Rauhan radikaali

Marianne Laxén on tehnyt pitkän uran feministisessä rauhanaktivismissa. Onko järkkymättömän pasifistin työ ollut turhaa, kun militarismi näyttää kuitenkin voittaneen?
Henkilökuva Marianne Laxénista. Mariannella on lyhyet hiukset, mustavalkoraidallinen paita ja silmälasit. Hän istuu tuolilla kädet syliin ristittynä, katsoo kameraan ja hymyilee hieman.
Henkilökuva Marianne Laxénista. Mariannella on lyhyet hiukset, mustavalkoraidallinen paita ja silmälasit. Hän istuu tuolilla kädet syliin ristittynä, katsoo kameraan ja hymyilee hieman.

Kuka? Marianne Laxén

Mikä ?  Pitkän linjan tasa-arvovaikuttaja ja pasifisti.
Ylioppilas Laurellska Skolan 1963
Valtiotieteen maisteri Helsingin yliopisto 1972
Sosiaalidemokraattisen naisliiton pääsihteeri 1978–87
Pohjoismaisen Ministerineuvoston tasa-arvoasioista vastaava neuvonantaja 1995-2000
Espoon Rauhanystävien puheenjohtaja 1991–1995
Rauhanliiton hallituksen jäsen 1991–1994
Rauhanliiton varapuheenjohtaja 2013–2025, jonka jälkeen hallituksen jäsen
Ministerineuvos Ruotsin valtioneuvoston kansliassa 2000–2010
Sukupuolten tasa-arvoyksikön päällikkö Ruotsin elinkeino- ja teollisuusministeriössä 2000–2007
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan erikoistutkija 1972- 1978 sekä 1988-1991
Helsingin kaupungin tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja 2011–2017
WILPF:n Ruotsin osaston varapuheenjohtaja 2000-luvulla, Suomen osaston puheenjohtaja 2011- 2018 ja kansainvälisen WILPFin perussääntökomitean puheenjohtaja 2022-

Ikä? Täyttää kesäkuussa 81 vuotta

Perhe? Eronnut, oli avioliitossa Kaj Laxénin kanssa. Kolme lasta tämän kanssa: Jannika, Jenni ja Jon. Jenni kuoli syöpään 2015.

Muistetaan? Kikkelikortti-kohusta: Vuonna 1990 valtakunnansovittelija Jorma Reini ja joukko Tupolevin veljeksiksi kutsuttuja miespuolisia työmarkkinajohtajia lähetti seksistisen kortin tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkijana toimineelle Laxénille. Kohu kirvoitti keskustelua naisen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tupolevin veljekset oliva Liiketyönantajain Keskusliiton toimitusjohtaja Jarmo Pellikka, johtaja Stig-Erik Leiponen, Teknisten Liiton puheenjohtaja Tenho Olin, Erorahaston toimitusjohtaja Jarmo Tammenmaa ja Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Mauri Moren.

“Otamme militarismin annettuna!”, puuskahtaa Marianne Laxén. Suorasanainen mutta sanojaan harkitsevasti käyttävä pasifisti on huolissaan siitä, ettemme osaa olla enää kriittisiä esimerkiksi Natoa kohtaan.

Hän haluaa Suomen eroavan sotilasliitosta, ja vaatii myös puolueeltaan SDP:n ottavan asiaan kantaa. ”Tein juuri puoluekokousaloitteen aiheesta. Haluan herättää keskustelua.”

Ikä tuo Nato-kriittisyyteen syvyyttä. ”Olen elänyt Kekkosen Suomessa, joten muistan ihmisten huolen siitä, että YYA–sopimus Neuvostoliiton kanssa sitoi Suomea liikaa. Nyt olemme kiinni kolme kertaa vaarallisemmassa USA:ssa!” 

Kansalaisten kritiikittömyys tulee Laxénin mukaan päättäjiltä, joilla hän uskoo militarismin asuvan alitajunnassa asti. Tämän syyksi hän mainitsee ykskantaan järjestelmällisen lobbauksen.

Maanpuolustuskorkeakoulun yhteiskunnallisille vaikuttajille vuosittain järjestämät maanpuolustuskurssit ovat tästä hyvä esimerkki. ”Siellä sitten leikitään sotaa. Oikea aivopesutunneli!”

Laxén kaipaa julkiseen keskusteluun lisää tietoperustaisuutta ja sitä, että ääni annettaisiin niille, jotka näkevät vielä mahdollisuuksia rauhaan.

Rauhan vuonna syntynyt 

Laxén on syntynyt vuonna 1945. Toisen maailmansodan päättymisvuonna, hän huomauttaa. Laxénin feminismin ja pasifismin syntyyn vaikuttivat kaksi vahvaa naista: yksinhuoltajaäiti Alfhild Örn ja tyttökoulun rehtori Greta Langenskjöld.

Rehtori oli kveekariuskovainen, ja tämä tarkoitti hänen kohdallaan rauhan aatetta, syvää oikeudenmukaisuutta ja demokraattisuutta. ”Tämä näkyi sanojen lisäksi teoissa”, Laxén muistelee.

Tyttökoulu oli hyvää maaperää myös feminismille. Koska poikia ei ollut, tytöt tekivät asioita, jotka yhteiskouluissa olivat poikien hallussa.

He esimerkiksi johtivat silloisia oppilaskuntia eli teinikuntia, järjestivät koululakon ja kieltäytyivät käsitöiden tekemisestä Laxénin tavoin. ”Sanoin, etten ole tullut kouluun täyttämään kangaspupuja pumpulilla!”, hän naurahtaa.

Laxén sai ylioppilaslakin vuonna 1963 ja hakeutui opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa ja kansantaloustiedettä. Hän liittyi SDP:n opiskelijajärjestöön ja oli mukana Vanhan ylioppilastalon valtaamisessa.

Myöhemmin elämään tuli rauhanliike, jossa erityisen tärkeäksi muotoutui WILPF eli Women’s International League for Peace and Freedom ja sen jo 1920-luvulla Suomeen tuoma feministinen rauhanaktivismi. 

Työuransa Laxén teki tasa-arvon parissa. Hän on työskennellyt muun muassa Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan erityistutkijana Suomessa ja toiminut Sukupuolten tasa-arvoyksikön päällikkönä Ruotsin elinkeino- ja teollisuusministeriössä.

Laxén löi kädenjälkensä myös suomalaisen feminismin historiaan: SDP:n naisjärjestön pääsihteerinä vuonna 1987 hän keksi ehdottaa muille naisjärjestöille ideaa yhteistyöelimestä, josta syntyi edelleen naisjärjestöille tärkeä Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry. 

Mies ei osaa rauhaa? 

”Ovi oli auki muutokselle”, Laxén kuvaa tunnelmaa naisjärjestöissä, kun YK:n turvallisuusneuvosto vuonna 2000 hyväksyi päätöslauselman 1325.

Naiset, rauha ja turvallisuus -nimeä kantavan päätöslauselman tavoitteena oli suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa selkkauksissa. Laxén luonnehtii sen läpimenoa 20 suuren kansainvälisen naisjärjestön aikaansaannokseksi. WILPF oli aloitteentekijäroolissa.

Alkuinnostusta seurasi kuitenkin pettymys. Päätöslauselman toimintaohjelma ei onnistunut vastaamaan odotuksiin. Toteutus esimerkiksi Suomessa jäi muutaman vastahakoisen ministeriön vastuulle ja sekä resurssit että seuranta olivat riittämättömiä. Laxén on erityisen pettynyt naisten asepalveluksen suureen rooliin. ”Esimerkiksi Naton ainoa tapa toteuttaa päätöslauselmaa on saada enemmän naisia armeijaan. Tämä on päin prinkkalaa koko homma.”

Yhtenä suurimpana ongelmana sekä päätöslauselman että yleisesti rauhanprosessien osalta Laxén ja monet järjestöt näkevät sen, etteivät naiset näy riittävästi neuvotteluissa.

Vielä vuonna 2024 yhdeksän kymmenestä rauhanprosessista käytiin ilman yhtäkään naisneuvottelijaa. Näin myös neuvottelujen sisällöt ohjautuvat miesten painottamiin asioihin. 

Kiinnostavaa on se, että naisten osallistuminen neuvotteluihin lisää rauhan pysyvyyttä noin 35 prosentin todennäköisyydellä. Laxén näkee eron syyn piilevän syvällä kokemusmaailmassa, sillä mies on useimmiten väkivallan tekijä ja nainen uhri. Siksi miehet neuvottelevat sodasta, naiset rauhasta. 

Väkivalta on rakenne

Rakennekriittisyys on tärkeä osa Laxénin feminismiä, ja hän näkee väkivallan yhtenä patriarkaalisista rakenteista.

Hän ei hyväksy väkivaltaa edes itsepuolustuksena, ja häntä hämmentää poliittinen yksimielisyys naisten asevelvollisuuden edistäminen suhteen. ”Onko se todella tasa-arvoa, jos naiset sisäistävät väkivallan kulttuurin?”, Laxén kysyy.

Demokratian ja tasa-arvon edistäminen ovat siis paras keino myös sotia vastaan. ”Jos saamme kapitalismin kaadettua, on siirtymä ilman kolmatta maailmansotaa ehkä mahdollinen ”. 

Vallankumousromantikkoa Laxénista on turha etsiä, siirtymän oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan on tapahduttava demokratian keinoin.

Jotain vallankumouksellisen epäkyynistä hänen ajattelussaan kuitenkin on. Hän uskoo horjumattomasti, että suurin osa ihmisistä haluaa rauhaa.  ”Jos uskoo johonkin, on tehtävä töitä sen eteen”. 

Tämäkin juttu on parempi paperilla.

Haluamme, että mahdollisimman moni pääsee lukemaan Tulvan feminististä journalismia, joten laitoimme lähes kaikki jutut ilmaiseksi verkkoon. Lehden tekeminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten tilaajien tuki on meille valtavan tärkeää. Jos tykkäsit lukemastasi, voisitko harkita lehden tilaamista kotiin? Hyvän mielen lisäksi saat paremman lukukokemuksen, juttumme nimittäin tuntuvat ja näyttävät paremmilta paperilla. Tilaa nyt!

Etkö halua sitoutua lehtitilaukseen tai ostaa irtonumeroa? Voit myös kiittää verkkosisällöistämme MobilePay-lahjoituksella numeroon 71312. Pienestäkin summasta on apua! Mainitse viestissä, että raha on tarkoitettu Tulvalle, niin se päätyy varmasti oikeaan osoitteeseen!

Tilaa

LUE SEURAAVAKSI:

Yhä useampi nainen treenaa vapaa-ajallaan kriisitilanteissa toimimista. Selvitimme, millaisiin uhkakuviin Vekaranjärven varuskunnassa droonipuolustusta ja itsepuolustusta harjoittelevat naiset oikein varautuvat.

Piditkö lukemastasi?

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.