ZOMBIE-elokuvissa osa ihmisistä muuttuu eläviksi kuolleiksi, jotka vaeltavat maan päällä ja hyökkäilevät terveiden ihmisten kimppuun. Zombeille ei voi puhua järkeä. Niitä kiinnostaa vain seuraava, ihmislihasta koostuva ateria.
Yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu usein vähän siltä kuin eläisi zombien kansoittamassa maailmassa. Varmasti jokainen feministi on joskus huomannut ajautuneensa osaksi keskustelua, jossa vastapuoli sivuuttaa täysin kaikki hyvin perustellut väitteet. Itse voit selittää vaikka kuinka selkeästi, että tasa-arvo sukupuolten välillä ei toteudu työelämässä, köyhyys ei ole köyhien omaa syytä tai että ilmastokriisiin on pakko reagoida heti, ja saat vastaukseksi jotain sen tyylistä kuin ”epäreiluus nyt vain kuuluu maailmaan” tai ”ei ole realistista pitää kaikista huolta”. Nämä tilanteet herättävät halun ravistella toista osapuolta. Haloo, oletko edes elossa? Miksi et kuule, mitä juuri sanoin sinulle?
Usein nämä tilanteet johtavat siihen, että tasa-arvoa puolustanut ihminen päättelee, ettei hän osannut selittää asiaa riittävän hyvin. Hän etsii ongelmaa itsestään ja yrittää kovemmin. Hän selittää asian uudelleen. Ja vielä uudelleen, tuloksetta.
Toimintatapa pohjautuu ajatukseen, että tasa-arvon ongelmat kyllä ratkeavat, kunhan vain kaikki ymmärtävät, kuinka epätasa-arvoinen maailma on. Feminismi tekee itsestään tarpeettoman, kun kaikki ihmiset ovat feministejä. Miten upeaa! Valitettavasti tämä strategia ei toimi.
Zombitarinoissa ihmiset yleensä yrittävät joko löytää parannuskeinon zombiuteen tai taistella niitä vastaan. Feministit tuntuvat usein ottavan poliittiseksi päämääräkseen antifeministien muuttamisen feministeiksi.
Kun olen puhunut sosiaalisessa mediassa miesten huonosta käyttäytymisestä deittailumaailmassa, olen säännöllisesti saanut palautetta siitä, että miesten syyllistäminen saa heidät vain kääntämään selkänsä feminismille. Näille kritisoijille on tuntunut olevan täysin vieras ajatus, että ensisijainen tavoitteeni ei ole käännyttää erimielisiä.
Julkaisujeni tarkoitus on ollut tuoda esiin erilaisia painostus-, manipulaatio- tai hyväksikäyttötilanteita ja tarjota vertaistukea. Toisin sanoen auttaa ihmisiä tunnistamaan, millä tavalla patriarkaatti on läsnä romanttisissa suhteissa, ja sen myötä oppia suojautumaan siltä.
Kuvittele, että zombi on juuri hyökkäämässä sinua päin. Zombille voi kyllä yrittää selittää, että aivosi ovat sinulle tärkeät, ja siksi niiden syöminen olisi väärin. Samalla tavalla voimme selittää rikkaille, että köyhiltä leikkaaminen on huono veto ja hiilinieluja kannattaa suojella. Olisi kuitenkin tyhmää laskea sen varaan, että puheenvuorosi jälkeen zombi perääntyy. Sinun on varauduttava myös puolustautumaan.
Maailman muuttaminen vaatii joukkovoimaa, mutta joukon on myös osattava tehdä jotain. Sen sijaan, että keskittyisimme ainoastaan pohtimaan, kuinka saada ”hyvien puolelle” mahdollisimman paljon ihmisiä, voisi olla hedelmällisempää pohtia, kuinka voisimme taistella jo olemassa olevan joukon voimin. Millaista valtaa meillä on, mitä strategisia keinoja emme ole vielä kokeilleet? Onko olemassa jotain historiassa hyviksi koettuja vaikuttamisen muotoja, jotka ovat nyt liian vähällä käytöllä? Millaista aktivismitoimintaa Suomessa on ja voisiko sitä olla enemmän? Kuinka luoda painetta ja pitää meteliä? Kuinka voisimme voimaantua niin, että zombit juoksevat meitä karkuun eikä päinvastoin?
Alma Tuuva on toimittajataustainen taiteilija. Hänet tunnetaan kuvataideprojekti It Girls -kollektiivista ja Instagramin @pikakahvimemegirl-tilistä.
Tämäkin juttu on parempi paperilla.
Valtaosa sisällöistämme on maksutta luettavissa verkossa. Ne kuitenkin tuntuvat ja näyttävät paremmilta printtilehdessä. Tilaajana teet arvokasta työtä tukemalla suomalaista feminististä journalismia. Tervetuloa ostoksille verkkokauppaamme!
Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua!
