Minna Salami on huolissaan.
Viisi vuotta sitten feministifilosofi esitteli monille tuntemattoman europatriarkaalisen maailmankatsomuksen käsitteen kirjassaan Aistien Viisaus (2020). Salami halusi etsiä uusia tapoja tietää ja elää.
Kirjan julkaisun jälkeen päätösvalta, joka keskittyy valkoiseen, euroimperialistiseen ja miesvaltaiseen arvojärjestelmään on kuitenkin vain kasvanut. Ainakin lännessä.
Sen myötä aistien viisaus – sanaton, mittaamaton, kehollinen ja vaikkapa runollinen tieto ja taito – on niukkaa pääomaa.
Mitä Salami ajattelee ajasta, jossa miljardöörit, teknologian suurmiehet ja äärioikeistolaista politiikkaa ajavat päättäjät haalivat yhä enemmän valtaa?
”Tunnen huolta, levottomuutta ja epätoivoa. Olen järkyttynyt siitä, kuinka nopeasti asiat ovat taantuneet. Narratiivihan on pitkään ollut, että olemme edistyneet, mutta nyt olemme monella tapaa syöksykierteessä. Tämä on surullinen hetki ihmiskunnalle.”
Salami on silti varovaisen optimistinen. Aikaisemmin kriittiselle keskustelulle oli paljon vähemmän tilaa, hän sanoo.
”Se, että meillä on [nyt] käytössämme niin monia työkaluja – feminismi, dekolonialismi ja muita edistyksellisiä filosofisia liikkeitä, joiden avulla arvioida aikaamme – on positiivinen asia.”
Salamin uusi kirja, Can Feminism be African?: A Most Paradoxical Question and a Vision of African Political Philosophy ilmestyi helmikuussa.
Suomalais-nigerialainen, Ruotsissakin kasvanut Salami syventyy kirjassaan feminismin paradokseihin, jotka ovat olleet myös hänelle itselleen keskeisiä.
”Kirjassani väitän, että se, mitä pidämme afrikkalaisena, on itse asiassa hyvin maskuliinista. Tarkastelen siis paitsi sitä, mitä afrikkalainen tarkoittaa, myös sitä, miten ymmärrämme feminismin käsitteenä. Mitä feminismi oikeastaan on? Näissä kerroksissa piilee paljon hedelmällistä pohdittavaa ja keskusteltavaa.”
Jo Aistien viisaudessa Salami esitteli vaihtoehtoisia maailmankatsomuksia vallitsevalle europatriarkaaliselle. Salamin tarkoituksena ei kuitenkaan ole kirjoittaa pois tai muuttaa historiaa, päinvastoin. Hän haluaa herättää uusia ajattelutapoja. Paradokseissa häntä kiehtoo mahdollisuus luovuuteen – ne synnyttävät epävarmuutta, mutta juuri se epävarmuus saa meidät pohtimaan.
”Monet kuuluisat feministiset iskulauseet ja sitaatit ovat paradoksaalisia”, hän sanoo ja antaa esimerkkejä: Audre Lorden ”Isännän taloa ei hajoteta isännän työkaluilla”, Simone de Beauvoirin ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan” ja Virginia Woolfin ”Naisena minulla ei ole kotimaata – koko maailma on kotimaani”, tarjoavat kaikki enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia.
Paradoksit ja ristiriidat ovat myös aikamme ytimessä. Kuten monet muutkin, Salami havaitsee ajassamme kahtiajakoa. Samalla kun antifeministiset voimat kasvavat, myös feminismi kasvaa ja vahvistuu.
”Voimme puhua feminismistä jo valtavirran ilmiönä. Kaikki ovat jollakin tasolla tietoisia sen olemassaolosta. Kun itse aloitin kirjoittamisen lähes 20 vuotta sitten, ja jopa vielä 10 vuotta sitten, feminismi oli ihmisille vieras käsite.”
Salamin mukaan feminismi ei rajoitu enää pelkästään sosiaalisiin kysymyksiin, vaan tulee olemaan yhä tärkeämpi myös aloilla, joilla sitä ei perinteisesti ole huomioitu. Esimerkiksi tietotekniikassa ja avaruustutkimuksessa.
Salamille feminismi ei ole sääntökirja, vaan kartta, jonka avulla hän navigoi maailmassa.
”Minun roolini feministisenä kirjoittajana ja yhteiskuntakriitikkona on laajentaa feminismin näkökulmia.”
Toisaalta juuri voimakkaiden takaiskujen, valtavirtaistumisen ja jopa kapitalisoitumisen vuoksi feminismi saattaa monen mielestä tuntua jo liian laajalta. Se voi näyttää hajaantuneelta, liikkeeltä ilman selkeää suuntaa. Onko laajentaminen todella tarpeen?
Salamin mielestä kysymykseni heijastaa aikamme huolia. Esimerkiksi feminismin piirissä osa pelkää, että valtavirtaistumisen myötä liike kaapataan vääriin tarkoituksiin, kaupallistetaan ja ohennetaan.
Mutta itse asiassa juuri näiden syiden vuoksi Salami kokee, että on entistäkin tärkeämpää laajentaa aitoa feminismiä.
”En itse asiassa ole sitä mieltä, että [aito] feminismi olisi nykyään kovin laajalle levinnyt”, hän sanoo.
Feminismistä ehkä keskustellaan enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta tämä ei tarkoita, että aate olisi yleisesti hyväksytty tai käytännössä toteutettu. Näin ei näytä olevan varsinkaan jos asiaa tarkastellaan globaalista tai luokkayhteiskunnan näkökulmasta.
Kun Salami puhuu aidosta feminismistä, hän puhuu aatteesta, jonka kulmakivenä on ollut vastustaa normalisoituja toimintatapoja.
”Feministit ennen meitä ovat tehneet valtavan pohjatyön. Suurin huoleni on, ettemme vaali sitä ajassa, jossa todella tarvitaan vastarintaa.”
