Jos olet feministi, olet todennäköisesti feministi myös datan suhteen.
Data ja siihen pohjautuvat päätökset vaikuttavat meihin kaikkiin, asuimmepa luonnon helmassa cottage core -unelmaa tai keskellä suurkaupungin tietotulvia.
Julkinen keskustelu datan vallasta on kiihtynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja kierrokset kasvavat tekoälykehityksen edistyessä. Vaikka tekoälyn vinoumista on kirjoitettu feministisestä näkökulmasta, feministinen data-analyysi on kokonaisuudessaan vielä marginaalista. Koska data on valtaa ja feminismi epätasaisesti jakautuvan vallan purkamista, ongelmaan on tarjolla täsmälääke: datafeminismi.
Datafeminismin periaatteet
Itse kuulin termin ensimmäistä kertaa Dilara Asardagilta. Asardag on Tampereen yliopiston viestintätieteiden väitöskirjatutkija. Marraskuussa, osana tutkimusryhmämme tutustumistapaamista, Asardag mainitsi datafeminismin olevan hänelle tärkeä työkalu. (Nykyään työstämme yhdessä tutkimusartikkelia väitöskirjaani.)
”Datafeminismin ytimessä on usko kaikkien yhteisvapautumiseen (co-liberation)”, Asardag sanoo nyt.
Yhteisvapautumisella viitataan ajatukseen, jonka mukaan sortavat järjestelmät vahingoittavat meitä kaikkia. Voimme vapautua niistä vain vapautumalla yhdessä.
Ajatuksen alkujuurena on amerikkalaisen oikeustieteen professori Kimberlé Crenshaw’n keksimä intersektionaalisuuden käsite.
Asadarg törmäsi datafeminismi-termiin ensimmäisen kerran amerikkalaisten Catherine D’Ignazion ja Lauren Kleinin kirjassa Datafeminism (2020). Kirjan mukaan datafeminismin perusajatuksena on tarkastella, kuinka datan tuotannossa ylläpidetään eriarvoisuutta, sekä tarjota keinoja eriarvoisuuden purkamiseksi.
Kirjassa datafeminismille ehdotetaan seitsemän periaatetta, joista yksi on binäärien ja hierarkioiden uudelleenajatteleminen.
”Kirjailijat osoittavat käytännön esimerkeillä, kuinka haastamalla mies-nainen-binääriä haastetaan muitakin hierarkkisia luokittelusysteemejä,” Asardag kertoo.
Esimerkiksi muunsukupuoliset haastavat jo olemassaolollaan käsitystä binäärisestä sukupuolesta ja siihen pohjautuvasta heteronormista.
Toinen datafeminismin periaate on tunteiden ja kehollisuuden keskiöön nostaminen. Pyrkimyksenä on arvostaa useita tietämisen tapoja samanaikaisesti. Tärkeäksi nostetaan esimerkiksi luonnonkappaleiden tutkimisen varjoon jäänyttä sosiaalitieteellistä tutkimusta. Esimerkiksi tutkimusta siitä, millaista on liikkua mustana kehona Suomessa ja millaisia tunteita syrjintäkokemuksista herää.
Feministeille voi olla tuttu myös periaate työn näkyväksi tekemisestä. Esimerkiksi kaiken kunnian vievien tutkijasankareiden sijaan on tärkeää tehdä näkyväksi myös avustava taustatyö.
Kirjaan on verkossa avoin pääsy ja se löytyy myös äänikirjasovelluksista, jos janoaa alkuperäislähteestä lisätietoa.
Teoksen mukaan data ei ole neutraalia tai objektiivista. Väite saattaa nostattaa kulmakarvoja. Millä tavoin ei ole?
”Data vaatii aina tekemistä ja jonkinlaista tuotantoprosessia. Se ei ole vain ‘olemassa’, vaan se on aina suhteessa johonkin”, kertoo Helsingin yliopiston teknologiaan erikoistunut antropologi Minna Ruckenstein. Ruckenstein on opettanut datafeminismin periaatteita.
Datan tuottaminen ja käyttäminen tapahtuvat aina olemassa olevien valtasuhteiden sisällä. Tuottamisessa tehtävillä valinnoilla voidaan myös vahvistaa valtasuhteita. Esimerkkinä toimii Suomen väestötietorekisteri, jossa on vain kaksi sallittua sukupuolta.
Datajätit influenssereina
Datan vallasta ei voi puhua mainitsematta datajättejä.
”Datan kasaantuminen tietyille vahvoille toimijoille, kuten tämän päivän datajäteille, tarkoittaa, että tieto jakautuu hyvin epätasaisesti. Olemme altavastaajia esimerkiksi siinä, miten sosiaalisen median jätit käyttävät aineistoa meistä”, Ruckenstein latoo.
Ajoittain datajätit muistuttavat laukalle lähteneitä valtioiden propagandakoneistoja. Esimerkiksi Romanian loppuvuoden 2024 presidentinvaalien tulos jouduttiin mitätöimään todennäköisen vaalivaikuttamisen vuoksi. Tiktokin kautta tehdyn kampanjan taustalla epäillään olevan Venäjältä tehtailtu kyberhyökkäys.
”Me ei aina edes ymmärretä, millä mekanismeilla meihin vaikutetaan”, kommentoi Sitran johtava asiantuntija Laura Halenius.
Eettiset kysymykset ja lainsäädäntö seuraavat usein perässä, mutta datajättejä yritetään kyllä saada kuriin. Halenius oli esimerkiksi edistämässä Reilua datataloutta -projektia, joka pyrki vaikuttamaan datan käyttämisen pelisääntöihin Euroopan unionissa.
Ekokylään eristäytyminen alkaa silti vaikuttaa varteenotettavalta tavoitteelta, ja sosiaalisesta mediasta poistuminen onkin jälleen tapetilla. Esimerkiksi kolumnisti ja memeartisti Alma Tuuva esitteli tammikuussa anarkistisen A-ryhmän järjestämällä Instagram-aktivismia käsittelevällä luennolla vaihtoehtoja somelle: blogit, uutiskirjeet, sähköpostilistat ja kyläyhteisöä muistuttavat chat-ryhmät.
Somen käyttäjiä on siirtynyt myös äärioikeistoa myötäileviltä alustoilta toisille, kuten X:stä Blueskyhin.
“Kenties jossain vaiheessa sometilitkin voi kuollessa lahjoittaa tieteelle, kuten voi jo ruumiinsa”
Dataa voi käyttää myös hyvään
Tiedämme kovaan tutkimustietoon pohjautuvasta brittikirjailija Carolina Criado-Perezin Näkymättömät naiset (2019) -kirjasta, että elämme miesten maailmassa. Kirjassa kuvataan, kuinka muun muassa verenpainelääkkeet, älypuhelimet ja autot turvatyynyineen on suunniteltu miehille. Naisten riski loukkaantua auto-onnettomuudessa onkin lähes 50 prosenttia korkeampi kuin miesten.
Criado-Perez painottaa, että jo pelkällä tasapuolisemmalla datan keruulla maailma muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi. Tasapuolisemman datan keruun edistämiseksi on nykyään olemassa data-aktivisteja ja kollektiiveja, jotka keräävät puuttuvaa tietoa.
Esimerkiksi Datafeminism-teoksen toisen kirjoittajan D’Ignazion Counting Feminicide (2024) -teoksessa esitellään tutkijoita ja toimittajia, jotka data-aktivisteina pyrkivät kokoamaan kokonaisvaltaisempaa aineistoa naisvihan vuoksi tapetuista naisista.
”Heidän työssään tunnustetaan potentiaali korjaavalle ja transformatiiviselle datatieteelle: systemaattisen tiedon käyttämiselle parantamaan väkivaltaa ja traumoja kokeneita yhteisöjä”, Asadrag kuvaa.
Suomessa esimerkiksi naistenlehti Eeva on vuonna 2025 päättänyt raportoida kaikki vuoden aikana ilmenevät tapaukset, joissa nainen kuolee väkivallan uhrina.
Hyvän eteen toimitaan monista suunnista. Esimerkiksi Euroopan unionin rahoittama BIAS-projekti kerää datalahjoituksia tunnistamaan ja korjaamaan vinoumia tekoälysovelluksissa, joita käytetään rekrytoinnissa.
Yhdysvalloissa järjestö Data + Feminism Lab taas käyttää dataa ja laskennallisia menetelmiä feministiseen kaupunki- ja tilasuunnitteluun.
Ukrainassa tapahtuvien sotarikosten sijainteja voi myös ilmoittaa usealle kiinnostuneelle valtiolle. Lisäksi koronapandemian aikana luotiin datalahjoittamisen projekteja muun muassa Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Kenties jossain vaiheessa sometilitkin voi kuollessa lahjoittaa tieteelle, kuten voi jo ruumiinsa.
Haasta valtaa käymällä terveysasemalla
Halenius kuvaa erityisesti terveydenhuollon esimerkkejä siitä, miten datalla noustaan taistoon epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
”Kun pystytään havaitsemaan, ketkä ovat aliedustettuja terveydenhuollon palvelujen käyttämisessä, silloin voidaan tuoda esimerkiksi palveluita lähemmäksi näitä ihmisiä tai tehdä tiedotuskampanjoita”, Halenius sanoo.
Asia konkretisoitui korona-aikana. Tartuntadatasta havaittiin, että epidemiat liikkuivat usein kaupunginosissa, joissa oli runsaasti matalasti koulutettuja ihmisiä ja maahanmuuttajataustaisia. Havainnon jälkeen Helsingin kaupunki järjesti eri kielisiä tiedotuskampanjoita koronasta ja tarjolla olevista rokotusmahdollisuuksista.
Entäs me tavalliset kaduntallaajat. Kuinka me voisimme arjessa nousta datalla taistoon epäoikeudenmukaisuutta vastaan?
”Julkinen terveydenhoito on itse asiassa valtava tasa-arvoteko datan keräämisen näkökulmasta”, Halenius kertoo.
Suomessa julkisissa sairaaloissa käyvät kaikki herrasta sillan alla asuvaan, joten niiden dataan pohjaava tutkimus on aidosti moninaista.
”Monissa muissa maissa esimerkiksi sairaalat ovat vain rikkaiden käytössä. Silloin se data, jota he pystyvät keräämään sieltä on hirveän vinoutunutta lähtökohtaisesti, ja siitä ei pystytä tekemään samanlaista tutkimusta”, Halenius toteaa.
Datafikaatio – uhka vai mahdollisuus?
Vaikka datafeminismissä korostetaan, ettei data ole objektiivista, datafikaatio eli datan kasvava merkitys yhteiskunnassa on itsessään saanut kritiikkiä. Sen pelätään johtavan ajattelun kuihtumiseen, kun huomio suuntautuu datapisteisiin ja määrälliseen tietoon. Johtaako datafikaatio teorian kuihtumiseen?
Asardagin vastaus ei ole binäärinen.
”Enimmäkseen argumentoidaan, että datafikaatio syövyttää ihmisenä olemisen sotkuisuutta”, hän myöntää.
Asardag ei kuitenkaan osta väitettä suoraan, sillä tutkimuskäytäntöjä ja -menetelmiä voi parantaa. Teorisoinnin ei tarvitse jäädä unholaan.
”Uskon että big datan tuomat oivallukset ovat merkityksellisiä, kun ne yhdistetään tilannesidonnaiseen tietoon, jonka pienemmät laadulliset aineistot tarjoavat.”
Asardagille datafeminismissä on kyse laadullisten menetelmien päälle rakentamisesta, uuden oppimisesta datatieteestä ja yhteistyön rakentamisesta laskennallisten sosiaalitieteilijöiden kanssa.
”Siten voidaan taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan.”
Sari Kivijärvi on toimittaja ja väitöskirjaohjaajansa mukaan luultavasti ensimmäinen valtsikalainen Tampereen yliopiston tietojohtamisen ohjelmassa.
Lisäys 25.4 klo 14.45: lisätty alkuperäiseen tekstiin kuulunut puuttuva kappale.
