Yksinäisyys johtaa totalitarismiin

Hannah Arendtin merkkiteos Totalitarismin synty tuntuu nyt ajankohtaisemmalta kuin koskaan julkaisunsa jälkeen. Helppotajuiseksi sitä ei voi haukkua.
Hannah Arendtin kirjan Totalitarismin synty kansi.
Hannah Arendtin kirjan Totalitarismin synty kansi.

Totalitarismin synty Hannah Arendt, suom. Matti Kinnunen Vastapaino 2013 (alkup. 1951 The Origins of Totalitarianism)

Minulla on tapana innostua merkittävien poliittisten ajattelijoiden ja teoreetikoiden kirjoista. Aina, kun alan sellaista lukemaan, kuvittelen pian vihdoin ymmärtäväni, miten minun on osattava maailmasta ajatella tai miten sitä voisin tutkia, jotta kaikki loksahtaisi paikoilleen.

Niin ei kuitenkaan koskaan käy. Ei tietenkään, sillä yksi teos ei voi tyhjentävästi selittää maailmaa tai tarjota yhtä ainoaa yleispätevää teoreettista tai metodologista kehystä tutkimuksen tekemiseen. 

Hannah Arendt (1906-1975) oli alunperin saksanjuutalainen, mutta hän teki akateemisen uransa Yhdysvalloissa. Arendtia pidetään yhtenä aikamme tärkeimmistä politiikan teoreetikoista.

Nainen, joka kelpaa miestenkin siteerattavaksi. Totalitarismin synty on yksi hänen pääteoksistaan, ja ajattelin sen tarjoavan avaimia nykyhetken ymmärtämiseen. Siihen, olemmeko luisumassa jälleen kohti totalitarismia ja kuinka lähellä sitä olemme.

Järjestin marraskuussa 2025 keskustelun teoksesta emännöimässäni Maailmanrakastajan salongissa, ja olin ajatellut valmistautua hyvissä ajoin. Toisin kävi.

Olen aiemmin törmännyt Arendtin ajatteluun lähinnä politiikan teoriaa lukiessani, toisen käden lähteinä siis. Viivyttelin kirjaan tarttumista, koska pelkäsin sen olevan teoreettisfilosofisesti raskasta luettavaa.

Niinpä päädyin juuri siihen tilanteeseen, mitä olin halunnut välttää, eli lukemaan raskasta teosta juuri kun syksyn pimeys alkoi painaa oikein kunnolla. Kannatti silti.

Totalitarismin synty koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen käsittelee antisemitismiä, toinen imperialismia ja kolmas totalitarismia.

Lukemisen raskaus syntyi historiallisten yksityiskohtien määrästä. Ne ovat toki perusteltuja, kuten Arendt kirjoittaa ensimmäisen osan esipuheessa: ”Kun sodan päätyttyä aloin järjestää tämän kirjan aineistoa … [juutalaisten ja antisemitismin historiasta] ei löytynyt ainuttakaan yleisesitystä, jonka olisi voinut sanoa täyttävän edes historiantutkimuksen alkeellisimpia vaatimuksia.” (s. 16)

Eurooppalaisten juutalaisten historia ”hovijuutalaisten ajasta Dreyfusin juttuun” (s. 19) eittämättä auttaa ymmärtämään antisemitismiä ja sitä, miten se edesauttoi holokaustin mahdollistumista.

Sivistyneelle frankofiilille Alfred Dreyfusin tapaus voi kuulua yleissivistykseen. Itse en kuulu tähän joukkoon, joten juutalaisen upseerin saaman väärän tuomion merkitys jäi itselleni etäiseksi ja hämäräksi.

Toisen osan lukeminen tuntui helpommalta. Kakkososassa on enemmän sitä politiikan teoriaa, mitä kirjalta olin odottanutkin. Siinä käsitellään imperialismia kansallisvaltion, hallinnan, lain ja byrokratian kautta ja osoitetaan näiden suhdetta sekä toisiinsa että valtaan ja rasismiin.  

Kirjan kolmas osa keskittyy totalitarismiin. Arendt tarkoittaa totalitarismilla sekä natsi-Saksan että Stalinin ajan Neuvostoliiton poliittisia järjestelmiä.

Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, onko mikäkin maa luisumassa parhaillaan kohti autoritaarisuutta, fasismia tai totalitarismia.

Odotin tietenkin lukemalla saavani vastauksen siihen, missä nyt ollaan. Moni kohta kirjassa näyttäisi toki ennakoivan myös nykytapahtumia, ja Arendtin ehkä tärkein viesti nykyajalle on, että pitää olla valppaana.

Samaan tapaan kuin pitkän linjan kansainvälisen politiikan feministitutkija Cynthia Enloe usein muistuttaa, että pitää olla valppaana havaitsemassa militarismia ja kannattaa tehdä muistiinpanoja. 

Totalitarismin synty on otsikon suomennoksena hieman harhaanjohtava, Arendtin analyysissa ei ole kysymys mistään suoraviivaisesta syntyprosessin kartoittamisesta, vaan erilaisista elementeistä ja kehityskuluista, jotka tekivät totalitarismin mahdolliseksi.

Alkuperäinen englanninkielinen nimi onkin monikossa ”origins” ja teoksen saksankielisen version otsikossa puhutaan totalitarismin ”elementeistä”. Nykyhetkessä olennaisimmalta tuntuu kirjan loppu, jossa käsitellään eristämistä ja yksinäisyyttä.

Arendt korostaa eristämisen olevan totalitaarisuuden esiaste, hedelmällistä maaperää terrorille, koska toisistaan eristetyillä ihmisillä ei ole valtaa.

Kun eristämällä tuotetaan organisoitua yksinäisyyttä, jossa vallitsevat pahantahtoiset tulkinnat toisista ihmisistä, totalitaarinen herruus mahdollistuu. 

Sekä pandemia-aika että ihmisten välisen kommunikaation siirtyminen someen ovat luoneet ilmeisen otollisen tilanteen totalitarismille. Mutta aina on myös lohtua, Arendt muistuttaa. Ihmisellä on aina mahdollisuus vapauteen ja ”jokainen historian loppu sisältää vääjäämättä uuden alun.” (s. 552). 

 

Tämäkin juttu on parempi paperilla.

Haluamme, että mahdollisimman moni pääsee lukemaan Tulvan feminististä journalismia, joten laitoimme lähes kaikki jutut ilmaiseksi verkkoon. Lehden tekeminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten tilaajien tuki on meille valtavan tärkeää. Jos tykkäsit lukemastasi, voisitko harkita lehden tilaamista kotiin? Hyvän mielen lisäksi saat paremman lukukokemuksen, juttumme nimittäin tuntuvat ja näyttävät paremmilta paperilla. Tilaa nyt!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua! Mainitse viestissä, että raha on tarkoitettu Tulvalle, niin se päätyy varmasti oikeaan osoitteeseen!

Tilaa

LUE SEURAAVAKSI:

Keväällä julkaistiin saamelaisten totuus- ja sovintokomission raportti. Siitä puhuivat lähinnä saamelaiset, joiden tiedossa väkivaltaa, sortoa ja alistamista kuvaava sisältö jo oli. Raportin kustannustoimittaja Tuukka Tuomasjukka kohtasi työssä suomalaisen sukunsa historian ja keskustelun käynnistämisen vaikeuden.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.