Stars Hollow’n lutkat

Gilmoren tyttöjä pidetään naisia rohkaisevana tv-sarjana, vaikka siinä nuorten seksi on kontrolloitua ja suoranainen virhe.

Gilmoren tyttöjä on usein kutsuttu feministiseksi. Fiktiivisen connecticutilaisen Stars Hollow’n naiset ottavatkin tilan ja tilanteet haltuun. Yksi omistaa tanssistudion, toinen suunnittelee uraa rock-rumpalina, kolmas on perheen-äiti sekä arvostettu keittiömestari. Jopa kylän automekaanikko on nainen. Päähenkilöinä sädehtivät Lorelai ja Rory Gilmore: yksinhuoltajaäiti-hotellinjohtaja ja hänen kunnianhimoinen, -opinnoissaan menestyvä tyttärensä.
Yhdysvaltalaisen Amy Sherman-Palladinon vuosina 2000–2007 luoma draamakomedia herkuttelee pikkukaupunkinostalgialla ja naisenergialla, mutta sen pinnan alle kätkeytyy hämmentävää raskaudella pelottelua ja nuorten seksuaalisuuden kontrolloimista.

Ongelmat alkavat heti sarjan alkupuolella, kun 16-vuotias Rory palaa aamulla kotiin nukahdettuaan vahingossa poikaystävänsä viereen. Lorelai huutaa tyttärelleen raivoissaan ja vaatii tätä aloittamaan e-pillerien käytön. Järkyttynyt Rory puolustautuu perustelemalla, että ”mitään ei tapahtunut”. Taustalla on vinoutunut ajatus: mikäli nuoret olisivat harrastaneet seksiä, äidin suuttumus olisi oikeutettua.
Lorelain käytöstä selitetään -sillä, että hän oli itse 16-vuotias saadessaan Roryn. Gilmoren tytöissä huoli nuorten seksistä liittyy näin ollen aina raskaaksi tulemiseen, ei esimerkiksi seksuaaliterveyteen.
Onneksi huutoa seuraa sovinto – ovathan Gilmoren tytöt parhaita ystäviä.
Äidin ja tyttären ystävyys on suuri osa sarjan viehätystä, mutta läheisyyden vuoksi Rorylla ei ole oikeutta seksuaaliseen yksityisyyteen. Lorelai nimittäin käyttää luottamusta painostuskeinona: hän pahoittaa mielensä, jos Rory ei avaudu intiimiasioistaan, mikä saa Roryn tuntemaan syyllisyyttäm salailusta. Näin sarja esittää seksuaalisuuden valvomisen luonnollisena.
Kontrollointi näkyy muillakin tavoin. Sarjassa on lukuisia kohtauksia, joissa nuorten välisiä hellyydenosoituksia rajoitetaan: heidät yllätetään, heitä vahditaan tai suorasanaisesti kielletään suukottelemasta.
Teinityttöjen aggressiivinen ”suojeleminen” on myös yksi toistuvista tilanteista. Esimerkiksi Gilmoren isovanhempien järjestämissä seurapiirijuhlissa kahden miehen kilvoittelu Lorelaista (ja roolista hänen tyttärensä isähahmona) huipentuu siihen, että he uhkailevat Rorya ”käpälöinyttä lieroa” fyysisellä väkivallalla. Kummallekaan ei tule mieleen, että aloitteen – ja kyse on jälleen vain suutelemisesta – olisi saattanut tehdä Rory, joka on tässä vaiheessa sarjaa 20-vuotias.

Gilmoren tyttöjen nuorilla ei ole oikeutta nautintoon: tyttöjä varjellaan heidän omalta seksuaalisuudeltaan ja poikia vastaavasti syyllistetään halukkuudesta.
Varsinaiset seksikokemukset esitetään pääasiassa kielteisinä. Rory harrastaa ensimmäisen kerran seksiä ensirakkautensa Deanin kanssa, joka on heidän välirikkonsa aikana päätynyt onnettomaan avioliittoon. Sopivasti paikalle sattuva Lorelai pääsee heti moittimaan tytärtään naimisissa olevan miehen kanssa makaamisesta. On kuvaavaa, että Roryn sinänsä herttainen ensimmäinen kerta on käsikirjoitettu moraalittomuuden ja katumuksen kehyksiin.
Myös Roryn ystävän eka kerta yhdistetään pettymykseen. Paris tulee pitämään koulunsa päättäjäispuhetta sekavan ja epäsiistin näköisenä. Käy ilmi, ettei hän ole päässyt Harvardiin ja että hän kuvittelee sen olevan jokin kosminen rangaistus seksin harrastamisesta. Yleisö ei kuitenkaan reagoi mitenkään hermoromahduksen partaalla olevan nuoren naisen ilmeiseen järkytykseen – ennen kuin hän päästää suustaan lauseen ”I had sex”.
Yleisö kohahtaa, ja Paris talutetaan ulos.
Vielä nyrjähtäneemmäksi tilanne muuttuu kohtauksen jälkeen, kun Paris keräilee itseään. ”Olen lutka”, hän valittaa. Roryn kanssa käymänsä keskustelun myötä hän kuitenkin päättää ryhdistäytyä ja toteaa: ”Ottaen huomioon kaiken sen vaivan, jonka seksi on aiheuttanut, toivon, että olin siinä edes hyvä.”
Ajatuksen irvokkuutta korostaa se, että Rory kehuu Parisia asioiden panemisesta ”oikeaan perspektiiviin”. On siis luonnollista, että seksistä tulee paha mieli (naiselle), ja se on ihan okei, kunhan partneri (mies) on tyytyväinen.
Millä tahansa feminismin aallolla surffaava Gilmore-fani törmää viimeistään tässä kohtaa rantakallioon.

Opetus seksielämän haitoista huipentuu Roryn ystävän Lanen kohtaloon sarjan loppupuolella. Kiihkouskovaisen äitinsä valvonnan alla eläneen tytön ensimmäinen seksikokemus on huono. Hän päättelee, että äiti on sittenkin ollut oikeassa: seksi ei ole luonnollista eikä ihanaa. Rory rohkaisee ystäväänsä kokeilemaan uudestaan, mutta Lane päättää juhlallisesti elää seksittömässä suhteessa.
Humoristinen kohtaus ei tietenkään väitä, että katsojan pitäisi ottaa Lane tosissaan. Myöhemmin käy tosin ilmi, että seksi oli virhe: Lane on kerrasta raskaana ja päätyy odottamaan peräti kaksosia. Hänen liioitellun valtava raskausvatsansa on kuin seksin vaaroista varoittava huutomerkki.
Vaikka Lane tuntee naisia, jotka ovat onnistuneesti yhdistäneet työ- ja perhe-elämän, hän hylkää lasten myötä unelmansa muusikon ammatista. Hän ei edes lähde kitaristimiehensä seuraksi kiertueelle, vaikka koko perhe on toivotettu tervetulleeksi keikkabussiin.
Sarjassa annetaan varovaisesti ymmärtää, että Rory olisi seksikasvatuksen, perhesuunnittelun ja aborttioikeuden kannattaja. Hän ei kuitenkaan ota asiaa Lanen kanssa puheeksi. Hänen opiskelija-asuntonsa seinällä olevaa ”Stop the War on Choice” -julistetta voi halutessaan pitää vihjeenä sarjan tekijöiden todellisesta, liberaalista ajatusmaailmasta.
Jos näin on, rohkean tabuista puhumisen sijaan he ovat valinneet moralismin.

Ruoka on piilotetumpi ongelma.
Katsojan silmille vyörytetään tämän tästä satumaisia herkkukasoja, ja Rory ja Lorelai tunnetaan Stars Hollow’n ahmatteina. Tosiasiassa he eivät syö juuri koskaan. Sarjasta saisi kelpo juomapelin: kulaus joka kerta, kun Gilmoren tytöt jättävät hampurilaisensa kesken tai take away -pussin avaamatta.
Lastenkirjallisuudessa ruoka liitetään usein lohtuun ja turvaan, mutta sitä on tulkittu lisäksi seksin näkökulmasta. Esimerkiksi Hannussa ja Kertussa ja Narnia-sarjan ensimmäisessä osassa lapsia ”vietellään” herkkujen avulla. Viisikko-kirjojen pohjattomat eväskorit vetosivat toisen maailmansodan jälkeen niukoissa oloissa eläneisiin lukijoihin, mutta ne ovat myös seksin vastine: ruoan avulla käsitellään ruumiillisia haluja ja nautintoja tavalla, joka on lastenkirjallisuudessa luonnollista ja sopivaa.
Gilmoren tyttöjen infantiilissa maailmassa ruokaan suhtaudutaan yhtä pakkomielteisesti kuin seksiin – jolla siis tarkoitetaan sarjan sukupuolinormatiivisessa yhteisössä yhdyntää, jonka osapuolina ovat lähes poikkeuksetta valkoihoiset cis-heterot. (Michelillä, huvittavaksi tarkoitetulla, stereotyyppisellä queer-miehellä, joka on myös sarjan ainoa tummaihoinen, ei tiedetä olevan seksielämää.)
Toisin kuin seksistä, ylensyönnistä ei sarjassa tunneta syyllisyyttä, koska sitä ei tapahdu. Kyse on ruumiin nautintoihin liittyvän kieltäymyksen eri puolista.
Gilmoren tyttöjen epilogikausi Gilmore Girls: A Year in the Life julkaistaan Netflixissä marraskuussa 2016. On jännittävää nähdä, ovatko sarjan vanhoilliset käsitykset seksuaalisuudesta muuttuneet yhdeksässä vuodessa. Entä syövätköhän Lorelai ja Rory vihdoin lautasensa tyhjiksi?

Kirjoittaja Silvia Hosseini on helsinkiläinen opettaja, jatko-opiskelija ja esseisti.