“Teen action-elokuvan keski-ikäisestä naisesta”

Ohjaaja-näyttelijä ja #metoo-kirjailija Heidi Lindén toi elokuva-alan seksuaalisen häirinnän julkisuuteen. Hän kertoo omin sanoin, miksi leffa syrjii kaikkialla.

 

 

”Elokuva-alalla syrjintää on kaikkialla. Vai milloin olet nähnyt, että Suomessa vaikka syyrialainen gaykundi olisi päässyt ohjaamaan leffoja? Naisten ohjaamat tuotannot saavat julkisesta tuesta noin 25 prosenttia. Niistä moni on lasten ja nuorten tarinoita, ehkä muutama komedia.

Koska alalla ajatus on, että eihän nyt miehiä voi kiinnostaa ohjata lapsille, kun eihän se ole miesten homma. Miehet ohjaavat seikkailuelokuvat ja muut ison rahan tuotannot.

Omissa tuotannoissani feminismi näkyy esimerkiksi roolituksessa. Jaan roolit vastoin odotuksia: tyypillisesti naiselle annettavan roolin saa mies ja toisinpäin. Homo esittää heteroa ja toisinpäin.

Nyt työstän muun muassa toimintaelokuvaa yritysmaailman huipulla olevasta nelikymppisestä, perheettömästä naisesta, joka löytää rinnalleen rikoskumppaniksi 20 vuotta nuoremman miehen. Action-leffojen pääosassa ja ohjaajina on aina ollut miehiä, joten päätin tehdä epätyypillisen version.”

 

“Olen ollut feministi aina. Pienenä luulin, että kaikkia meitä kohdellaan samanarvoisesti. Pelasin Vartiokylän ala-asteella koripalloa, ja kundien matseja katsellessani tajusin, että valmentajat kohtelivat tyttöjä ja poikia eri tavalla.

Meillä punnerrukset tehtiin polvet maassa. Se ärsytti. Mietin, että jos minun ei anneta treenata täysiä, niin en tällaiseen paskakerhoon kuulu.

Lopetin koriksen.

Itähelsinkiläisen yläasteen teatterikerhossa tajusin, että haluan kirjoittaa ja luoda sisältöä teoksiin. Piti korottaa keskiarvoa, jotta pääsin Kallion ilmaisutaidon lukioon. Siellä meininki oli elitistinen, oppilaat lähinnä lääkäreiden ja julkkisten lapsia. Ihan erilaista kuin lähiössä, jossa diversiteetti näkyi ja tunnelma oli hyväksyvämpi.

Tasa-arvosta puhuttaessa kaikki lähtee kohtaamisesta. On osattava kohdata ihmiset samalla tavalla, olla kaikkia kohtaan yhtä mukava ja avoin. Hävettää, että näin ei osata aina toimia. Ihmisillä on tarve kategorisoida: toi on feministi, toi on kova äijä. Jos vastassa on tyyppi, joka ei sovi boksiin, niin heti ollaan, että yäk.

Olin huomannut syrjintää ja seksuaalista häirintää tällä alalla jo kauan en- nen kuin aloin tehdä Aalto-yliopiston elokuvaohjaajaopintojen lopputyötä, johon keräsin naisohjaajien kokemuksia syrjinnästä. Kun aloin puuttua aiheeseen, minusta tuli musta lammas, joka haluttiin ulos koulusta. Muut opiskelijat kiittivät, että vihdoin tästä puhutaan. Jotkut opettajat sanoivat, että eipäs puhuta, ja työni julkaisu kiellettiin.

Viime lokakuussa Yhdysvalloista käynnistyi #metoo-liike, ja media kiin- nostui lopputyöstäni. Sen myötä alettiin käydä keskustelua syrjivistä ja sadistisista toimintatavoista, joihin tietyt henkilöt tällä alalla syyllistyvät. Pyysin sosiaalisessa mediassa ihmisiä lähettämään lisää kokemuksia aiheesta. Sain alle viikossa sähköpostiini 150 viestiä alan naisilta.

Minun oli pakko puhua naisten kokemuksista mediassa. Tunsin, että jos jätän tekstit lojumaan, petän heidät. Tarinoita on koottu nyt ilmestyvään kirjaan #Metoo-vallankumous. Olen halunnut tekojen lisäksi puhua niiden tekijöistä nimillä alusta asti, mutta aina on ollut joku sensuroimassa. Suomessa lainsäädäntö suojelee pitkälle tekijää.”

 

“Koko vuoden ajan syytetyt ovat uhkailleet kokemuksistaan kertoneita naisia ja yrittäneet estää heitä puhumasta. Se todistaa, että miehet yrittävät edelleen käyttää vaientamisen keinona ikiaikaisia pelottimia, kuten kunnianloukkaussyytettä.

Selvitin, että syyte voisi maksaa minulle 10 000 euroa. Jos sillä summalla voin puhua totta, niin riski on otettava. Pyysin uhkaajia lähettämään syytteen, mutta yksikään ei lähettänyt.

Vuosi on ollut rankka, mutta siitä on seurannut pääosin hyvää. Elokuva-alan ongelmat on myönnetty ministeriöissä asti. Suuri osa alan ihmisistä on ollut kannustavia, on tarjottu apua, tukea ja töitäkin.

Ympärilleni on syntynyt naisten verkosto, jonka kanssa tapaamme työasioissa ja vapaa-ajalla. Kuin vahingossa se johtaa myös verkostoitumiseen. Se on uutta minulle, ja tajuan, että miehethän ovat eläneet näin aina.

Toivon, että #metoo:n myötä ihmisten rohkeus ja herkkyys lisääntyisivät. Myöntäisimme, kun olemme tehneet väärin. Olisi rohkeutta vastustaa urpomaista käytöstä, ja puolustettaisiin toisiamme. Lisäksi pitäisi vaihtaa alalla valtaa käyttävä johto. Muuten mikään ei muutu.”

 

Heidi Lindén

 

– Näyttelijä, tuottaja, käsikirjoittaja, ohjaaja

– Opiskellut näyttelijäntyötä Tampereen yliopistossa ja elokuvaohjausta Aalto-yliopistossa sekä New Yorkissa

– Lindénin kirja #MeToo-vallankumous ilmestyi lokakuussa 2018