Normatiivisen kaunis, hoikka ja urheilullinen.
17-vuotiaan Ada Nykvistin mielikuvat suosituista tytöistä ovat varsin perinteisiä. He ovat sosiaalisessa hierarkiassa korkealle sijoittuvia henkilöitä, jotka erottuvat muista laajoilla ystäväpiirillään ja trenditietoisella olemuksellaan.
Siis sellaisia, jotka on helppo yhdistää populaarikulttuurin tarjoamaan kuvastoon. Usein tällaisia tyttöhahmoja sävyttää myös jonkinasteinen ilkeys. Tunnistaako Nykvist tosielämän suosituissa tytöissä Mean Girls -elokuvasta tuttua julmuutta?
”Joo. Ainakin mun kokemuksen mukaan suositut tytöt ei useinkaan oo kovin kivoja tai kohteliaita. Ihmiset myös yrittää kovasti sopeutua joukkoon, ettei tulis kiusatuiksi tai härnätyiksi.”
Niinpä niin. Asetelma kuulostaa kliseiseltä, feministin näkökulmasta jopa hieman masentavalta. Tätäkö tämä todella on vuodesta toiseen? Miksi tyttöys, suosio ja ilkeys liittyvät niin usein toisiinsa?
Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Eveliina Puution mukaan 2000-luvulla vallalla olleet sukupuolikäsitykset kumpuavat ajan hengen mukaisesti kaksinapaisesta jaottelusta, jossa tyttö- ja poikakulttuurit nähtiin toisistaan vastakkaisina. Puutio on väitellyt alakouluikäisten suhdekulttuureista moninaisten tyttöyksien näkökulmasta.
Siinä missä poikien kaverisuhteiden ajateltiin perustuvan yhteiseen tekemiseen, nähtiin tyttöporukat sitä vastoin tiiviimpinä ja intiimimpinä. Näin ne myös tarjosivat paremman alustan juoruilulle.
Puutio painottaa, että kyse on ollut myös eri sukupuolille soveliaiksi ajateltujen aggression ilmaisun tavoista. Perinteisesti pojat ovat saaneet näyttää negatiivisia tunteitaan vapaasti, mutta tytöt ovat joutuneet keksimään luovempia tapoja ilmaista ärtymystään. Hän kuitenkin toppuuttelee vetämästä liian suoria johtopäätöksiä.
Silti tietyt piirteet näyttävät yhdistyvän suosioon ajasta ja paikasta riippumatta, ainakin länsimaissa. Näitä ovat Puution mukaan ainakin feminiinisyyttä korostava kehollisuus, ystävällisyys, mukautuvuus ja pojilta saatu huomio.
Yhteiskunta pakottaa kasvamaan
Nykvist asui perheensä kanssa kolme ja puoli vuotta Malawissa. Sielläkin suosittujen tyttöjen odotetaan sopivan yhteiskunnan asettaman ihannetytön lokeroon. Vielä tärkeämpi mittari Nykvistin mukaan suosiolle on kuitenkin varakkuus – kuten monesti Suomessakin, rikkaat kohoavat hierarkiassa korkealle, kun taas vähävaraisemmista taustoista tulevat päätyvät automaattisesti arvoasteikolla alemmaksi.
Nykvist tosin huomauttaa, että ehti käydä perinteistä malawilaista koulua vain yhden lukukauden ennen siirtymistä kotiopetukseen. Kotikoulu vapautti suosion paineista.
”Olin siellä paljon enemmän oma itseni. Tulin kahdeksannelle luokalle takaisin Suomeen, jossa harva mun ikäinen enää edes koski leluihin. Itse leikin vielä ihan täysillä. Siitä huomaa, miten yhteiskunta myös pakottaa kasvamaan.”
Nykvistin mukaan kotikouluryhmissä kaiken ikäiset lapset leikkivät keskenään, mutta vastaavanlainen hierarkioiden puute toteutuu Suomessa vain harvoin.
Hän kuitenkin toteaa, että mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä vähemmän erilaisilla klikeillä ja niihin kuulumisella on merkitystä. Yläkouluikäisiin verrattuna lukiolaiset ovat tällaisissa asioissa selvästi kypsempiä.
”Jotkut tyypit ovat ihan selvästi tunnetumpia kuin toiset, mutta kiusaaminen ja ilkeily puuttuvat. Esimerkiksi oppilaskunnan hallituksen jäsenet tietävät aika lailla kaikki. He käyvät paljon tapahtumissa ja myös järjestävät sellaisia itse. Mutta musta tuntuu kyllä, että sellainen kilpailu suosiosta ja joukkoon kuulumisesta on enemmän nuorempien ihmisten hommaa.”
“Kovin kauas ei olla tultu Jane Austenin ajoista, jolloin nuoren naisen tärkein tehtävä oli solmia avioliitto.”
Suosittu näyttää samalta vuodesta toiseen
Ella Sarén on 13-vuotias yläkoululainen. Mikä hänen mielestään on suositun tytön määritelmä?
”Useimmiten merkkivaatteita käyttävä ja sosiaalinen. Paljon kavereita, mutta ei välttämättä kovin läheisiä.”
Suositut tytöt eivät tarvitse suurta joukkoa oikeita ystäviä, koska määrä korvaa sosiaalisten suhteiden laadun.
”Ollaan näennäisesti ystävällisiä kaikille, mutta aika usein ne suhteet jäävät kovin pinnallisiksi”, hän tiivistää.
Kuulostaa varsin ankealta. Eikä myöskään erityisen hohdokkaalta toisin kuin esimerkiksi populaarikulttuuri antaa useimmiten ymmärtää.
Sarén on samaa mieltä. Hän ei itse haluaisi olla suosittu, eikä myöskään suosittele pyrkimään suositun tytön ystäväksi.
”Olishan se hauskaa, jos ois enemmän kavereita, mutta suosion ylläpitäminen vaikuttaa aika raskaalta. Emmä ainakaan haluaisi niin kevyitä ihmissuhteita, enkä myöskään kokea jatkuvia paineita omasta suosiostani.”
Tietynlaisen kulissin ja kiinnostavuuden illuusion ruokkiminen näyttää linkittyvän vahvasti suosittuna olemiseen. Mutta onko se jollain tapaa ominaista nimenomaan tytöille? Joutuvatko tytöt pinnistelemään suosionsa eteen poikia enemmän?
Puution mielestä eri sukupuolille asetetut odotukset ohjaavat lähtökohtaisesti kaikkien ihmisten toimintaa, vaikka suosion muodostamisen mekanismit ovatkin tytöille ja pojille jokseenkin erilaiset.
”Jos näitä siis ajatellaan vastakkaisina ryhminä. Eli tämän pohjalta sanoisin, että minkään sukupuolen ei tarvitse tehdä enemmän kuin toisen, mutta taustalla olevat historiasta ja kulttuurista kumpuavat ihanteet ovat erilaiset ja ne taas vaikuttavat yksilöiden toimintaan.”
Esimerkiksi tytöille romanttisiin suhteisiin panostaminen nähdään monesti suosion kannalta merkittävämpänä kuin pojille. Kovin kauas ei olla tultu Jane Austenin ajoista, jolloin nuoren naisen tärkein tehtävä oli solmia avioliitto.
Siksi suosittu tyttö on useimmiten suosittu myös poikien keskuudessa.
Sarénin mielestä pojilla on jonkin verran valtaa siihen, kenestä tulee suosittu, mutta sen merkitys on ajan saatossa pienentynyt. Pääasiassa tytöt viihtyvät vielä ainakin yläkoulun alkupuolella pitkälti omissa porukoissaan.
”Voihan se olla, että jos joku on silleen, että hei, toi nyt tykkää susta, niin sit se tykkäyksen kohteena oleminen tekee siitä ihmisestä hetkellisesti kiinnostavamman. Mutta ei mun ikäisillä kyllä vielä ihan kauheasti mitään oikeita parisuhdedraamoja ole.”
Toistaiseksi suosittu tyttö vuonna 2024 vaikuttaa vastaavan pitkälti oman nuoruuteni käsityksiä. Normatiivisen kaunis, hoikka, valkoinen ja vammaton cis-hetero. Voisiko suosittu tyttö vielä jonain päivänä olla jotain muuta?
Sarén miettii hetken.
”Varmasti sellaisia jo on, vaikka en itse olekaan niihin vielä kauheasti törmännyt”, hän sanoo.
Vähemmistöjen edustajat eivät ainakaan toistaiseksi päädy kovin helposti suosituiksi. Ehkäpä tietoisuuden lisääminen eri ihmisryhmien olemassaolosta muuttaa tilannetta pikku hiljaa.
Niin Sarén ainakin haluaa uskoa.
Sellaiset, tällaiset, tuollaiset – kaikenlaiset
Helsinkiläinen 15-vuotias Eeva Leinonen taas näkee sosiaalisen median selkeästi vaikuttaneen siihen, kuka voi päätyä suosituksi.
”Todella monen näköiset ihmiset voivat nykyään päätyä viraaleiksi eli sosiaalisen median hiteiksi. Se just laajentaa sitä kuvaa, että suosittu tyttö ei olekaan enää vaan sellaisilla tosi geneerisillä ihanneominaisuuksilla kyllästetty. Tarjontaa on niin paljon, että kriteerit väkisinkin muuttuvat.”
Hänellä on myös kirkas näkemys siitä, millaiset ihmiset nykyisin todennäköisemmin päätyvät suosituiksi. Ilkeyttä ei nähdä enää hyvänä asiana.
”Se ehkä johtuu siitä, et ihmiset on nähneet tällaisia basic mean girl -elokuvia niin paljon, et sellainen on alkanut tuntua oudolta käytökseltä. Ei kukaan halua olla sellaisen ihmisen kaveri, joka on koko ajan kauheen ilkee muita kohtaan.”
Omassa koululuokassaan hän tunnistaa hiearkioiden selvästi vähentyneen.
”Meillä se on mennyt silleen, et niistä tulee suosittuja, jotka on vaan yleisesti olleet mukavia kaikille.”
Mikä tähän on johtanut?
”Meiltä lähti pari sellasta korostuneen coolia tyyppiä. Se taas muutti koko ryhmän dynamiikan.”
Toki Leinonenkin tunnistaa klassisen suositun tytön prototyypin niin omasta elämästään kuin populaarikulttuuristakin.
”Meidän riparilla esimerkiksi oli just tällanen yks tyttö, joka osas sosiaalisoida tosi, tosi hyvin, mut sit samaan aikaan myös pitää itsensä ikään kuin muiden yläpuolella. Se teki itsestään sillä tavalla halutun, et muut ihmiset joutu näkemään vaivaa sen eteen, että ne saa sen huomion.”
Käytännössä tämä tapahtui siten, että esimerkiksi kysyttäessä harrastuksista, tyttö antoi lyhyitä, hieman kylmän oloisia vastauksia.
”Tuli sellanen fiilis, että aa, okei, sä et haluu jutella mun kanssa.”
Leinonen summaa näkemyksensä perinteisestä suositusta tytöstä: samaistuttava, mutta hieman kohotetumpi versio.
Hän antaa esimerkin: pukeutuu samaan tyyliin kuin kaikki muutkin, mutta käyttää esimerkiksi hieman laadukkaampia farkkuja, joilla erottua joukosta. Eli toisin sanoen on, jälleen kerran, rikas.
Onko ulkonäkö ikuisesti tytön tärkein valttikortti, kun puhutaan siitä, kuinka menestyä yhteiskunnassa?
Ei ehkä tärkein, mutta keskeinen joka tapauksessa, toteaa Puutio. Tietyt ihanteet pysyvät, kuten kauneus, mutta niiden rinnalle myös kohoaa jatkuvasti uusia.
Ne muuttuvat ja elävät tyttöjen itsensä mukana.
