosta, seksityöstä, ympärileikkauksesta ja erilaisista seksikokemuksista. 

Vapautunut vaginapuhe on feminismin toisen aallon perua. Female futurea ja girl poweria huudahdetaan, kun feminismi on palautunut osittain naisten liikkeeksi. Vaginasta on jälleen tullut vallankumouksellinen symboli.

”Alapäästä ei puhuta, sitä ei ymmärretä tai edes katsota”, taiteilija Laura Dodsworth perustelee sitä, miksi kuvaa brittien emättimiä

Hänen 100 vaginaa -dokumentissaan naiset puhuvat kehostaan. Dokumenttia on kiitelty, mutta ei se enää skandaalia aiheuta.

Se johtuu siitä, että vaginoista puhutaan, niitä ymmärretään ja niitä katsotaan varmasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vaatekauppa Zazzle.com myy 24 dollarilla miesten t-paitaa, jossa lukee ”Olen pro-vagina”. Naisten paitoja voi tilata teksteillä: 

Vagina

Vagina vagina vagina 

Vagina ei ole paha sana

T-paita on viestissään oikeassa, mutta pillulla voi saada riidan aikaan feministipiireissäkin.

Vuonna 2018 anonyymi feministinen ryhmittymä Pihtarihuorat alkoi myydä ­mustia huppareita, joissa oli iso vaginasymboli ja Pilluminati-teksti. Vaatetta esitelleeltä toimittaja Maria Veitolalta kysyttiin Instagramissa, onko kuvasto trans-eksklusiivista. Hän vastasi:

”Pilluminatin pillu on mielentila, ei biologiaa.”

Kaikilla feministiseen toimintaan osallistuvilla ei ole vaginaa, joten pillusta voimaantuminen ei ole itsestäänselvyys.

Pillusymboliikka on kuitenkin niin vahvaa, että siitä ei haluta päästää irti. 

Amerikkalainen sivusto Pussy­pedia.net julistaa ottavansa pillun haltuunsa vain, koska he pitävät siitä. Pussypedia on ilmainen, monikielinen tietosanakirja vaginasta. Sen perustajat ovat cisnaisia, jotka haluavat laajentaa pussy-sanan määritelmää. He toivovat kaikkien käyttävän asteriskillistä muotoa pussy*.

”Me ehdotamme uutta sukupuoli- ja elin-inklusiivista merkitystä, joka tarkoittaa jotain vaginan, vulvan, klitoriksen, kohdun, rakon, peräsuolen, anuksen ja kuka tietää ehkä joidenkin kivesten yhdistelmää.”

Sanakiistoja ei ole helppo voittaa. Pussy-sana viittaa kissaan eli pohjaa ajatukseen vaginasta luonnonvoimana.

Suomessa on helpompaa, kun pillu on itsenäinen sanansa. Pillu on hyvin vanha sana kuten pyllykin. Suomalais-karjalaisen sanan alkuperäismerkitys on tuntematon. 

Ehkä koska pillu on niin perustavanlaatuinen ilmaisu.

 

 

Kansallismuseossa ovat vaginat vähissä. Pyyn­nöstä he kartoittavat suomalaisten kokoelmien vaginasymboleita. Löytyy lähinnä vaginapeilejä. Niillä anatomian asiantuntija professori Felix von Willebrand on tutkinut vaginoita 1800-luvulla.

Aasialaisissa kokoelmissa on linga–yoni-­symboleita, joissa on hindulaisittain fallos ja vagina yhdistyneenä ja vastapareina. Museon varastossa on myös pieni, kiinalainen naispatsas, josta on voinut näyttää lääkärille vaginaa kivun kohdaksi.

Suomi on poikkeus symboliikan vähäisyydessä. Pilluista on tehty kuvia koko ihmisen visuaalisen historian ajan. Vaginakuvat kuvasivat hedelmällisyyttä jo parikymmentä tuhatta vuotta sitten. Pillu on ollut pyhä, kumarrettava asia.

Sumerialaiset kirjoittivat jumalatar Inan­nille hymnejä, joissa ylistettiin tämän hunajaista syliä.

Kun hän nojasi omenapuuhun / hänen vulvaansa oli ihmeellistä katsoa.”

Vaginasymbolikan runsauteen vedonnut kirjailija Rosalind Miles on kirjoittanut, että jumala oli aluksi nainen.

Vagina on myös tieteen ytimessä. Mandorla  on mantelin muoto, joka välillä syntyy kahdesta leikkaavasta ympyrästä. Tämä matemaattinen kuvio vesica piscis  tarkoittaa kirjaimellisesti kalan rakkoa. Mandorla on symboloinut vaginaa jo ennen kristittyjä, mutta kristityt ovat innostuneet kuvaamaan Jeesuksen mandorlan sisällä eli symbolisesti Marian kohdussa. Mandorla on ollut portti maan ja taivaan välillä, ja siksi muotoa on käytetty keskiaikaisten kirkkojen geometriassa. Moneen kirkkoon voi astua kuin Petri Nygård keikalle eli vaginan kautta.

Buddhalaiset ovat tehneet mandorloja sateenkaaren väreihin. Ne kuvat sopisivat edelleen Pride-vaatteisiin.

Hartaat kristityt liimaavat auton takapuskuriin kalatarroja.

”Epäilemättä harva tajuaa, että ne olivat alunperin kuvaus kohdun arkkityypistä ja viittasivat aikaisiin kuvauksiin arkkityyppisestä, jumalaisesta feminiinisyydestä”, Naomi Wolf kirjoittaa teoksessaan Vagina.

Pillun voimat kääntyivät hiljalleen pelottaviksi. Monissa kulttuureissa ympäri maailmaa on taruja vagina dentatasta  eli pillusta, jolla on hampaat. Vagina on ajateltu elimenä, joka pitää lihasta ja saattaa syödä siemennesteen lisäksi peniksiä. 

Tarinat ovat ilmentäneet vihamielisyyttä naisen seksuaalisuuteen ja tarpeeseen hallita sitä. Hammastaruilla on perusteltu naisten ympärileikkauksia.

Häpeä alettiin liittää vaginaan juutalais­-kristillisen kulttuurin syntyessä. Keho ja ruumis olivat sodassa toistensa kanssa ja vaginalla oli syntiin houkutteleva vaikutus. 

Saatanan portti, viemärin päälle rakennettu temppeli, kuten kirkollinen johtaja Tertulli­anus kuvaili vaginaa 200-luvulla.

Neitsyydestä tuli hyvän ja puhtauden merkki. Keskiajalla kehitettiin siveysvyö, metallinen naisen alapään ympärille asennettava rakennelma, jolla mies saattoi lukita vaimonsa vaginan. 

Kidutuslaite teki intiimihygienian hoidosta vaikeaa, mutta naista ei saanut päästää yksin vaginansa kanssa.

 

 

Moderni vagina syntyi lääketieteen ottaessa vallan määrittelystä. Hyvä vagina oli lääketieteen kontrollissa, huono osana pornografista kuvastoa, elämässä omaa elämäänsä. Vagina irrotettiin kunnollisen naisen elämästä asiana, jota ei ole olemassa. Alapään asioista huolehtii gynekologi.

Vapautumista tästä medikalisaatiosta on tehty tanssilla, maalauksissa, kaunokirjallisuudessa, blues-musiikissa.

Kun ehkäisyn mahdollisuus lisääntyi 1920-­luvulla, satunnainen seksi oli turvallisempaa ja vaginakin sai liekaa.

Feminismin toinen aalto toi suuren muutoksen. Klitoris piti jälleen löytää. Se olikin hukattu ja uudelleenlöydetty useita kertoja ihmishistorian aikana.

Feministiaktivisti Betty Dodson  alkoi 1970­-luvun alussa opettaa naisia näkemään vaginansa kauneuden. Australialaisfeministi Germaine Greer kirjoitti vitun olevan kaunis: Cunt is beautiful. Naisen aiemmin piilotetusta ja häpeällisenä pidetystä sukuelimestä tehtiin symboli feminismille.

Suomessakin toisen aallon feministit omaksuivat ruumiinpolitiikan. Pioneerifeministi Sunniva Drake veti gynekologisia itsetutkiskeluryhmiä, joissa naiset avasivat jalkansa ja levittivät emätintä tähystimellä. Peilin ja taskulampun avulla sai näkymän omaan elimeen.

Pimpintuijottelu nostatti tietysti tuhahtavia reaktioita ja naureskelua. Oman kohdunkaulan katselua pidettiin outona hippeilynä.

Pillulla saa  edelleen helposti aikaan keskustelua. Ihan tällä vuosisadalla Suomessa on moni hermostunut: 

∞ Kansanedustaja Rosa Meriläisen eduskunnassa 2000-luvun alussa pitämä Vittu haisee hyvälle -pinssi närkästytti huolella.

∞ Naisten puhetta ruumiista koonnut vuoden 2003 Pilluparvi-kirja synnytti polemiikkia ympäri pohjoismaita.

∞ Taiteilija Mimosa Pale  kuljetti isoa,­ vaaleanpunaista silikonivaginaa ­ympäri Helsin­kiä ja pyysi ihmisiä astumaan sen läpi vuonna 2007. ”Onko tässä mitään häpyä”, Ilta-Sanomat kysyi. Pale siirtyi Berliiniin valmistamaan vaginahattuja.

∞ Ison Omenan kirjastossa 3D-printattiin klitoriksia vuonna 2018. Syntyi puhetta siitä, mitä kirjastossa saa printata.

 

 

Kun ohjelmasta Pillupäiväkirjat kirjoitettiin iltapäivälehdissä, kommenttikentät täyttyivät hermostuksesta. Siellä kysyttiin esimerkiksi, miksi ei ole Kullipäiväkirjaa.

Suni ei halua ohjelmalla jättää ulkopuolelle ihmisiä, joilla ei ole vaginaa. Samaan aikaan hän uskoo, että on tarve purkaa pillun tabua.

Entä mitä hän vastaisi iltapäivälehtien kommentoijille kysymykseen, että miksei ole Kullipäiväkirjaa?

”Ehdottomasti pitäisi olla.”

Dokumenttisarjassa ei nähdä pilluja kuin animaatiossa. Suni kokee, että niitä voisi näkyä liikkuvassa kuvassa enemmän. 

”Suomessa saunakulttuurin myötä ihmiset ovat nähneet värkkejä, mutta monissa maissa niitä ei voi nähdä kuin pornossa.”

Hän on kirjoittamassa pitkää fiktioelokuvaa ja on miettinyt, miten seksi häivytetään kuvissa. Korkeintaan art house -elokuvissa, kuten Gaspar Noén tai Lars von Trierin  teoksissa, näytetään graafista seksiä, mutta silloin akti on statement. Dokumenteissa pillut ovat vähissä.

Kysymys on tuttu: miksi raakaa väkivaltaa katsotaan huoletta, mutta seksiä ei saa näyttää?

Sunia kiinnostaisi ohjata eettistä ja taiteellisesti korkeatasoista pornoa.

”Elokuva on fantasiaa – unen, näyn ja haaveilun taidemuoto. Voisin toteuttaa omia seksuaalisia fantasioita pornossa.”

Voisi olla jälleen sen aika, kun pillusta tehdään ylistäviä kuvia.