Palestiinalaisia ääniä Suomessa
Huhtikuussa 2021 maailman tunnetuimpiin ihmisoikeusjärjestöihin kuuluva Human Rights Watch raportoi Israelin syyllistyneen apartheidiin. Palestinian Voices in Finland -kollektiivi jakaa nyt tietoa Palestiinasta suomeksi, sillä tilanne koskettaa Suomessa asti. ”Haluan ne samat ihmisoikeudet, mitä israelilaisilla on”, sanoo 23-vuotias palestiinalainen pehmeällä Turun murteella.
Palestinian Voices in Finland eli palestiinalaisia ääniä Suomessa on Palestiinan asiaa edistävä kollektiivi, jonka tarkoituksena on tuoda esiin nuoremman sukupolven näkökulmaa Palestiinaan esimerkiksi taiteen, kulttuurin ja aktivismin keinoin. Kollektiivi syntyi tarpeesta: Palestiinan puolesta Suomessa järjestetyissä mielenosoituksissa ei juuri kuultu palestiinalaisia.
”Perustimme sitten ryhmän Instagramiin, ja aloimme puhua”, Rauan, 23, kertoo. ”Palestiinalaisuus ja turkulaisuus yhdistivät meitä.”
Alle puolet palestiinalaisista asuu Palestiinassa. Valtaosa on paennut Israelin yli 70-vuotta kestänyttä miehitystä naapurimaihin ja maailmalle. Palestiinalaisuutta ei kaikkialla nähdä virallisena kansalaisuutena eikä palestiinalaisista aina pidetä kirjaa. Eiväthän kaikki maat edes tunnusta Palestiinan valtion olemassaoloa. Ei Suomikaan.
Naispainotteisen Palestinian Voices in Finland -kollektiivin Instagram-tili @palivoicesfin avattiin kesän 2021 kynnyksellä, kun tilanne Palestiinassa oli jälleen kriisiytynyt. Samoihin aikoihin maailman tunnetuimpiin ihmisoikeusjärjestöihin kuuluva Human Rights Watch raportoi, että kansainvälisen lain mukaan Israel on syyllistynyt palestiinalaisia vastaan sekä rotuerottelupolitiikkaan että rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Nyt kollektiivin jäsenet Nora, 30, Maya, 18, ja Rauan puhuvat siitä, millaista on olla Suomen palestiinalainen 2020-luvulla.
”On tärkeä huomata, että Palestiinan naiset ovat kahdella tavalla alisteisessa asemassa.”
Irrallaan omasta identiteetistä
Rauan: Koulussa Palestiinasta ja Israelista opetetaan todella puolueellisesti. Meidän lukiokirjoissa annettiin ymmärtää, että arabit eivät hyväksyneet juutalaisia pakolaisia, ja siitä kaikki alkoi. Sehän on väärin! Mutta en ainoana ulkomaalaisena ja palestiinalaisena luokassa uskaltanut sanoa mitään. Kun puhun tästä somessa, olen aina vähän huolissaan ihmisten suhtautumisesta. Opiskelen varhaiskasvatusta, ja jännittää, että vaikuttaakohan tämä työllistymiseeni. Politiikasta ei työpaikoilla puhuta kovin avoimesti ja tätä pidetään poliittisena kysymyksenä, ei ihmisoikeuskysymyksenä. Ulkomaalaisena on myös todella vaikea puhua tästä, koska Suomessa on paljon ennakkoluuloja ei-suomalaisia kohtaan.
Maya: Mutta some on ollut tärkeä tiedon levittäjä. Palestiinalaiset ovat osoittaneet mieltään vuosikymmenet, eikä heillä silti ole perusoikeuksia. Koen, että nuori sukupolvi vie tätä nyt somen avulla vauhdilla eteenpäin.
Nora: Ironisesti pakolaisuus ja diasporassa eläminen on auttanut saamaan näkyvyyttä. Meidän on pakko puhua tästä kaikkialla maailmassa, kun me ei voida mennä kotiinkaan. Diasporassa kielimuuritkin ovat laskeneet, kun tästä asiasta on alettu puhua eri kielillä ja tietoa on tullut saataville monilla kielillä.
Maya: Mutta palestiinalaisten kanssa ei tarvitse miettiä, mitä sanoja käyttää. Voi vaan puhua luonnollisesti, ja se tuntuu ihanalta!
Rauan: Tuntuu aina hyvältä löytää muita palestiinalaisia. Yhdessä mielenosoituksessa oli mies, joka oli juuri muuttanut Gazasta. Se oli ihanaa, hänestä oikein huokui se… Hän puhui murteella ja tanssi niin hienosti. Mutta tuli siitä myös koti-ikävä. Että olisipa mulla täällä sukua ja ystäviä kotimaasta.
Nora: Mielenosoituksissa tulee muistutuksia siitä, mitä kaikkea on menettänyt. Olen itse menettänyt kosketuksen isääni ja sitä kautta arabiankieleen. Siitä tulee puutteellinen olo.
Rauan: Identiteettini oli pitkään hukassa. Nuorena sanoin olevani syyrialainen, kun kukaan ei tiennyt, mikä on Palestiina. Synnyin Suomessa ja vanhempani Syyriassa, jonne mun isovanhemmat olivat Palestiinasta paenneet. Niin mistä mä olen? Nykyään sanon olevani palestiinalainen.
Nora: Palestiinan tila vaikutti vanhempieni eroon. Äiti ei halunnut asua Palestiinassa, isä halusi. Äiti on kertonut tarinoita Palestiinasta, kun hän on ollut raskaana, juossut pommisuojaan lapsi sylissä ja murtanut jalkansa. Äitiä pelotti veljieni puolesta. Palestiinassa pojat joutuvat helposti vaikeuksiin israelilaisten sotilaiden kanssa. Alaikäisiäkin on viety vankiloihin. Levottomuuksien takia äiti ei halunnut jäädä Palestiinaan, vaikka se on hänelle rakas maa.
Rauan: Viimeksi, kun isäni tuli Syyriasta, hän toi mukanaan avaimen. Se on isoisäni avain hänen lapsuudenkotiinsa Palestiinassa. Heidät pakotettiin aikanaan jättämään kotinsa. Heille sanottiin, että saisivat palata, ja niin he uskoivat, joten talo jätettiin aivan sisustettuna, tavaroineen päivineen. Mutta heille ei koskaan annettu paluulupaa Palestiinaan. Nyt se avain on meillä.
Maya: Isovanhempani puhuivat aina oliivipuista. Meillä oli farmi Palestiinassa. Isovanhemmilla on vielä avaimet sinne, ja isälläni on dokumentteja siitä, mutta Israel ei anna niitä meille. Oli hirveää nähdä kuvia israelilaisten polttamista oliivipuista.
Oliivipuiden katveeseen ei ole mutkatonta päästä
Maya: Äitini perheessä on tunnettuja palestiinalaisia aktivisteja ja poliitikkoja, niin mua ei varmaan päästettäisi Palestiinaan. Mulla on Suomen passi, mutta ei Palestiinaan ole helppoa mennä. Lentokentällä joutuu ongelmiin, jos israelilaiset tarkastajat epäilevät palestiinalaiseksi.
Rauan: Jouduin viime kerralla olemaan lentokentällä seitsemän tuntia. Minulla on Suomen passi, sanoimme olevamme turisteja, mutta haastattelija huusi ja paiskoi tavaroita. En uskaltanut sanoa olevani palestiinalainen, mutta silti oli vaikeuksia päästä maahan. Kaikki vähänkin tummemmat tai ne, joilla on arabialainen nimi tai huivi, heitä kuulustellaan lentokentällä.
Nora: Sitten sua haastatellaan ja odotutetaan ja haastatellaan ja viedään eri huoneisiin. Niillä haastattelijoilla on eri rooleja, jotkut on ärsyttäviä, jotkut tiukempia. Olen kerran joutunut riisuutumaan siellä alusvaatteisiin, ’turvallisuuden’ nimissä. Se on sellaista psykologista peliä.
Rauan: Siitä on tehty vaikeaa siksi, ettei me enää palattaisi. Tavallaan se toimii. Viime kerta oli niin pitkä ja järkyttävä kokemus, etten halua käydä sitä uudestaan läpi. Niiden haastatteluiden jälkeen on ihan hukassa. Siellä tulee vainoharhaiseksi, ei uskalla puhua omalla kielellä, ei uskalla puhua muille, ei tietenkään voi huutaa takaisin.
Nora: Mulla kestää lentokentällä siksi, kun en osaa valehdella identiteetistäni, mutten kuitenkaan kerro olevani valokuvaaja. En halua, että ne veisivät multa kamerat. Palestiinalaisuutta en ole osannut kieltää, ehkä se on mun omaakin syytä.
Maya: En ole itse käynyt Palestiinassa, mutta haluaisin. Haluaisin maistaa palestiinalaista appelsiinia ja kävellä oliivipuiden keskellä ja kuunnella paikallista musiikkia. Haluaisin jakaa sitä puolta Palestiinasta, ettei maa näyttäisi vain epäonnistuneelta tapaukselta.
”Olen kerran joutunut riisuutumaan [lentokentällä] alusvaatteisiin, ’turvallisuuden’ nimissä. Se on sellaista psykologista peliä.”
Israelilainen kavahti flirttailtuaan palestiinalaiselle
Rauan: Jotta feminismi olisi tasa-arvoista, sen tulisi olla intersektionaalista. Senhän pitäisi suojella kaikkien tasa-arvoa, ei vain valtaväestön tai ylemmän luokan. Ei feminismi voi tukea rasismia tai alistamista. Feminismi on tasa-arvoliike.
Nora: On tärkeä huomata, että Palestiinan naiset ovat kahdella tavalla alisteisessa asemassa. On Palestiinan sisäinen patriarkaatti ja toisaalta tämä ulkoinen, Israelin miehityksen tuoma alistaminen. Naisten ja lasten asema Palestiinassa on epätasa-arvoinen. On käynyt sitäkin, että naiset joutuvat synnyttämään Israelin check-pointeilla, kun heitä ei ole päästetty porteista läpi sairaaloihin.
Rauan: Israel harjoittaa pinkkipesua, eli yrittää brändätä itsensä homoystävälliseksi ja feministiseksi valtioksi. Palestiinalaiset nähdään siis uhkana, koska Israel määrittää itseään suhteessa Palestiinaan. Palestiina halutaan nähdä uskonnollisena ja konservatiivisena, ja siksi olisi Israelille haitallista myöntää, että Palestiinassa on nykyään feminististä tasa-arvoliikehdintää. Israel haluaa uskotella olevansa Lähi-idän ainoa ”demokraattinen maa”.
Nora: Halutaan maalata todella yksipuolinen kuva kaikista arabeista. Palestiina esitetään usein vain yhdenlaisena, konservatiivisena. Onhan se osittain sitäkin, mutta se on paljon muutakin. Ja onhan Israelkin konservatiivinen ja uskonnollinen valtio.
Maya: Ei Israelin sisällä suvaita kriittisyyttä omaa valtiota kohtaan, vaikka se kuinka esittää olevansa vapaa maa. Israel sanoo Palestiinan olevan rauhaa vastaan, mutta tekee kaikkensa, jotta israelilaiset ja palestiinalaiset eivät tutustuisi ja tulisi toimeen. Israelilaisissa kouluissa opetetaan vääristyneitä ja toiseuttavia asioita palestiinalaisista.
Rauan: Yksi palestiinalainen kaverini päätyi kerran flirttailemaan baarissa jonkun israelilaisen kanssa, mutta kun se israelilainen huomasi kaverillani palestiinalaiskorun, hän oikein pelästyi ja kavahti, otti askeleen taaksepäin. On tosi ihmeellistä, miten palestiinalaisuuteen reagoidaan.
Maya: Eikä kyseessä ole mikään uskonnollinen konflikti. Mummoni on muslimi, ja hän teki aina kaiken yhdessä juutalaisen naapurinsa kanssa. Siitä oli ihana kuulla tarinoita.
Rauan: Ymmärrän tietenkin, että juutalaiset kokevat maailmassa paljon rasismia, ja pelko varmaan kumpuaa siitä. Israel on heille ehkä ainoa turvallinen valtio. Mutta ei se oikeuta palestiinalaisten kohtelua. Haluan ne samat ihmisoikeudet ja vapaudet, jotka israelilaisilla on. Se on munkin kotimaa, ja Israel harjoittaa apartheidiä. Oikeuksistaan ei vain voi luopua, vaikka kuinka toista ymmärtäisi.
Nora: Israelin sorto puskee läpi kaikkiin palestiinalaisten elämän osa-alueisiin.
Rauan: Ja silti paikalliset elävät toivossa. Yllätyin siitä. He laulavat ja tanssivat, he juhlivat. Se motivoi todella paljon.
Nora: On kyllä ollut mukava huomata, miten paljon tukea olemme saaneet. Vähemmistökysymyksiä pidetään nyt ehkä tärkeämpinä kuin ennen, ainakin tietyissä piireissä. Mutta jostain piireistähän sen täytyy alkaa.
Palestinian Voices in Finland – kollektiivin suositukset
SHIRIEN DAMRA
Kuvittaja ja aktivisti, jonka kuvitukset George Floydista levisivät laajalle. Instagramissa @shirien.creates
SARAH BAHBAH
Valokuvataiteilija, joka kapinoi tekstitetyillä, täyteläisillä elokuvallisilla kuvillaan. Instagramissa @sarahbahbah
MONA HATOUM
Tilataiteilija, jonka töiden toistuvina teemoina ovat esimerkiksi naiseus ja siirtymät. Punaisena hohtava Hot spot (2006) -maapallo ollut esillä myös Kiasmassa.
SUSAN ABULHAWA
Kirjailija, jonka kirjoja käännetty jopa 20 kielelle. Lukekaa esimerkiksi Jeninin aamut (Like 2010, suom. Pauliina Klemola)!
LEILA KHALID
Aktivisti ja feministisymboli, jota on verrattu myös Che Guevaraan. Ollut monille palestiinalaisille naisille esikuva toimijuudesta.
Teksti on alun perin julkaistu Tulvan numerossa 2–3/2021. Netissä julkaistu juttu on hieman pidennetty alkuperäisestä.