Kuka on ollut tuhma pieni taikinakulho?
Vuonna 2024 tutustuin olentoon nimeltä Tradwife. Hän liihotti osaksi elämääni puhelimen näytön läpi pastellinsävyiseen pellavamekkoon pukeutuneena vaivaten yhdellä kädellä hapanjuuritaikinaa ja selaten toisella Raamattua. Hän puhui paljon aviomiehestään, joka on kuulemma ammatiltaan provider. En ikinä nähnyt kyseistä miestä – kai hänellä oli liian kiire töissä. Sen sijaan Tradwife katseli säälivästi minun aviomiestäni, joka pitkän työpäivän jälkeen siivosi, tiskasi ja pyykkäsi hiki hatussa. Samaan aikaan minä voivottelin naisen osan epäreiluutta sohvalla, kädessäni Tiktokia neljä tuntia päivässä pyörittävä puhelin.
”Sinuna en kyllä kehtaisi laiminlyödä itseäni ja kotiani tuolla tavalla”, Tradwife huomautti minulle ruudun läpi. ”Eikös miehesi tienaa huomattavasti sinua enemmän?” hän jatkoi.
”Älä viitsi. Ei ole minun vikani, että miehille maksetaan edelleen parempia palkkoja”, mutisin, ja swaippasin seuraavaan videoon. Siellä hän kuitenkin itsepintaisesti jälleen oli. Tällä kertaa pellavamekon päälle oli puettu kaunis pitsireunainen essu. Hapanjuurileivän kohotessa uunissa hän madalsi ääntään ja kuiskasi: ”Olethan muistanut täyttää aviovelvollisuutesi? Vaimon tehtävä on pitää mies tyytyväisenä myös seksuaalisesti.”
Tradwife löysi tiensä elämääni siksi, että olin raskaana. Kärsin lamauttavasta pahoinvoinnista, joten vapaa-ajalla en halunnut tehdä juuri muuta, kuin turruttaa aivoni sosiaalisen median pystyvideoilla. Samalla puolisoni kokkasi keittiössä hajutonta ja mautonta raskausruokavalioon sopivaa apetta. Tiktok, johon olen ollut suhteessa pidempään kuin aviomieheeni, teki yhteisten vuosiemme aikana minulta varastamansa datan perusteella johtopäätöksensä uudesta elämäntilanteestani.
Aloin saada puhelimeni näytölle pyytämättä ja yllättäen videoita, joissa kauniit amerikkalaiset naiset kertovat, miten aviomies ruokitaan (kuolleen eläimen osilla) ja pidetään tyytyväisenä (et saa ikinä kieltäytyä seksistä). Usein näiden videoiden kylkiäisenä oli jokin Raamatun jae, jossa muistutetaan, että vaimon on alistuttava miehelleen. Lähes aina niissä oli mukana aihetunniste #tradwife. Tämä tuntui petokselta – luulin, että voisin luottaa Tiktokiin, joka kyllä tietää minun olevan feministi.
Tiesin nimittäin jo entuudestaan, kuka Tradwife on. Suomalainen media oli päättänyt joskus vuonna 2020, että on olemassa ”tradwife-ilmiö”. Sitä käsittelevissä jutuissa hänen kerrotaan olevan ”perinteisten perhearvojen” tai ”sukupuoliroolien” mukaan elävä nainen. Sellainen, joka hoitaa kodin, lapset ja miehen ja näyttää samalla nätiltä. Olin jo pitkään ollut sitä mieltä, että näissä jutuissa oli jotain pielessä, mutta vasta sukellettuani korviani myöten arvokonservatismin ja sisäistetyn naisvihan tunkkaisen miasman kyllästämään osaan sosiaalista mediaa aloin todella suuttua suomalaiselle lehdistölle siitä, miten se on aihetta käsitellyt. Tällä ”ilmiöllä” kun tuntuu olevan aika vähän tekemistä valtaväestön arjen kanssa.
Katsokaapas nyt tätä: Yle raportoi, että Tiktokissa #tradwife-sisältöjä tekevillä julkkiksilla, kuten Nara Smithillä, voi olla miljoonia seuraajia. Me Naiset väittää, että naisia kiinnostaa nyt perinteinen alfamies. Lehden tuottajat vaikuttavat kommentissaan olevan tästä huolissaan. Mutta keitä ovat nämä alfamiesten perässä juoksevat naiset? Yksi Helsingin Sanomien haastattelema neitokainen, toinen samanlainen Ilta-Sanomille parisuhteestaan kertonut ja yksi reality-ohjelmaan luultavasti shokkiarvon vuoksi käsikirjoitettu konservatiivipariskunta. Ilta-Sanomien mukaan ”ilmiö kuohuttaa sosiaalisessa mediassa”. Lehti ei kerro mitä muuta tämä ilmiö on, kuin kuohuntaa somessa. Onko pelkkä nippu somessa ilmaistuja mielipiteitä nykyään jo ilmiö?
Ei kai nyt sentään. Ilmiö on asia, jonka näkee katsomalla tilastoja. Ja tilastoista tradwifea ei löydä, vaikka kuinka yrittäisi. Päin vastoin, suomalaisten parisuhteet muuttuvat koko ajan tasa-arvoisemmiksi. Sen jälkeen, kun Marinin hallituksen perhevapaauudistus tuli elokuussa 2022 voimaan, on yhä useampi isä päättänyt jäädä lapsensa kanssa kotiin. Myös kotityöt jakautuvat tilastojen mukaan heteropariskunnissa nykyään aiempaa tasaisemmin. Kouluikäisten lasten isät tekevät keskimäärin jo enemmän kotitöitä kuin äidit.
On höpsöä kuvitella, että eläisimme oikeasti uuskonservatismin aikaa vain siksi, että muutama hoopo Tiktokissa antaa niin ymmärtää, kun samaan aikaan oikeat ihmiset elävät yhä tasa-arvoisemmin.
Mistä tässä hapanjuurileivän ja 1950-luvun normien tuoksuisessa somesisällössä sitten on kyse, jos ei arvojen muutoksesta? Mielestäni siinä on kyse seksistä ja oikeistoradikalismista.
***
Rotupuhtaus on puoli ruokaa, sanoisi Internetin äärioikeisto.
”Etköhän nyt vähän liioittele”, tokaisee Tradwife. Hänen hymynsä on muuttunut hieman kireäksi ja hän yrittää kätkeä ärtymyksensä mallailemalla neulomaansa vauvanvaatetta pyöreän vatsani päälle. ”Te feministit olette juuri tuollaisia: ääri-sitä, ääri-tätä, kun minä vain olen ihan tavallinen nainen, joka haluaa elää perinteisten perhearvojen mukaan”, hän sanoo.
”Ei sellaisessa elämäntyylissä, jossa kieltäydytään tekemästä töitä ja keskitytään näyttämään nätiltä ole mitään perinteistä”, huomautan. ”Sellaiseen elämäntyyliin ei ole Suomessa ollut juuri kenelläkään varaa, ja Yhdysvalloissakin, mistä sinä taidat olla kotoisin, vain harvalla perheellä on ollut se mahdollisuus. Loppujen lopuksi sinä olet vain kutkuttava meemi, jonka suosio perustuu siihen, että feminismistä (tai ainakin sen kevytversiosta) on tullut niin valtavirtaa. Sinä olet feminismin vastakohta, ja siksi sinussa on jotain kiellettyä ja tuhmaa. Katso nyt: nämä sinusta tehdyt videothan ovat täynnä epäsovinnaista puhetta, syvään uurrettuja kaula-aukkoja ja seksuaalista alistumista.”
Näytän Tradwifelle puhelimeltani videoita, joissa touhuavat hänen kanssaan samaan heimoon kuuluvat naiset.
Eräällä videolla australialainen tiktokkaaja Jasmine Dinis operoi keittiössään monitoimikonetta. Taustalla soi vanha amerikkalainen iskelmä, ja kuvan yllä leijuu teksti: ”Olin ennen todella kiinnostunut politiikasta, mutta nyt vain rentoudun samalla kun mieheni kertoo minulle mitä ajatella.” Kuvan reunalta lapsen käsi kurottaa nostamaan Dinisin vaaleanpunaisen mekon helmaa niin, että pakara vilahtaa. Tunnelma on samaan aikaan kodikas ja pikkutuhma.
Toisella videolla Dinis leipoo hapanjuurileipää lapsen kanssa. Molemmat ovat pukeutuneet vaaleanpunaisiin mekkoihin ja ruskeisiin pellavaessuihin. Videon päälle on aseteltu teksti: ”Physically I’m making sourdough for my family. Mentally I’m overthrowing the government & saving the west.” Teksti liittää tekijänsä suoraan uuteen internetissä toimivaan äärioikeistoon, joka viestii meemein ja meuhkaa salaliittoteorioita siitä, miten islamisaatio, rotujen sekoittuminen ja maahanmuutto uhkaavat ”Länttä”. Samalla se alleviivaa sitä, miten radikaali identiteetti tradwife on.
Seuraavaksi katsomme Tradwifen kanssa, miten tiktokkaaja herblessedhome, oikealta nimeltään Ashley, istuu auton takapenkillä kertoen, että hänen aviomiehensä pakkasi hänet auton kyytiin kertomatta minne matka. Ashley ei aio kyseenalaistaa miestään, vaan nauttii kyydistä.
Sitten pääsemme Estee Williamsiin. Hän on oikeistoradikaalin tradwife-sisällön kuningatar. Williamsilla on vaaleat kiharretut hiukset, muhkeiksi rajatut huulet ja miljoonia seuraajia. Hän muistuttaa videoillaan siitä, että Raamattu kehottaa naisia alistumaan miehilleen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että miestä varten on näytettävä nätiltä – Williams itse pukeutuu lähinnä vaaleanpunaiseen, koska näin hänen miehensä on päättänyt – ja sitä, ettei kotoa saa poistua ilman miehen lupaa.
”Tämä kuulostaa ihan 24/7 BDSM-suhteelta”, puuskahdan Tradwifelle. ”Ihan super kinkyä!”
”Eikös sinun pitänyt olla feministi”, Tradwife tokaisee. ”Onko feminististä seksualisoida muiden naisten viattomia lifestyle-videoita?” hän kysyy.
Edessämme kämmennen kokoinen Estee Williams vaivaa hapanjuuritaikinaa (miksi aina hapanjuuritaikinaa?) ja kumartuu syvään kameraan päin niin, että katsoja saa silmäyksen paidanalaiseen maailmaan. Samalla Williams hymähtää hieman itsetietoisen oloisena. Yhdistelmä on viekoitteleva ja kaino samaan aikaan.
”Kun Redittistä hakee yhteisöjä hakusanalla tradwife, osumat on merkattu NSFW-tunnisteella. Se merkitsee yleensä pornoa tai senssi-ilmoituksia, mitä nämä näköjään ovatkin”, huomautan Tradwifelle.
Tradwife kiinnittää katseensa tiukasti keksitaikinaan ja mutristaa suutaan.
***
Sekopäiset ja pervot ongelmat vaativat sekopäisiä ja pervoja ratkaisuja. Kurkataanpa siis, mitä Wilhelm Reich kirjoitti fasismin, perhehierarkian ja erotiikan yhteydestä.
Reich oli psykoanalyytikko, joka syntyi 1800-luvun lopulla nykyisen Ukrainan alueella, opiskeli Sigmund Freudin alaisuudessa ja pakeni natseja 1930-luvulla Yhdysvaltoihin. Hän oli jokseenkin eksentrinen hahmo, joka kehitti monia toimivia ja elämään jääneitä käsitteitä, muun muassa seksuaalinen vallankumous on peräisin Reichin kynästä. Hän myös uskoi olevansa ufo-hyökkäyksen kohteena ja oli vakuuttunut siitä, että Freudin syöpä johtui orgasmien puutteesta. Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja – villin puolensa ansiosta Reich tuntuu juuri oikealta ajattelijalta auttamaan ymmärtämään tradfiweista ja provider-miehistä vaahtoavia somettajia.
Reichin teos Fasismin massapsykologia julkaistiin 1933. Se on oman aikansa sosiologiaa ja psykoanalyysia yhdistävä tutkimus fasistien mielenmaisemasta. Tieteenä se on nykykriteerein aika höttöistä, mutta eipä psykoanalyyttista kirjallisuutta kannatakaan lukea kuin matematiikkaa, vaan kuin runoutta.
Fasismin massapsykologiassa Reich tutkii fasismin eroottista tenhoa. Sen kova, suonikas ja sykkivä ydin on ajatus siitä, että autoritaarinen yhteiskunta hallitsee ja alistaa kansalaisiaan seksuaalimoraalin kautta. Hallinta alkaa pikkuporvarillisessa ydinperheessä, jonka pää on isä. Vanhemmat tukahduttavat seksuaaliset tarpeensa ja opettavat samalla lapsensa sivuuttamaan omat halunsa. Näin kasvatetaan kansa, joka haluaa tulla alistetuksi.
Miehet alistuvat samastumalla alistajaansa. He näkevät auktoriteeteissä isän, jonka edessä on nöyrryttävä ja jonka kaltaisiksi he haluavat tulla. Naiset alistuvat alistumalla. Kaikki tämä pyörii Reichin mielestä seksuaalisen turhautuneisuuden ympärillä. Reich kirjoittaa, että natsit hyödynsivät saksalaisten tukahdutettuja seksuaalisia viettejä pidikkeittä propagandassaan. Hänen ajatuksensa on, että tukahdutettu seksuaalisuus pyrkii purkautumaan muuta kautta. Meissä kaikissa piilevä luonnollinen aggressiivisuus muhii ja fermentoituu alitajunnassa, ja kun se ei voi purkautua tervehenkisenä pyllyn puristeluna, se ”kärjistyy raa’aksi sadismiksi” sodassa. Sotilaat puetaan koreisiin univormuihin, ja nuoret naiset voivat sitten ihastella heitä marssimassa rytmikkään kiihottavissa sotilasparaateissa.
Toisin sanoen: seksuaalisten viettien tukahduttaminen tekee ihmisistä pervoja. Kun omat halut on pitänyt kieltää, jotta sopeutuisi autoritaariseen järjestykseen, alkaa autoritaarisuuden symboleista itsestään tulla kiihottavia. Sisältövaroitus: nyt aion kinksheimata. Tasapainoinen ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen on kiinnostunut nuolaisemaan kiiltävää sotilassaapasta ainoastaan oikeasti, ei missään nimessä kuvainnollisesti.
Reichin mukaan fasismiin ihastuvat pikkuporvarit pelkäävät kuollakseen ”seksuaalianarkiaa”. Nykyään esimerkiksi perussuomalaiset varoittavat vaaliohjelmassaan siitä, miten tofu ja pervoilu ovat pesiytyneet kouluihin. Peruskoulumiljöön retoriikkaa mukaillen: se on itse, joka toista haukkuu.
Reich ei tietenkään ole ainoa vasemmistointellektuelli, joka on kirjoittanut fasismin eroottisuudesta. Susan Sontagin kuuluisa essee Fascinating Fascism käsittelee samaa aihetta. Siinä Sontag kysyy, miksi natsien univormut ovat olleet pitkään erilaisten seksifantasioiden rakennuspalikoita. Sontag vastaa omaan kysymykseensä toteamalla, että fasismi on teatteria. Siksi se on sadomasokisteille niin kiihottavaa: S/M on myös teatteria.
***
Myös tradwife-kontentti on teatteria. Ei erityisen hyvää sellaista – komea puvustus ja lavastus eivät onnistu kätkemään epäuskottavaa juonta. Niiden alta paljastuu kiusallisia kysymyksiä, kuten: kuka tämän elämäntyylin maksaa?
Sellaiset miehet, naiset ja muut, joiden tuloilla takaisi mukavan elintason pariskunnalle, saatikka sitten kokonaiselle perheelle, ovat nykyään harvassa. Ja kun nykypolitiikan suunta on sellainen, jossa palkkoja poljetaan nostamisen sijaan, he käyvät yhä harvempaan.
Tradwife-touhussa ei siis ole kyse ilmiöstä. Siinä on kyse eroottisesti latautuneesta haavekuvasta, josta on kiva puhua, koska se on niin kutkuttava. Mutta puhe ei ole ilmiö. Puhe on vain puhetta.
