Tahroja paperilla

Lauri Törhösen väitöskirja on saanut poikkeuksellista huomiota tänä syksynä. Väitöstä ja siihen liittyvää prosessia on kritisoitu sekä julkisuudessa että tiedeyhteisön sisällä useaan otteeseen. Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt asia on se, miten Törhönen kirjoittaa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.

Tulva esitti Lapin yliopiston sukupuolentutkimuksen professorille Leena-Maija Rossille kuusi kysymystä Törhösen väitöskirjasta.

Lapin yliopiston Törhösen väitöskirjaan liittyvässä keskustelutilaisuudessa nostit esiin sen, että teoksessa on sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä kohtia, jotka eivät ole eettisesti kestäviä. Mitä tarkoitat tällä?

Törhönen pyrkii työssään osoittamaan, että on päivittänyt käsityksiään liittyen sukupuoleen ja tasa-arvoon. Hän kirjoittaa esimerkiksi toistuvasti, miten sukupuolia on nykyään enemmän kuin kaksi. Kuitenkin Törhönen palaa aina siihen, miten elokuvassa ja sen tekemisessä läsnä ovat mies ja nainen. 

Teksti osoittaa, ettei kirjoittaja tiedä elokuvasta kovin paljoa sukupuolikäsityksiä tuottavana ja juurruttavana teknologiana tai osana sukupuolijärjestelmää. Eikä myöskään siitä epätasapainosta, mikä elokuvan historiassa on toimijuuden suhteen vallinnut. Näistä aiheista on olemassa paljonkin tutkimusta, mutta siihen ei viitata, kuten ei muutenkaan elokuvatutkimukseen.

Tekstissä on myös suoraan henkilöön meneviä kohtia, jotka liittyvät sukupuoleen. Lisäksi se sisältää seksistisiä kohtia, joissa käsitellään seksuaalisuutta liittyen elokuvan tekemiseen ja erityisesti naisnäyttelijän seksuaalisuutta.

Törhösen työn kohdalla voi ottaa esiin myös Me Too -liikehdinnän. Elokuva-ala on juuri yksi niistä aloista, jossa naisten kokemasta häirinnästä alettiin puhua julkisesti. Suhteessa tähän ja ja Törhösen omaan historiaan tekstissä esiintyvä sukupuoliproblematiikka on mielenkiintoista.

Mitä seurauksia on sillä, jos tällaista kieltä päättyy tutkimukseen?

Mielestäni Törhösen teksti ei täytä tutkimuksen kriteerejä – ei tieteellisen eikä taiteellisen. Olisi eettisesti arveluttavaa, jos tämmöinen väitöskirjan käsikirjoitus hyväksyttäisiin väitöskirjaksi ja se edustaisi Lapin yliopiston tutkimusta.

Mitä ajattelet, miksi kieleen ei ole puututtu väitöskirjaprosessin aikana?

Kaikissa väitöskirjan työvaiheissa pitäisi ilman muuta puuttua kielenkäyttöön, jos se on epäasianmukaista. Millä tahansa tutkimusalalla tällä tavoin sukupuolta käsittelevien  tekstikohtien tulisi karsiutua pois jo ohjausvaiheessa. En osaa sanoa, miksi näin ei ole käynyt. Työllä on ollut kaksi eri ohjaajaa, enkä tiedä ovatko tällaiset kysymykset nousseet lainkaan esiin.

Esitarkastajien olisi pitänyt esitarkastusprosessissa viimeistään sanoa ei tällaiselle kielelle. He päätyivät kuitenkin lausunnossaan kiittelemään kielen käyttöä sen “virkeydestä”, “rohkeudesta” ja “luovuudesta”.

Työssä on paljon ongelmallisia kohtia. Kielen käyttö ja sen epäasianmukaisuus olisivat olleet yksi hyvä argumentti vaatia siihen merkittäviä korjauksia. On mielenkiintoista, jos sukupuoleen liittyvää kieltä ei ole nähty ongelmallisena.

Onko yliopistoilla kiinnostusta puuttua esimerkiksi homofobiseen, seksistiseen tai rasistiseen kieleen väitöskirjoissa?

Kun katson asiaa oman alani suunnasta, niin oletan, että siihen on kiinnostusta puuttua. Ei se tietenkään välttämättä koko tutkijakuntaa läpäise. 

Ihmisten tiedot ja taidot vaihtelevat esimerkiksi suhteessa sukupuoleen tai rodullistamiseen liittyvien kysymysten tarkasteluun ja analyysiin. Luemme tekstejä eri tavalla ja siihen, mikä pistää silmään vaikuttavat oma koulutus- sekä tutkimustausta.

Ajattelen kuitenkin, että nykypäivänä on ihan yleissivistystä, ettei seksismi tai vaikkapa rasismi kuulu tutkimuksen sisällössä.

Väitöskirjasta on syntynyt suuri kohu. Törhönen on valmiiksi mielipiteitä jakava henkilö ja väitöstyön on myös todettu olevan poikkeuksellisen huono. Esiintyykö väitöskirjoissa yleisesti ongelmallista kieltä, joka jää vähemmälle huomiolle?

Väitöskirjoja tehdään jatkuvasti valtavia määriä, eikä tietenkään kaikkia seurata samalla tarkkuudella. Yliopisto ei myöskään ole paikka, jossa häirintää ja syrjintää ei tapahtuisi tai kaikki ihmiset olisivat tiedostavia.

Törhösen kuvio on ollut poikkeuksellinen. Kyseessä on julkisuuden henkilö ja väitökseen kohdistui paljon huomiota jo etukäteen. Voi olla, että hiljaisesti kaikenlaista menee läpi, mutta haluan itse luottaa tiedeyhteisöön ja siihen, että ihmiset ottavat vakavasti ohjaajan ja esitarkastajan roolit.

Mikä merkitys kielellä on yleisemmin väitöskirjassa?

Kielellä on monenlaisia merkityksiä lähtien siitä, millä kielellä tutkimusta ylipäätään tehdään. Kieli vaikuttaa myös saavutettavuuteen ja siihen, millaisia yleisöjä tutkimuksella tavoitellaan. Eli pysyykö tutkimus selvästi akateemisen kentän sisällä vai pystyykö sitä lukemaan myös suurempi yleisö. 

Tietyt akateemiset käytännöt vaikuttavat myös kielen käyttöön. Lähtökohtaisesti näen, että tutkimus kasvaa aina muusta tutkimuksesta. Sen tulee keskustella muiden tutkijoiden kanssa ja antaa krediittiä aiemmalle työlle. Jos jostain ollaan eri mieltä, niin argumentoidaan ja perustellaan, miksi ollaan eri mieltä. Törhösen työ ei mielestäni ole tutkimusta juuri siksi, ettei teksti keskustele muun tutkimuksen kanssa.

Väitöskirjaa käsitellään Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa 14. joulukuuta.


Tämäkin juttu on parempi paperilla. 

Valtaosa sisällöistämme on maksutta luettavissa verkossa. Ne kuitenkin tuntuvat ja näyttävät paremmilta printtilehdessä. Tilaajana teet arvokasta työtä tukemalla suomalaista feminististä journalismia. Tervetuloa ostoksille verkkokauppaamme!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua!


LUE SEURAAVAKSI:

Kun Barbie valloitti elokuvateatterit kesällä, osa moitti hittielokuvan feminismiä pinnalliseksi. Tiina Palosaari heräsi Barbie-intoilun jälkimainingeissa pohtimaan, voisiko populaarille feminismillekin olla paikkansa.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.