Toisen lihaa ja verta

Pitäisikö sijaissynnytyksen olla Suomessa laillista? Kysymys on vaikea, sillä toisessa vaakakupissa ovat synnyttäjien oikeudet, toisella puolella taas sateenkaariperheiden ja tahattomasti lapsettomien haaveet. Siskolleen lapsen synnyttänyt Saija ei ole katunut hetkeäkään.

Saija oli parikymppinen, kun kuuli ensimmäistä kertaa, että lapsen voi synnyttää toisen puolesta. Te­levisiossa käsitelty aihe oli Saijalle entuudestaan tun­tematon, mutta kosketti, sillä hänen siskonsa kärsi lapsettomuudesta. Saija ehdotti, että voisi synnyttää siskolleen lapsen.

”Sanoin siskolleni, että jos sijaissynnytys on mah­dollista, ilman muuta haluan sen tehdä.”

Sijaissynnytys on järjestely, jossa sijaissynnyt­täjä kantaa lapsen, jonka hän luovuttaa toiselle hen­kilölle tai pariskunnalle, siis aiotuille vanhemmille, syntymän jälkeen.

Joitakin vuosia ehdotuksensa jälkeen Saija aloit­ti sijaissynnytysprosessin. Oman lapsen saaminen oli tuonut Saijan elämään paljon iloa, ja hän halusi mah­dollistaa saman siskolleen. Vuosi oli 2002.

”Sijaissynnyttäminen oli silloin Suomessa vielä sallittua, joten saimme hoitoja Helsingissä. Asumme Pohjois-Suomessa, mutta täällä ei palveluja ollut saata­villa. Sillä kertaa raskaus ei tarttunut, mutta palasimme asiaan muutamia vuosia myöhemmin”, Saija muistelee.

Kun Saija ja hänen siskonsa perheineen aloittivat si­jaissynnytysjärjestelyt uudemman kerran, sijaissynnyt­täminen ei enää Suomessa ollut kuitenkaan mahdollista. Adoptioon tähtäävät hedelmöityshoidot kiellet­tiin vuonna 2007. Sijaissynnytys ei sinänsä ole laitonta, mutta siihen tähtäävät hedelmöityshoidot ovat.

”Seuraavalla kerralla kävimme hedelmöityksessä Tartossa, Virossa. Oli tietenkin vähän raskaampi pro­sessi lähteä ulkomaille.”

Saija ja hänen siskonsa perheineen olivat saaneet edellisellä yrityksellä adoptioneuvontaa ja psyykkistä tukea Suomessa. Sitä ei enää heille ollut tarjolla hedel­möityshoitolain muututtua.

Kohti yhdenvertaisempaa lapsiperheellistymistä

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry tekee aktiivista vaikuttamistyötä ei-kaupallisen sijaissynnytyksen puo­lesta, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet lap­siperheellistyä. Ei-kaupallinen sijaissynnytys perustuu auttamisen haluun. Raha, mahdollisia kulukorvauksia lukuunottamatta, ei liiku.

Sijaissynnytys voisi olla väylä lapsiperheellisty­miseen heille, joilla ei muuta mahdollisuutta lapsen saamiseen ole. Siis miespareille, tahattomasti lapset­tomille lesbo- ja heteropareille sekä sellaisille itsellisille perheellistyjille, jotka eivät itse voi tulla raskaaksi ja synnyttää.

”Saamme vuosittain noin 15–20 yhteydenottoa sijaissynnytykseen liittyen. Yhteydenottajilla saattaa olla valmiita alkioita pakkasessa, mutta ei mitään mahdollisuutta käyttää niitä”, kertoo Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio. ”Jos sijaissynnytys olisi mahdollista, hekin saisivat edes mahdollisuuden yrittää lapsiperheellistymistä.”

Kiinnostuksesta sijaissynnytyksen avulla per­heellistymiseen kertoo sekin, että monet suomalaiset etsivät sijaissynnyttäjää ulkomailta. Lasta Suomeen tuodessa voi tulla ongelmia, sillä jokainen tapaus kä­sitellään yksittäistapauksena eikä vakiintuneita käy­täntöjä ole. Ulkomaisen sijaissynnyttäjän oikeuksien toteutuminen ei myöskään ole itsestäänselvää.

Oikeusministeriö julkaisi keväällä selvityksen sijaissynnytyksestä. Lausuntokierros pakotti monet feministijärjestöt muodostamaan selkeän kannan ai­heesta. Yksi näistä oli Naisjärjestöjen keskusliitto, joka päätyi suhtautumaan myönteisesti ei-kaupallisen si­jaissynnytyksen mahdollistamiseen. Aiemmin järjestö on ottanut kantaa kaupallista sijaissynnytystä vastaan vuonna 2012.

Se, että mahdollisimman monella olisi mahdol­lisuus lapsiperheellistyä, on Naisjärjestöjen Keskuslii­tolle keskeinen syy myönteiselle kannalle.

”Olemme viime vuosien aikana käyneet paljonkin keskustelua jäsenistömme, sidosryhmiemme ja halli­tuksemme kanssa”, kertoo Naisjärjestöjen Keskusliiton vaikuttamisen päällikkö Anniina Vainio. ”Kun kysees­sä on näinkin monimutkainen ja monitahoinen kysy­mys, jossa on paljon erilaisia näkemyksiä ja huomioita­via seikkoja, ei kannan muodostaminen ole helppoa.”

Monitahoinen sijaissynnytys

Sijaissynnytys on monimutkainen kysymys, joka koskettaa useita eri tahoja: on ajateltava sijaissynnyt­täjän, aiottujen vanhempien sekä syntyvän lapsen oi­keuksia, asemaa ja intressejä.

”Niiden yhteensovittaminen juridisesti on koet­tu hyvin vaikeaksi”, toteaa Vainio. ”Ehkä sen vuoksi keskustelua yhä käydään, eikä sijaissynnytystä ole Suomessa sallittu.”

Vaikka Naisjärjestöjen Keskusliitto onkin ottanut myönteisen kannan kysymykseen, Vainio painottaa, että on todella paljon kysymyksiä, jotka pitää selvittää, ja asioita, jotka täytyy huomioida, jos sijaissynnytys laillistettaisiin taas Suomessa.

”Mitä jos sijaissynnyttäjä joutuu olemaan pitkään sairauslomalla raskauteen liittyvistä syistä? Entä jos tulee mielenterveyteen liittyviä haasteita tai pitkäaikai­sia vaivoja? Tässä on paljon kysymyksiä, joita ei täysin millään tiukalla valvonnallakaan pystytä sulkemaan pois”, Vainio pohtii.

Naisjärjestöjen Keskusliiton näkökulmasta lähtö­kohtana tulisi olla sijaissynnytysprosessissa syntyvän lapsen ja sijaissynnyttäjän oikeuksien turvaaminen. Vainio huomauttaa, ettei oikeusministeriön selvityk­sessä ollut tehty sukupuolivaikutusten tai lapsivaiku­tusten arvioita. Ne pitäisi kuitenkin tehdä.

Naisjärjestöissä huolestuttaa myös se, että sijais­synnytys saattaa vahvistaa ja uusintaa sukupuoliste­reotypioita. Näistä esimerkiksi Vainio nostaa ajatuk­sen siitä, että naiset ovat luontaisesti epäitsekkäitä. Tähän sukupuolittuneeseen oletukseen pohjaa myös sijaissynnyttäjälle asetettu pyyteettömyyden vaatimus ei-kaupallisessa sijaissynnytyksessä.

Vainio painottaa myös, ettei ei-kaupallisuus it­sessään tee sijaissynnytyksestä eettistä.

”Eikä se myöskään automaattisesti suojaisi si­jaissynnyttäjää hyväksikäytön, painostuksen ja pakon muodoilta, joiden nähdään olevan läsnä kaupallisessa sijaissynnytyksessä”, hän lisää.

Sijaissynnyttäjään mahdollisesti kohdistuvat toi­veet ja paineet voivat käytännössä rajoittaa sijaissyn­nyttäjän mahdollisuuksia päättää omasta ruumiistaan, siitä mitä sillä tekee ja miten asioista päättää.

Lisäksi Vainio huomauttaa, että yhteiskunnal­lisessa ja poliittisessa keskustelussa esitetään perus­teluita, joilla ei pätevästi voi perustella tarvetta sallia sijaissynnytys Suomessa. Yksi esimerkki näistä on se, että sijaissynnytys tulisi mahdollistaa, jotta maan ra­jat ylittävien kaupallisten sijaissynnytysjärjestelyjen kysyntä vähenisi. Tutkimus ja kansainvälinen kokemus ovat kuitenkin osoittaneet, ettei näin ole.

Sääntely tuo turvaa

Saija muistelee raskausaikaa sijaissynnyttäjänä läm­möllä. ”Kaikista pahin jännitys tuli, kun menimme Tarttoon. Edellisenä päivänä tuli sellainen olo, että mitä olen tekemässä. Se oli kuitenkin meille aivan mahta­vaa aikaa, joka antoi paljon. Olen erittäin iloinen, että teimme sen. Koko perheemme oli vihkiytynyt siihen. Vauva sai kasvaa mahassani, mutta oli siskoni vauva”, Saija muistelee.

Saijalle edelliset raskaudet olivat olleet helppoja, mutta raskauden riskit ja vaikeat asiat keskusteltiin silti ääneen etukäteen.

”Sovimme esimerkiksi, että jos menehtyisin, sis­koni perheineen kantaisi vastuuta myös minun lapsis­tani”, Saija kertoo.

”Rehellisesti pitää tunnustaa riskit”, hän jatkaa. ”Suomessa äitikuolleisuus on todella matala, mutta omalla kohdalla täytyy miettiä, millainen riski ras-kaus on terveydelle. Älä lähde sijaissynnyttäjäksi, jos on yhtään sellaista tuntumaa, että jotain voi tapahtua. ”

Lähtisikö Saija uudestaan sijaissynnyttäjäksi, jos palattaisiin ajassa taaksepäin?

”Ehdottomasti. Sitä iloa, joka lapsesta seurasi, ei korvaa mikään.”

Hän lisää, ettei tiedä, miksi sijaissynnytys Suo­messa kiellettiin. ”Toivon, että keskustelua sijaissyn­nytyksestä käytäisiin, sillä oman lapsen saamisen merkitys ihmisen elämälle on suuri. Ei sijaissynnytyk­sestä edelleenkään käytännössä ole julkista keskuste­lua, ei iso yleisö tästä tiedä.”

Myös Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio toivoo avoimempaa keskustelua sijaissynnytyksestä. Hän myöntää, että aihe on monimutkainen ja siihen liit­tyy paljon niin eettisiä kuin taloudellisia kysymyksiä. Savion mukaan tulisi keskustella sijaissynnytykseen liittyvistä peloista ja huolista avoimesti sekä miettiä, miten sijaissynnytys voisi olla mahdollista. Siihen tar­vitaan monialaista asiantuntemusta.

Lähtökohtana ei-kaupalliselle sijaissynnytykselle tulisi Savion mukaan olla selkeä malli, jolla varmistet­taisiin erityisesti syntyvän lapsen oikeudet ja turvattai­siin sijaissynnyttäjän asema ja itsemääräämisoikeus. Lisäksi aiotuilla vanhemmilla tulisi olla selkeät ja tar­kasti etukäteen määritellyt vastuut ja rooli prosessissa. ”Jotta kaikkien oikeudet on turvattu ja kaikki tietävät, mitä ollaan tekemässä.”

Tämäkin juttu on parempi paperilla. 

Valtaosa sisällöistämme on maksutta luettavissa verkossa. Ne kuitenkin tuntuvat ja näyttävät paremmilta printtilehdessä. Tilaajana teet arvokasta työtä tukemalla suomalaista feminististä journalismia. Tervetuloa ostoksille verkkokauppaamme!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua!


LUE SEURAAVAKSI:

Seurapiirivaikuttaja ja naisasianainen Aina Matilda G. af Soldan-Friberg laittaa lukijoiden perhesiteet, romanssit ja työsuhteet järjestykseen menneen maailman arvokkuudella. Tällä kertaa opimme, että vessapaperirullan asettelusta voi tarvittaessa joustaa, patriarkaatin vastustamisesta ei.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.